Joulu 2014

Minun ja Sissin toinen yhteinen joulu on vietetty ja se saatiinkin viettää melkoisen kirpeässä pakkassäässä. Otimme joulukuvat mattimyöhäsenä vasta jouluaattoaamuna ja siitä syystä julkaisen meidän tämän vuoden joulukuvat vasta tänään. Aattoaamuna pakkasmittaria koristi kirpeät 19 astetta pakkasta ja kauhistelinkin miten kuvaajani tarkenee tuolla ulkona kamera kädessään mutta hyvin me selvittiin pakkasesta huolimatta ja kerrastopukeutumisen avulla vilukaan ei päässyt yllättämään. Ihanaa joulunaikaa jokaiselle ja kiitos menneestä vuodesta blogini lukijoille minun blogihiljaisista ajanjaksoista huolimatta. Onneksi uusi vuosi on tulossa ja taidan tehdä sellaisen lupauksen liittyen blogiin jonka suurin osa voi varmaankin arvata! Niimpä, luvata blogata ahkerammin! Mutta nautiskelkaamme vielä näistä joulunpyhistä ja muistakaa kaikki syödä hyvin mutta kohtuudella ;) Hyvää joulua!

Viikon blogihaasteena harrastusanalyysi!

 MITÄ MINÄ HARRASTAN?

Ratsastusta. Oman hevosen pitoon kuuluu toki myös muutakin kuin vain pelkkää ratsastamista. Hevosenomistajana voisinkin vastata että harrastan ratsastuksen lisäksi myös amatöörimaisesti eläinlääkärinä leikkimistä, hevoskouluttajaa, psykiatrina olemista ja muuta sen kaltaista amatöörimaista ja leikkimielistä toimintaa. Ratsastus on vain pieni osa tätä "harrastusta" joka minun kohdallani voidaan luokitella jo ihan elämäntavaksi oman hevosen takia. Mutta pääosin harrastan siis ratsastusta koska leikkimielisenä psykiatrina olemista ei mielestäni mielletä sen kummemmin harrastukseksi ;) Ratsastan enimmäkseen itsenäisesti Sissillä mutta ennen kuin ostin Sissin, kävin melko usein tunneilla ratsastamassa. Ratsastus on kuulunut harrastuksiini jo monien vuosien ajan enkä voisi kuvitella luopuvani tästä rakkaasta lajista :)

MIKSI?

Pidän ratsastuksesta lajina. Siinä et voi koskaan tulla liian hyväksi etkä koskaan voi osata täydellisesti. Rakastan haasteita ja tykkään haastaa ennenkaikkea itseni. Ratsastuksessa huomaat kuitenkin kehityskaaresi ja ratsastaessa ainakin minulla on selkeät tavoitteet joka tunnille ja tulevaisuuteen. Rakastan hevosia enkä voisi kuvitella harrastavani mitään muuta lajia. Oman hevosen myötä ratsastusharrastus on näyttänyt minulle myös sen syvällisemmän puolen lajista. Tuntiratsuilla mentäessä ja ratsujen vaihtuessa joka tunnille hevoseen ei pysty luomaan minkäänlaista syvempää sidettä. Sissin myötä olen huomannut miten suuren vaikutuksen hevosen perinpohjainen tunteminen vaikuttaa yhteiseen tekemiseen. Molemminpuolinen luottamus, yhteys ja toisensa tunteminen antavat suunnan millä tavalla ratsastuksen parissa jatketaan. Se jos mikä tekee ratsastamisesta antoisaa!

KUINKA MINÄ HARRASTAN?

Nyt kun minulla on oma hevonen, tunneilla käynti on vähentynyt merkittävästi. Pyrin kyllä aina siihen että kävisin päivittämässä omaa osaamistani ammattilaisen silmän alla aina mahdollisuuksien mukaan jotten tekisi oman hevoseni kanssa mitään jälkeenpäin vaikeasti korjattavia virheitä sen takia, etten ole kehdannut raahautua tunnille tai valmennuksiin. Mitään tulevaisuuden kisasuunnitelmia meillä ei todellakaan ole mutta haluan kehittyä Sissin kanssa ratsukkona ja toivon, että kovan työn tulokset palkitaan ajan kanssa. Ratsastan mahdollisuuksien mukaan ja talvisin tähän mahdollisuuteen vaikuttaa suuresti kentän kunto ja kelit. Olen huomannut että valitettavasti talvella ratsastaminen maneesin puuttuessa saattaa joinakin viikkoina olla hyvinkin vähäistä, koska pohjat ovat ikävä kyllä niin huonoina etten uskalla ottaa riskiä hevoseni kanssa jäisellä kentän pinnalla. Olen melkoinen hysteerikko ratsastaessa ja suutun nopeasti itselleni, jos en heti osaa tai ymmärrä. Turhauduttuani löydän itsestäni kuitenkin sen sisupussin joka ei kertakaikkiaan anna periksi ja yrittää seuraavalla kerralla kahta kovempaa. Harrastan aina hevosen ehdoilla ja pyrinkin aina siihen, että minun ei tarvitsisi pakottaa Sissiä tekemään mitään vaan että se tahtoisi tehdä asiat mielellään pakottamatta. Tiivistettynä olen siis harrasteratsastaja, joka ratsastaa pääpainoisesti omalla hevosellaan :)

 

Osallistu haasteeseen noudattamalla seuraavia ohjeita:

Kopioi haasteen banneri postaukseesi.
Linkitä tämä haasteteksti (http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html) omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen.
Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuutta, sovella ja somista postausta kuvilla.
Linkitä postauksesi linkin tekstin loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta.
Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan!

Toimitus valitsee voittajaksi mielenkiintoisen, persoonallisen tai muuten vain hienon haastepostauksen, jonka kirjoittaja voittaa Magic Brushin sponsoroiman palkinnon! Parhaiten ja mielenkiintoisimmin toteutetut haastepostaukset pääsevät Blogitallin etusivulle!

Missä oikein mennään?

Ei ole postauksia kuulunut. Taaskaan. No ei... Suoraan sanottuna ei ole ollut mitään postattavaa kun ei ole tamma liikkunutkaan sen kummemmin. Ei ole ollut sopivaa satulaa ja suukin alkasi vaivaamaan. Tämmöinen tilanne vaivasi siis noin reilun kuukauden ajan. Sissi ei liikkunut epäsopivan satulan takia. Sitten kokeilussa kävi pari hyvää ehdokasta jotka nekin osoittautuivat epäsopivan huonoiksi. Sitten Sissiä harjatessani oikean puolen posken kohdalla huomasin kovan patin. Hammas...Tämmöistä eloa siis ollaan vietelty. Kevyttä menoa, kävelylenkkejä, irtona menoa sun muuta humputtelua ja tamma kiehuu.

Pörrrrrhäkkänä!

Nyt tilanne on toinen. Sopiva satula löytyi ja olemme taas päässeet liikkumisen makuun! Hampaatkin käytiin hoidattamassa ja muutamat piikit poistettiin. Nyt kun pimeä saapuu jo niin aikaisin en ole saanut uusia kuviakaan mutta alan taas jälleen palata aktiivisemmaksi kun nämä aiemmat taakat ovat alta pois :) Voisin esitellä uuden satulamme myöhemmin. Alan nyt ideoimaan tulevia postauksia valmiiksi ja julkaisen niitä sitten sitä mukaa kunhan ne ovat valmiit. Tavallista kentällä menoakin toivottavasti olisi pian luvassa!

Faktat tiskiin!

Jag heter Kaluha Kiss... Eiku, niijoo suomeks. Joo mä oon siis nimeltäni Kaluha Kiss mutta toi mun emännäksi ja mammaksi itsensä tituleeraava pikkulikka kuttuu mua Sissiks. Kun se mut osti ja alkoi aina tarhalle saapuessaan huudella: "Siiiissiii! SIIIIISSIIII!" niin mä mietin ekaks että mitä hittoa se rääkyy tuolla tavalla. Sitten mä tajusin, että mun lempinimi se kai sit on? Mä en aluksi oikein perustanut nimestäni. Siis kuvitelkaa, Sissi, eiks se oo joku metsässä aseen kanssa vaaniva armeijan mies? Mä oon ainakin joskus kuullut jostakin sissikomppaniasta. Toisaalta oonhan mä vähän tällanen vekkuli vaanija ja tykkään välillä tota mun mammaa härnätä juoksemalla sitä metsätarhassa karkuun! Et jotenkin se on kyllä ihan sopiva lempinimi mulle. Sit kun mun mamma alkaa kuttuu mua vielä jollain lempinimien lempinimillä niin sit mä vähän häpeen jos mun hevoskaverit kuulee. On mulla siis monta nimeä; Sissi, Sissukka, Neiti, Nöpönenä, Tamma, Kalu ja niin edelleen. Mutta että KALU! Voitteko kuvitella että mamman sellanen mieskaveri sano mua aluks tolla nimellä!? Mutta kerroinpahan vaan sille ettei tytöillä voi mitään kaluja olla. Tiiä sit tajusko se.

Se oon siis mä joka tässä nyt teille vähän juttuja kertoilee. Siis toi musta

Voisin ekaks aloittaa vaikka eilisellä huvittavalla tarinalla. Meillä pihamaat on aika liukkaat ja tarhatkin myös ja kun mä oon kesäkengissä niin mun mamma tuli sit kertoo mulle tarhaan että me lähdettäis sisälle ottamaan multa kengät irti. Olin kyllä helpottunut kun kuulin et multa otetaan nää luistimet pois! Eihän mun mammakaan talvella luistimilla kulje! Mä kävelin muijan perässä vähän hapuillen mut enhän mä mitään kaatunu tai voinutkaan orin edessä. Sehän ois ollu noloa ihan. Mä vähän ekaks ihmettelin ku mut sidottiin kahelta puolen kii, et missähän se meidän kiva kengittäjämies onkaan ku sitä ei näkyny. Sit mä tajusin ku mamma veti jotkut ihmeelliset nahkalerpakkeet sen reisien päälle ja sillä oli toisessa kädessä vasara ja toisessa sit joku puukkoa muistuttava kiila et eikai se tosissaan multa kenkiä irrota!? No arvatkaa vaan olinks mä taas oikeessa, olin... Muija räpelsi mun vasemman etujalan kans varmaan puol tuntia ennenku se sai mun kengän pois! Siis arvatkaa vaan ku kamutki tuli jo sisään ja ne pääs syömään ni muija vaan koittaa irrottaa multa kenkii! Onneks mä oon hieno neiti enkä ala turhaa rähjätä ku on toi mamma mullekki ollu tosi kiva eikä sekään mun turhista kiukuista suutu. Se vaan aina nauraa. Mäki aattelin et nauran sille tällä kertaa. Onneks mamma sai sit tallinomistajasta kaverin toiseen takajalkaan ja mun mamma tais sit hiffata idean. Mun mamma irrotti multa sit ihan supernopeesti toisen takakengän ja etukengän. Olin mä kyl helpottunu et se tajus. Pääsin mäkin syömään! Siinä se sit höpötti koko ajan mulle miten kiva ku nyt mun ei tarttee niin paljoo liukastella ennen ku mä saan ens viikolla hokkikengät. Jotain muutakin se höpötti mut mä en jaksanu kaikkee kuunnella ku mulla oli nälkä. Onneks se kiikutti mulle siitä hyvästä et seisoin tosi kiltisti paljon porkkanaa ja sit se lähti.

Hohhoijaa et toi muija välillä niin tympii mua...

Nyt sit ku se sai multa kengät pois niin se tuskastelee koko ajan sitä etten mä vaan kaatuisi, mut hei haloo, mullahan on neljä jalkaa! Sit se tuskailee kun mä jäin joku aika sitten yksin. Siis mun tarhakaveri lähti jonnekki eikä sitä oo sen koommin näkyny. Mä luulen, et se lähti laukkailee vihreämmille ja onhan mulla sitä ikävä, mut kyllä mä pärjään. Onhan mulla sentään kavereita näköpiirissä, poni ja upeaakin upeampi orivarsa.... Mun mamma tuskailee myös sitä tai se oikeestaan nauraa mulle kun mä oon kuulemma puuma. Siis mähän oon hevonen enkä mikään puuma? Mua on alkanu vähän huolestuttaa et onko mun mamilla näkövikaa. Eihän se nyt voi luulla mua yht'äkkiä puumaks!?

Kuka tällasta kuumaa puumaa vois vastustaa kysympähän vaan!?

Mua aina vähän säälittää ku se ratsastaa mulla ja mä välillä vähän ehkä huijaan sitä ettenkö muka malttais mennä rauhallisemmin ja tasasemmin. Sit se alkaa huojuu mun selässä ja koittaa kaikkensa et mä menisin kunnolla. Välillä musta se on aika kivaa viihdettä miten se yrittää niin kovasti ja kylhän mä sit tottelenki sitä. Aina liikutuksen jälkeen se sanoo mulle et mä oon ansainnu limpparia. Se litku mitä se mulle tuo ei ainakaan limpparia oo! Se on alkanu varmaan vähän menettää myös muistiaan kun se ei muista ees mille limppari ja melassivesi maistuu. Kai se on tietonen mut ei vaan muista. Se on välillä kyllä vähän hajamielinen muutenkin. Kerran se lähti ratsastaa mulla ja sit ku se oli tullu mun selästä alas niin se alko nauraa itekseen. Kypärän tilalla sillä oli koko ajan ollu pipo ja tää luuli et sillä on ollu kypärä päässä. Mä jo aattelinki että kyllä on mammalla korkea luottamus itteensä ja omiin taitoihinsa kun pelkällä pipolla uskals mennä mun selässä. Vaikka se vähän hupsu välillä onkin niin kyllä se ihan kiva silti on. Välillä mä vaan en jaksais sen pusutteluja, kun enhän mä mikään uninalle oo hei. Ja arvatkaa hävettääkö jos joku näkee aina miten se mua puhuttelee ja suukottelee.

Tälleen mä aina välillä mammaa säikyttelen! Mut se on aika ninja ku se ei koskaan vielä mun selästä oo alas tullut. Mut lupaan kyllä et se päiväki viel koittaa!

Ja tässä lisää tyylinäytettä

Mun olis varmaankin aika lähtee iltaheinille ja vahtii noita kundeja tuossa vieruskarsinoissa. Onneks mä pääsin kerrankin kertomaan teille lukijoille oikeita faktoja mun elämästä koska toi mun orja kaiketi luulee elävänsä pilvilinnoissaan, hah! No mut on se ihan jees kaveri kyllä. Varsinkin sillon ku se kantaa mulle porkkanaa. Love my slave.

Mitä mieltä olitte tällaisesta hevosen näkökulmasta tehdystä postauksesta? Haluaisitteko jatkossakin lukea silloin tällöin tällaisia postauksia? :)

Satularumbaa ja kuulumisia

Oli aika jättää hyvästit Sissin koulusatulalle joka selän lihaksiston muuttuessa jäi tammalle epäsopivaksi. Nyt olenkin kuumeisesti etsinyt, sovittanut ja ostanutkin satulan joka ei sekään loppupeleissä osoittautunutkaan sopivaksi. Kysyin olisiko toppauksesta ollut apua, mutta ei tässä tapauksessa. Satularumba jatkukoon ja tällä hetkellä on tyytyminen satulatta menoon ja maastakäsittelyyn, jotka eivät ole ollenkaan huonoja vaihtoehtoja nekään :) Toivottavasti löytäisin mahdollisimman pian sopivan satulan niin päästäisiin jälleen harjoittelemaan aktiivisemmin. Tällä hetkellä meillä on sovituksessa trekkerin joustorunkoinen jolla olen mennyt nyt muutaman kerran. Katsellaan miltä satula vaikuttaa, mutta toivon todella että meidän satulattomuus päättyisi pian.

 

 Olen nyt siis vain mennyt pieniä pätkiä satulatta ja tehnyt paljon maastakäsin juttuja ennenkuin sain trekkerin kokeiltavakseni. Näistä mulla ei ole minkäänlaista kuvamateriaalia joten en taida kertoilla näistä jutuista sen enempää, jottei lukeminen ole liian tylsää kun minulla ei ole julkaista asiaan kuuluvia kuvia. Kuvatonta postausta tästä ei kuitenkaan tule, vaan tässä postauksessa näkyvät ratsastuskuvat on napattu syyskuussa jotka ovat jääneet julkaisematta.

Istunnasta 10+ ja papukaijamerkki, not... Mutta sitäkin hienompi ja tomera tamma!

Ilmehirviö Petra ratsastaa...

Laukan laatu alkaa pikkuhiljaa voiman kasvaessa paranemaan! Hieno tamma :)

Palasin viime viikolla Lapin reissulta joten blogi on nyt viime postauksen jälkeen ollut reissuiluni ja muiden kiireiden takia hiljainen. Lapissa minulla oli sen verran ylimääräistä aikaa, että ehdin kirjoitella muutamia postauksia varastoon, jotka odottavat vain kuvien lisäystä, joten postaustahti toivon mukaan tästä taas normalisoituisi :)

Sissille kuuluu muuten hyvää! Se on ollut todella kiva ratsastaa ja me alamme löytää pikkuhiljaa molemminpuolisen balanssin tekemisestämme. Meille turputteli tänään tänne Pohjois-karjalaan lumen ja rännän sekaista tavaraa liki koko päivän ja maa on tällä hetkellä siis hieman valkoinen. Kiva, että talvi tulee ja pimeys loppuu mutta seuraava ongelma lumen tulon myötä saapuu... Nimittäin meidän hokkikengityksemme olisi tämän kuun lopussa joten mikäli lumet jäävät ja ilma alkaa pakastumaan en ajatellut lähteä selkään ninjailemaan liukkauden takia. Mutta katsotaan, elellään päivä kerrallaan :) Seuraava postaus toivon mukaan ilmestyy alkuviikosta ja postauksessa kerron hieman uusista tuulista Sissin kohdalla, mutta en paljasta tässä enempää.

Valmennus- ja ratsutuspäivä

Nuhainen bloggaaja täällä hei! Syysflunssa on ottanut minusta otteen ihan tosissaan, sillä olen jälleen kipeänä. Tällä kertaa kera turvonnut kurkku ja nuha. Olo alkaa pikkuhiljaa olla voiton puolella, joten torstain valmennuspostaus pääsee vihdoin julkaisuun.

Totta tosiaan! Tämä valmennuspostaus on nyt roikkunut luonnoksissa jo tarpeeksi kauan joten päätin aamulla ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa väkertämään valmennusvideota kasaan. Jos nyt rehellinen olen niin tämä postaus on venynyt juurikin tuon videon takia, jota en ole saanut aikaiseksi alkaa muokata. Videot ja niiden editointi on todella työlästä ja mielestäni vaikeaa, mutta nyt se on onneksi tehty ja tämäkin postaus vihdoin julkaistu! Tekstit olen kirjoittanut valmennuksesta parin päivän päästä joten homma oli tuoreessa muistissa eikä minun tarvinnut muistella jo kauan sitten ollutta valmennusta :) Tässä postauksessa on video vain valmennuksesta, mutta katsotaan jos saisin myös ratsutuksenkin joskus julkaistua.

Sissi valmentajan ratsuttamana.
(Tämän postauksen kaikki kuvat ovat videoilta kaapattuja, joten laatukin on sitten sen mukaista)

Meillä oli Sissin kanssa torstaina (11.9) meidän yhteiselomme ensimmäinen valmennus ikinä! Itseäni hieman jännitti ja omalla tavallani nolotti kutsua ammattilainen valmentamaan meitä. Minua nolotti asiassa eniten huono istuntani ja ajatus siitä, mitä valmentaja siitä miettii. Muuten asia ei ollut nolo millään tavalla. Jokaisella ratsastajalla on aina kehitettävää ja minulla yläkroppani kaipaa kovasti treeniä.

Ennen tuntia kysyin valmentajan mielipidettä jalustimieni pituudesta, koska mulla on ollut huono tapa mennä liian lyhyillä jalustimilla ja matkustella ravissa kevyessä istunnassa... Soo soo!
Valmentaja sanoi, että hän pidentäisi jalustimia jopa kahdella reiällä ja minä pidensin. Tuntui todella oudolta mennä niin "pitkillä" jalustimilla vaikka todellisuudessa jalustimet osuivat koulusatulassa aivan nappikorkeudelle.


Valmentaja saapui yhden maissa tallille ja olin juuri alkuverkkailemassa Sissiä. Menimme kentän toiseen päätyyn ja aloitimme tunnin käyntitehtävillä. Molemmat suunnat ja tavoitteena saada Sissi rennoksi sekä kuulolle sekä minut istumaan ja vaikuttamaan selässä oikein. Alkuun Sissi kyttäsi ja puuhaili koko ajan omiaan, mutta pikkuhiljaa valmentajan neuvoilla sain kuin sainkin neidin keskittymään minuun ja siihen, että nyt olisi tehtävä töitä eikä kyttäiltävä saattaisiko mäntyjen takaa hyökätä hevosensyöjämörkö... Sain valmentajalta todella paljon hyviä neuvoja käyntityöskentelyyn ja huomasin kuinka eri tavalla Sissi menee kun se on kuulolla ja avuilla. Tällainen ahaa-elämys oli kyllä mulle ihan paikallaan, koska olen yleensä luistanut käyntityöskentelystä ajatellen sen olevan vain tylsää tallaamista. (No hei, kuinkakohan moni muukin ajattelee näin)


Kun molemmat suunnat käynnissä menivät hyvin, aloitimme ravitehtävän. Valmentaja antoi minulle tehtäväksi pitää Sissi samanlaisella tuntumalla ja kuulolla kuin käynnissä ja nyt meidän tulisi löytää myös tahti. Alkuun Sissi oli aivan kammottava ratsastaa, kova kädelle, ei ollenkaan kuulolla ja minä puolestani pompin satulassa kuin perunasäkki! Tsemppasin itseni ja ALOIN RATSASTAMAAN (tai ainakin yritin). Kas kummaa, kun huomasinkin, että Sissi rentoutui ja oli jälleen avuilla! Jälleen taas uusi ahaa-elämys siitä, kuinka ratsastaja vaikuttaa NIIN paljon hevoseen ja sen liikkeisiin ja ihan kaikkeen. Ravissa jalustinhihnojen pituus tuntui välillä järkyttävän pitkältä ja menetin useasti tasapainoni horjahtaen kevennyksessä jolloin ylävartaloni kädet mukaan lukien karkasivat seilailemaan omille teilleen. Valmentaja sanoikin, että koska olen ratsastanut liian pitkään liian lyhyillä jalustimilla, jaloissani ei ole sellaista voimaa että pysyisin aivan koko ajan tasapainossa. Kun melko hyvä ja tasainen tahti ravissa löytyi ja hevonen oli kuulolla, valmentaja pyysi taivuttamaan hevosta enemmän sisälle. Tämä sujui onneksi ihan hyvin ja nyt minun on vaan tehtävä paljon treeniä ravissa keventäen, jotta saan omat jalkani vahvemmiksi ja tasapainoni kuntoon. Sissin ravi etenee ajoittain liikaa "ylös eikä eteen" joten sekin on osasyy ravin pomppivuuteen. Ravista siirryttiin sitten laukkaan. Nostot käynnistä sujuivat kivasti ja laukassa valmentaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että istuisin vaan kiinni satulassa rentona. Minulla on välillä huono tapa nousta hieman jalustimille. Laukka on vielä meidän heikoin lenkki ja valmentajan mukaan se kaipaa vielä voimaa, jotta hevosen on helpompi mennä sitä. Sain lisäksi vinkin pyytää enemmän pohkeilla laukkaa rullaamaan, jottei laukka pyörisi nelitahtisena. Kun korjailin valmentajan kehoittamia asioita, laukka pyöri aika kivasti. Vasemmassa kierroksessa neiti päättikin sitten hieman villiintyä ja lähti kuskaamaan minua ympäri kenttää. Arveli luultavasti, että nyt loppui mamma tuollainen pienellä ympyrällä meno :D Valmentaja muistutti minua, että koska allani on herkkä ja nopeasti reagoiva hevonen, pyyntöni tulisivat olla hitaita eikä räjähdysmäisiä. Laukannostoissa siis hidas pyyntö jottei hevonen innostu liikaa ja lähde suorastaan räjähtäen uuteen tehtävään. Se olikin erinomainen neuvo joka tuntui toimivan meidän tapauksessa hyvin kun ratsuna toimii säpäkkä hevonen.

Tunnin jälkeen Sissi pääsi hetkeksi tekemään pienet välikäynnit ja vetämään henkeä. Käyntien ja juottamisen jälkeen valmentaja kapusi selkään ja aloitti myös käyntityöskentelyllä. Hän neuvoi ja näytti samat asiat, mitkä minäkin olin juuri tehnyt Sissin kanssa. Oli todella opettavaista nähdä kuinka ammattilainen tekee samat asiat ja itse pääsee näkemään ne kuinka käytännössä tapahtuu. Valmentajani sanoi, että minun pitäisi muistaa myös taivutella Sissiä enemmän käynnissä ja availla sen paikkoja. Valkun siirtyessä raviin minun oli aivan pakko kysyä häneltä että onko sissin ravi pomppivaa vai kuvittelenko minä vain :D Hän sanoi, että se on kyllä melko pomppivaa, mutta yllättävän hyvää ravia Sissi kuulemma menee! Valkku sanoi myös, että Sissi on aika ajoin aika kova kädelle, mutta voiman lisääntyessä tuo käteen tukeutuminen varmasti myös vähenee ja hän kehoitti siinä vaiheessa antamaan hevosen mennä hieman matalempaan muotoon, jotta eteneminen olisi myös hevoselle helpompaa. En voinut kuin suu ammolla ihastella kuinka Sissi liikkui ammattilaisen alla niin hienosti! Sain aivan hurjasti lisää tarmoa omaan tekemiseen ja tämä valmennus oli kyllä huippu juttu meille! Valmentaja ei työstänyt sillä kerralla laukkaa, ettei meno vain olisi liian epäreilua hevosta kohtaan johtuen liian rankasta rutistuksesta. Valmentajan lähdettyä taluttelin Sissiä vielä kentällä jonkin aikaa. Tämän jälkeen pesin ja kylmäsin jalat huolellisesti. Mulle jäi niin hyvä mieli valmennuksesta ja sain paljon kullanarvoisia neuvoja! Aion jatkossakin käydä hieman useammin valmennuksissa mikäli vain tilanne aina sen sallii. Nyt minun kotitehtävänäni onkin totutella oikean pituisiin jalustimiin ja kiinnittää enemmän huomiota omaan istuntaani. Valmentaja sanoikin, että istunnassani ei ole muuta huomautettavaa kuin yläkroppani, erityisesti olkapääni lysähtävät helposti eteenpäin jolloin istunnastakin tulee huono ja käteni nousevat helposti tuolloin jäykästi ylös. Joten yläkroppa syyniin ja lihastreeniä koko kropalle, jotta saadaan tämä minun istuntani kondikseen! :)

(Kiitos miljoonasti pikkuveljelleni, joka uhrautui tallille videoimaan valmennusta, sekä ratsutusta!)

Ei vain kiinnosta...

Jokainen tietää miltä tuntuu, kun jotkin läheisten ihmisten asiat painavat mieltä. On vain surua, huolta, murhetta ja itkua. Pelkoa kuinka käy...

Valmennuspostaus, viikottaiset liikutuspostaukset, syksyiset kuvat, kaikki odottavat julkaisua. Mutta ei vain kiinnosta. Suoraan sanottuna tämä blogi ei ole käynyt mielessäkään vaikeiden aikojen kohdatessa minut. Tuntuu että tämä elämän epäreiluus vain jatkuu ja jatkuu... Sissin kanssa menee hyvin ja se voi hyvin, mutta liian suuret henkilökohtaiset surut ja ajatukset ovat vallanneet arkeni. En ole muuta tehnytkään viimeisen viikon ja parin edellisen viikon aikana kuin murehtinut. Murehtinut kuinka käy ja kuinka elämä on epäreilua.

Elämä antaa ja ottaa. Siihen on vain totuttava vaikka elämän ottamisen hetkenä maailma tuntuu vain epäreilulta paikalta. Syy miksi en ole postannut. Ei ole vain kiinnostanut. Elämässä on ollut vain tällä hetkellä tärkeämpiä asioita pohdittavana kuin hevosen kanssa treenailut postauksien muodossa.

Valmennuspostaus on siis tästä syystä lykkääntynyt. Kunhan saan itseni kasaan, postaan sen, mutta todella jälkijunassa. Nämä asiat ovat sellaisia, joita ei julkisesti jaeta. Jaan nämä asiat itseni ja läheisteni kanssa ja toivon että joskus elämä ei ole näin epäreilu paikka.

Meillä rakastetaan...

Tallin kavioporukka on nyt kesällä koostunut kahdesta tammasta ja yhdestä poniruunasta. Poniruuna kylläkin mieltää itsensä tammojen lähellä edelleen oriksi ja siitäkös Sissi onkin aivan onnessaan. Tammanpäiviä silloin ja tamman päiviä tällöin... Välillä huokailin, että miksi ostin _tamman_, oikeasti... Tästä yhdistelmästä tamma ja kiima puuttuisi vielä tamman raivoisat kiimakiukut, joita luojan kiitos tammani ei harrasta suuremmissa mittakaavoissa ja huokaisenkin jälleen ettei tamma valintana niin hullua ollutkaan. Sissi on ollut yllättävän kiltti huolimatta kiimoistaan ja rakkaudestaan poniruunaa kohtaan.


Tarhaus meillä kesällä tapahtui niin, että tammat olivat porukassa ja poniruuna valitettavasti yksinään. Viime kesäisen poni&Sissi rakkauden jälkeen en halunnut samanlaista episodia tarhausten suhteen. Viime kesänähän siis kokeilimme ponia ja Sissiä (sekä silloista tallilla asuvaa ruunaa) tarhata yhdessä ja alku vaikuttikin ihan lupaavalta. Tamma tiesi paikkansa ja näytti sen alussa ruunille. Mutta mikä ihme siinä on että sellainen alle metrinen poni vei tammani(kin) sydämen (joo poni on oikeasti tosi söpö minunkin mielestä...) ja pian touhu tarhassa oli sellaista, että Sissi ja poniruuna viettivät aikaa kuin vanha pariskunta konsanaan ja toinen ruuna sai tyytyä vain katselemaan kauempaa. Välillä ponin täytyi käydä paimentamassa toista ruunaa juoksien hätistelemässä kauemmaksi, ettei ruunan retale vain olisi vienyt hänen prinsessaa. Naurattihan se aluksi mutta hymy hyytyi viimeistään siinä vaiheessa kun olin aikeissa lähteä ratsastamaan mutten saanut tammaani tarhasta. Se ei antautunut kiinni vaan juoksi rakkaimpansa kanssa pakoon. Tai sitten minä juoksin poniruunaa pakoon... Päätin ottaa tammani pois tarhasta, sillä järjestelmä ei vaan toiminut. Tämä kattava sepostus siksi, koska meidän tallilla rakastetaan nyt ihan oikeasti...

All I need is LOVE!

Tallimme tiimiä tuli vahvistamaan 2 vuotias ORI poika. Varsa ei vielä kyllä itse ymmärrä olevansa ihka oikea machoman mutta Sissin tammakaveri tajusi sen hyvinkin pian. Eikä montaakaan päivää tästä, kun Sissikin hokasi tallissa asuvan oripojan. Voi sitä rakkautta taas.... Mukavaa sinänsä, että nyt poniruunakin sai tarhakaverin ja pojat tulevat nyt ensipäivän sotien ja yhteenottojen jälkeen jo todella hyvin juttuun :) Kunhan molemmat sukupuolet muistaisivat sukupuolijakaumansa tarhauksessa. Tytöt omassa ja pojat omassa valtakunnassaan, ettei tarvitse talven hujakoilla seurata milloin tammat alkavat huomattavasti lihoa jostain kumman syystä...


Nyt aiheesta poiketen! Kirjoitin aiemmin meidän tallin maalausprojektista. Tarkemmin siis kalkitsemisprojektista ja eilen muistaessani latailin ennen-jälkeen kuvat koneelle. Tähän loppuun vielä siis neitokaiseni sviitistä muutama ennen-jälkeen kuva.

Karsina ennen

Ja jälkeen!

Olen jälleen ollut siis kipeänä eikä blogiin panostaminen ole ollut nyt se päälimmäinen juttu. Koetan seuraavana saada meidän viimeviikkoisen valmennus- & ratsutuspäivän valmiiksi ja tänne sitten julkaistavaksi kuvien ja videoiden kera. Viikonloppu ja tämä viikko ovat menneet omalta osaltani melko kevyin merkein enkä ole uskaltautunut selkään pitkiksi ajoiksi, jotta joskus paranisin tästä syysflunssasta.

Muistellen mennyttä kesää

Istahdan alas sohvalle miettien seuraavaa postausta. Katson pihalle ja kuinka siellä onkaan hämärää. Kesä on ohi, onneksi sentään lämpöasteet ovat vielä reilusti plussan puolella. Istuessani sohvalla tuijotellen ulos illan hämärään ja alan ikävöimään lämpimiä ja valoisia kesäiltoja, iltadrinkkejä ystävien kanssa viettäessä samalla ansaittua kesälomaa. Ikävöin keskiyön lenkkejä ilman katuvalojen värejä, topissa ja shortseissa. Saankin kuin saankin idean seuraavasta postauksesta. Ajatuksesta päätin koota tähän postaukseen menneen kesän muistorikkaimpia kuvia ja avata ne tekstien avulla myös teille mistä syystä juuri nämä kuvat ovat minulle tärkeitä. Syksy saa tulla, mutta muistellaan vielä kerran mennyttä kesää.

Kesän paras reissu mieheni kanssa autolla Tallinnaan! Vietettiin siellä muutama yö ja tämä reissu nousi ehdottomasti yhdeksi ihanimmaksi kesämuistoksi minulle.

Kävelimme Tallinnassa ensimmäisenä päivänä paljon! Noustiin eräät rappuset ylös vanhaa rakennusta pitkin ja pääsimme ihastelemaan paikalla ollutta tivolia. (Käveltiin tuona päivänä niin paljon, että mun kengän pohjat kuluivat puhki ja lopputuloksena sain kauhean kipeän rakon oikean jalan ukkovarpaaseen ja uskokaa tai älkää, mulla on se rakko VIELÄKIN! Tällainen vähemmän "kiva" kesämuisto, joka koristaa varvastani vieläkin!

Ja vielä yksi kuva, joka liittyy Tallinnan reissuun. Viimeinen päivä ja niinkuin autosta voi huomata, meillä oli kontti täynnä tuliaisia ;) Ilmainen auton perämadallus alá karhut, somersbyt ynnä muut!

Heinäkuinen, erittäin "kesäisessä" kelissä (suomennettuna vettä tuli taivaan täydeltä!) ratsastus, jolloin Sissi liikkui ennen pidempää kesälomaansa erittäin kivasti. Kokeilussa oli myös ensimmäistä kertaa gramaanit, jotka eivät sitten ole sen koommin meidän treenailuihin jatkossa kuuluneet.

Pääsin heinäkuussa läheltä katsomaan mieheni rakasta kesäharrastusta ja sainkin ikuistettua otoksia hurjista mäkinousuista crosseilla. Itse totesin tuon reissun jälkeen, että taidan tyytyä mieluummin itse kauramoottoreihin ;) Eihän mulla raukalla yltäisi edes jalat maahan pitämään tuollaista painavaa crossipyörää!

Tämän kuvan tunnelma, värit, sävyt ja kaikki mielikuvat mitkä tästä kuvasta tuleekaan kuvastavat sitä miksi juuri minä pidän kesästä eniten! Kaunis auringonpaiste, lämpö ja nöyrästi alla liikkuva tamma, Love It!

Hevosten kesä <3 Tässä kuvassa Sissin tarhakaveri näyttää maassa kykkivälle kuvaajalle, kuinka neidit nauttii täysin rinnoin ilmein kesästä ja laitumesta. Parhaimpia olivat nuo hetket, jolloin aurinko lämmitti, hevoset laiduntivat ja minä vain olin... Mulla meni useasti monta tuntia ihan vain ihastellessa onnellisia kesähevosia laitumella ja voi että kyllä meidän kaikkien sielu lepäsi.

Vida vietti lomani ajan paljon meillä aikaa ja miten olikaan ihanaa, että koiran pesun jälkeen ei tarvinnut tarttua fööniin vaan ulkoilma, kesä, teki tehtävänsä ja kuivasi koiran turkin minun istuessa terassilla nauttien auringosta ja kesästä!

Yksi kesän ihanimmista muistoista on myös heinäkuussa meidän luona pidetyt kesäjuhlat. Valitettavasti mitään siihen liittyvää kuvaa minulla ei ole. Juhlat jäivät ihanasti mieleen juhliessa ihanalla porukalla. Makkara tirisi, juoma virtasi ja laulu raikui.

Rento mieli, rento hevonen ja rento ratsastaja.

Takapihan ihanat kesäkukat

Vaikka tänä vuonna juhannus oli meillä todella kylmä, nautin silti koko kesästä täysin rinnoin.

Tässä murto-osa kesän ihanista muistoista kuvien kera. Tämä kesä oli oikein kiva ja hauska, tapahtumarikas ja ennenkaikkea ihanan lämmin! Kääriydyn nyt peiton sisään lämpimän kaakaon kanssa ja haaveilen ensi kesästä.

Nyt TE lukijat päätätte!

Olen tässä miettinyt jo tovin, että olisiko teillä lukijoilla toiveita millaisia postauksia voisin tehdä? Tämä blogini on ollut aika epäsäännöllinen joten olisiko esimerkiksi kysymyspostaus tähän väliin paikallaan jossa te lukijat saisitte kysyä minulta mitä mieleenne juolahtaa? Pääsisikö sillä tavalla hieman enemmän "sisälle" meidän arkeen vai olisiko kenties jokin muunlainen toivepostaus mieluisampi? Tehdäänpäs näin, että nyt TE lukijat saatte heittää ilmaan omat toiveenne! Kysykää, ehdottakaa, olkaa aktiivisia :) Olkoon tämä postaus sekä kysymyksille että toiveille, joten nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin postauksiin! Me Sissin kanssa odotellaan ja otetaan vastaan kysymyksiä ja toiveita :) Jättäkää ehdotuksenne tämän postauksen kommenttikenttään.

Syksyisempi ulkoasu

Niin se vaan on todettava ja totuttava siihen tosiasiaan että syksy on lähellä... Sain tänään inspiraation tehdä uuden bannerin entisen sinertävän tilalle. Tällä kertaa syksyisempää lookkia :)

Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? :)

Ihanan raivostuttava hevonen!

Tämä postaus kertoo keskiviikon kentällä menosta. Menin keskiviikkona illalla tallille suurinpiirtein kuuden maissa ja puuhailin hetken aikaa tallilla laittaen hevosille iltaruoat valmiiksi ja sainkin hullun"hauskan" päähänpiston kyhätä kentälle pari estettä. Menin siis kentälle ja kantelin tolppia ja puomeja saaden aikaan miniristikon sekä mini"pystyn", ennemminkin kavaletin. Kentän toinen pitkä sivu oli rankkasateiden jäljiltä aika pehmeän ja märän näköinen joten jouduin miettimään minne kyhäisin nämä pari estettä. Valitsin sitten toisen pitkän sivun laittaen parit esteet siihen. Tämän jälkeen laitoin hevosten iltaruoat karsinoihin ja lähdimme hakemaan hevosia sisälle. Harjausten ja varusteidenlaiton jälkeen suuntasimmekin sitten kentälle.


Keskiviikon treenailut voisin hyvin tiivistää muutamaan lauseeseen. Alku meni hyvin mutta meno alkoi muuttua ja muistuttaa lähinnä kummelin sketsisarjalta. Naurettavaa viihdettä, jonka vain tietynlaisen huumorin omaava ymmärtää. Mutta selostan asiasta nyt hieman tarkemmin. Alussa kentälle mentäessä tamma kyttäsi kentän laidalla olevia esteitä, vähän niinkuin osasin jo odottaa... Alkukäynnit ja ravit menivät hyvin ja pyrin heti alusta alkaen kokeilemaan meneekö pohjeavut kuinka hyvin perille. Tamma oli kuulolla ja herkkä ja kevyt suustaan eikä vastustellut tuntumaan ollenkaan. Ravailtiin molempia kierroksia ja sitten tamma yllätti mut IHAN täysin! Mentiin oikeaan kierrokseen ravia ja päädyssä arvelin taivutella tammaa hieman sisemmälle uraa. Päädyssä ulkopohje kiinni ja tavoitteena siis, että päädyt menisivät pyöreänä kuitenkaan oikomatta kulmiin ja mitäs sitten tapahtuikaan!?

Kyllä pääsi tuollaisen raviväistön jälkeen ratsastajalta semmoinen riemunkiljaisu ja leveä hymy huulille :D Aika huikeeta, tammahan osaa väistää ja ihan jopa ravissa! :D Tämän jälkeen jatkoin muutaman kerran vielä väistöjä, jotka onnistuivat hyvin! Vasempaan kierrokseen neiti ei oikein hokaissut asiaa, mutta en sen kummemmin viitsinyt alkaa tuolla kerralla paneutua väistöihin sen enempää. Sissistä huomasi kuinka sen oikea kierros on hurjan paljon huonompi mutta väistöt sen sijaan tuohon kierrokseen onnistuvat paljon mutkattomammin kuin vasempaan. Sain tehdä todella paljon satulassa töitä, että tamma kulki suoralla uralla edes suoraan... Homma alkoi kuitenkin toimimaan ja alkukankeuksien jälkeen mukavasti meni. Sissi on aina ollut taipuvainen kuumumaan viimeistään laukannostojen jälkeen. Joskus hyvinä päivinä se ei kuumu ja jaksaa keskittyä, mutta huonompina päivinä (niinkuin keskiviikkona) pakka ikäänkuin leviää laukannostojen jälkeen. Nostin molemmat laukat ja ne kyllä nousivat ihan terhakkaasti! Sen jälkeen, kun oli vuorossa esteiden ylitys, pakkahan levisi siinä vaiheessa ja pahasti käteen. Tamma kuumui, kipsutteli, oikutteli ja vaikka sun mitä. Ei liikkunut eteen, taakse sivulle, hieman etusillaan ylöspäin kyllä. Tämä tapahtui siis kun olimme JO ylittäneet esteet monta kertaa, joten kyse ei ollut edes siitä että oikuttelu olisi johtunut ettei tamma uskalla mennä esteille. Ylitettiin esteet lähinnä ravissa, jalat yksi kerrallaan yli. Muutama hyppy tuli ja pääsimme esteet myös laukassa. Luulen, että rutiinin puute on se suurin syy tällaiseen. Pitäisi useammin muistaa laittaa muutama pieni este kentälle ja ylitellä niitä vaivihkaa. Siinä vaiheessa kun Sissi meni siihen tilaan, ettei edes laukkoja suostunut nostamaan vaan aina kun pohkeet koskettivat kylkiä, luvassa oli muutama pomppu, ajattelin ottaa muutamat hyvät ravipätkät ja lopettaa loppukäyntien kautta homman siihen.


Aina ei voi onnistua ja ihmettelen miten kivasti Sissi meni ennenkuin se loputon vääntö alkoi. Ymmärrän kyllä täysin sen käytöksen, rutiininpuute, kesäloma, ei ihme jos pakka menee sekaisin hevoselta! Ja siihen vielä räveltäjä ja häseltäjä ratsastaja selkään niin sanomista tulee. Taidetaan palailla pikkuhiljaa takaisin työarkeen ilman esteitä ja katsellaan niitä sitten kun rutiini palaa takaisin molempien arkeen :D Sissi on kyllä siitä ihana hevonen, että vaikka se miten kuumuisi ja alkaisi kiukkuamaan niin sillä kuitenkin on todella kova tarve miellyttää ratsastajaa. Mitään se ei ilmaiseksi anna, mutta luonteeltaan se on puhdasta kultaa. Ihanan raivostuttava tamma.

Mietin pitkään viitsinkö kirjoittaa keskiviikosta, varsinkin niistä ei niin hyvin menneistä asioista, mutta se on fakta hevosten kanssa touhutessa, että tämän lajin harrastaminen ei ole aina ruusuilla tanssimista. Vastoinkäymisiä tulee, mutta onneksi Sissin kanssa on enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Valmennuksissa haluan alkaa käymään jotta saadaan ammattilaisen vinkkejä meidän tekemiseen :)

Se minkä olen huomannut kehityksessämme on luottamuksen lisääntyminen. Sissi on alusta alkaen ollut sellainen hevonen, joka ei ole oikein ihmisistä niin kiinnostunut ja herkkujen saannin jälkeen häipyy aina takaisin laiduntamaan. Se ei ole ennen viihtynyt "muuten vaan" ihmisen vieressä kerjäten rapsutuksia, mutta nyt asiat ovat alkaneet muuttua. Minut huomatessaan tarhan laidalla Sissi on nykyisin se, joka ensimmäisenä tulee katsomaan, viihtyy rapsuteltavana ja on huomattavasti kiinnostuneempi ihmisen seurasta kuin alussa. Se jos mikä, on tärkeämpää minulle kuin se, kuinka taitava hevoseni ratsuna on.

Kuulumisia!

Tämän postauksen kuvat ovat otettu alkukesästä, fiilistellään siis lämpimiä kelejä!
(Pahainenkin ravurinrupsukka!)

Mulla on ollut nyt aivan kauheasti tekemistä ja blogi on taas jäänyt päivittämättä. Toisaalta en ota blogistani mitään turhia paineita, koska tämä on minun ja hevoseni "päiväkirja" periaatteella tehty ja pidetty, joten kauheita paineita tämän suhteen en siis kanna :) Mielestäni sellainen postaaminen, joka on väkisin väännetty vain täyttämään blogia, ei annan blogille minkäänlaista sisältöä. Mieluummin postaustahti harvemmassa mutta että jutussa säilyy sisältö kuin hätäisesti tehdyt blogin täytepostaukset.



Meillä Sissin kanssa menee asiat ihan kivasti. Sissi oli saanut viikonloppuna jostain syystä laitumella pienen vekin takapäähänsä, mutta onneksi vekki ei ollut avohaava joten syytä paniikkiin ei ole. Toki säikähdin aluksi, että mistä ihmeestä tamma on saanut noin kymmenen sentin pituisen ja parin sentin levyisen vekin, josta karvat olivat lähteneet kokonaan. Luultavasti piehtaroidessa tai hangatessaan iskenyt johonkin kiveen/kantoon. Alkuviikon seurailin tilannetta ja putsailin vekkiä joka näyttää nyt ihan hyvältä. Alkuviikosta en kuitenkaan tammaa viitsinyt suuremmin liikutella, ettei haava vahingossakaan aukea.

Aina valmiina töihin!

Kauheaa kuinka nopeasti kelit muuttuivat ja ihan voi tokaista että syksy on tullut saapuakseen! Ratsastusten suhteen olen kyllä helpottunut, että kuumin aika kesästä on ohi. Ihanaa päästä jälleen tekemään hevosen kanssa jotakin! Liian "toimettomana" tuli kesä kyllä vietettyä ratsastusten suhteen kuumuuden takia ja kyllä se kehityksessäkin näkyy, samalla viivalla jumputetaan mutta tuskin tällaisen harrastekaksikon kannattaa asiasta sen suurempaa stressiä ottaa. Nyt uudella motivaatiolla taas aloitellaan ja meillä on Sissin kanssa meidän historian ensimmäinen valmennus tulossa 11.9, jee!

Kerroinkin eräässä aiemmassa postauksessa Sissin karsinan "remontista" ja nyt homma olisi vihdoin valmis ja neiti pääsikin takaisin omaan prinsessamökkiinsä ;) Tallinomistaja kertoi, että Sissi ei meinannut ensin uskaltaa mennä karsinaansa, joka oli muuttunut valtavasti! Pienten suostuttelujen jälkeen taisi tammakin muistaa, että sen oma pikku mökkinsähän se olikin. Ikkuna karsinassa on tamman mielestä tällä hetkellä liian puhdas ja eilen Sissi harjaillessani tamma säikähteli ikkunan takana juoksevia mörköjä. Höpsö hevonen :)

Kyllä se osaa hienostikin mennä kun vaan kehtaa

Eilen vuorossa oli pitkästä aikaa kentällä menoa. Yllätyin miten hienosti tamma jaksoi kuunnella, vaikka onkin viettänyt kesän hieman liiankin leppoisissa merkeissä liikkumisen suhteen. Keli oli eilen aika epävakaa ja kentälle mennessämme tuuli aika kovasti. Alkukäynneissä tamma pöristeli ja puhalteli, kyttäili kulmia ja eteni hieman jännittyneesti etupainoisena pää korkealla kipsutellen, mutta nopeasti Sissikin siitä sitten alkoi rentoutumaan kun huomasi ettei männyn takana tainnut mörköjä ollakaan! Huomasin, että tamma oli heti alusta asti pohkeelle hieman kuuro ja sainkin tehdä kunnolla töitä satulassa että sain pohjeavut kunnolla läpi. Hassua että välillä näin päin, kun yleensä Sissi tuppaa olemaan vähän liiankin herkkä pohjeavuille ja reagoi joskus niihin jopa räjähdysmäisesti. Tänään saan kuvaajan pitkästä aikaa taas tallille! Katsotaan ehdinkö enää illalla päivittelemään tämän päivän ratsastuksia mutta lupaan, että huomenna materiaalia tulee! :) Pahoittelut että tähän postaukseen tuli tungettua asiaa laidasta laitaan, mutta yleensä minun kuulumiset pidemmän postaustauon jäljiltä ovat juuri tällaisia "missä mennään" postauksia. Eli tungen kaikki tällä välillä tapahtuneet ja ajatukset samaan postaukseen. Mutta viimeistään sitten huomiseen!

Ensimmäinen videopostaus! (+kuvia)

Jihuu kiittäkäämme minun kuumettani, vihdoin blogini historian ensimmäinen video olisi editoitu ja nyt se saa ensi-iltansa täällä blogissa! Kaikenlainen arvostelu kiellettyä.... Hahha no ei tosi, tämä seuraava video voi herättää hilpeyttä sekä nyrpeyttä, riippuu mitenkä huumorilla sen katsot!



Päätin tehdä videon parin viikon takaiselta ratsastukselta. Keskityttiin tuolloin eniten ravi-laukka-ravi siirtymisiin. Sissi kuumuu vielä jonkin verran laukannostoista ja kuten videoltakin (loppupuolelta) näkyy, laukkojen jälkeen se ei malttaisi enää ravailla vaan sen tipsuttelee hassua askelta ennenkuin se ymmärtää ettei laukkaa ihan vielä nosteta vaan ravataan hetki vielä ennen sitä :) Videolle tallentui vain meidän raviosuudet, mutta parempi sekin on kun ei mitään.

Alkuraveja

Tässä vielä vähän "lämmiteltiin"

Tuona kertana Sissi oli muuten kiva ratsastaa mutta ajoittain se oli edestä hirmu "painava". Alkuun tuntumaa ei meinannut löytyä ollenkaan ja välillä tuntuman löydyttyä neiti kaivautui niin syvälle alas, että minun oli yritettävä nostaa sitä hieman jolloin Sissi poistui tuntumalta jälleen. Kymmenisen minuuttia haeskeltiin tuntumaa ja kyllä se sieltä sitten löytyi ja Sissikin hyväksyi sen kunhan minä vain muistin pitää pehmeän ja vakaan käden. Heti jos oma käteni alkoi "heijaamaan" liikaa, huomasin Sissin nostavan päänsä tuntumalta pois. Nyt vasta olen alkanut ymmärtämään ne nappulat, jotka on oltava kytkettyinä päälle tällä tammalla ratsastaessa. Nappulan ollessa off-asennossa tammakaan ei anna kaikkeaan. Ratsastus meni muuten kivasti ja loppua kohti se parani. Kuvaajakin kommentoi lopussa että hyvin meni! :)

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta? Kiinnostavatko tällaiset ratsastusvideot? Jättäkää kommenttia ja kertokaa mielipiteenne! :)