Ensimmäinen irtohypytys

Valmentajani vieraili viikonloppuna jälleen tallillamme ja hän tekikin kaksipäiväisen vierailun meillä. Lauantaina pääsin taas ratsain syyniin hänen silmän alle ja sunnuntaina suunnitelmissamme oli irtohypyttää Sissi ensimmäistä kertaa! Tässä postauksessa kerronkin sunnuntain irtohypytyksestä ja teen myöhemmin lauantain valmennuksesta oman postauksen. Nämä menee nyt hieman väärinpäin mutta koska lauantain postaus vaatii suuremman editoinnin videoiden parissa, jätän sen myöhemmälle ja teen sen rauhassa valmiiksi.

Sunnuntaina sain poikaystäväni kaverikseni tallille kyhäämään Sissille irtohypytyskujan kanssani. Kuja oli arviolta noin 30 metriä pitkä ja siinä oli pari estettä. Minulla ei ollut harmainta hajua esteiden välistä vaan jätin esteiden välien mittaamisen valmentajallemme jolla on ammattitaitoa katsoa tällaiset asiat. Sissihän ei siis koskaan ole tietääkseni hypännyt irtona, joten väleistä en olisi muutenkaan voinut veikata ollenkaan millaiset välit olisivat olleet hevoselleni sopivat. Syy tähän miksi en ole hypyyttänyt Sissiä aiemmin irtona on se, että olen aina tahtonut tehdä tällaiset asiat ammattilaisen kanssa. Minulla ei ole niin suurta tietotaitoa tällaisista asioista enkä tahdo alkaa machoilemaan ja suhertamaan yksinäni aiheuttaen hevoselleni huonoja kokemuksia tai sitä, että suoritamme uudet asiat väärin.

Tässä tutustuttiin kujaan, mikä aiheutti alkuun hieman hämmästystä hevosessa

Kyhäsimme kujan ja valmentaja saapuikin kolmen maissa tallille. Olimme valmiina odottelemassa häntä ja olin ehtinyt kävelyttää Sissin muutamaan otteeseen kujan läpi jo valmiiksi. Ensimmäisellä kerralla kujan suhteen S pörisi ja pörhelsi kujassa vaikuttaen hieman hämmentyneeltä. Rohkea neiti se kuitenkin oli ja talsi omistajan perässä rohkeasti kaikesta huolimatta. Aina kun menimme kujan läpi, päästin S:n porkkanasankolle herkuttelemaan, jotta sille tulisi kujan läpi menosta hyvä mieli ja palkinto siihen perään -> suoritus - palkitseminen. Kerroin valmentajalleni että olemme jo tutustuneet kujaan ja parin kerran jälkeen kuja ei ollut S:lle enää yhtään ihmeellinen ja valkku tokaisikin että voisimme aloittaa itse harjoitukset.

Teimme niin, että valmentaja lähti Sissin kanssa kohti kujaa ja ensimmäisellä kerralla kujassa olivat puomit vain maassa. S ravasi kujan pörhäkkään näköisenä ja siitä huomasi että tällainen uusi juttu oli hiukan hämmentävä sen mielestä. Kiltisti tamma kuitenkin tuli luokseni porkkanankiilto silmissä ja palkitsin sen porkkanalla luoksetulosta ja kujan suorittamisesta. Valmentaja laittoi kujaan seuraavana pienet ristikot. S ohjattiin jälleen kujalle josta se pääsi suorittamaan tehtävän. Neiti rotunsa puolesta on niin ravivahvaa tyyppiä että se teki tämänkin tehtävän ravissa roiskien menemään hieman vain jalkojaan nostellen. Ristikot olivat niin pienet ettei hyppyä saatu vaan ylitys oli lähinnä jalkojen nostelua ristikoiden kohdalla. Valmentaja sanoikin, että esteitä on nostettava hieman että saadaan hevonen hyppäämään. Pienen esteiden noston jälkeen Sissi hyppäsikin esteet, mutta askellajinaan ravi. Valmentaja sanoikin, että tarkoitushan olisi mennä kuja laukassa, mutta uskoi kuitenkin että kun tekisimme useammin tällaista kujahypyyttämistä niin laukkakin varmasti löytyisi. Tärkeintä tässä harjoituksessa oli saada monipuolisempaa tekemistä meidän arkeemme, sekä hevoselle rohkeutta ja lisää varmuutta itseensä. Lopulta kujan viimeinen este oli noin 80cm korkea. Sissi suoritti kujan ehkä noin kuutisen kertaa ja tunti vierähtikin nopsasti. Neiti meni ravilla roiskien joka kerralla, mutta ei tässä ensimmäisellä kerralla mitään tyylipisteitä haettukaan! Tässäpä pieni kooste S:n ensimmäisestä irtohypytyksestä videon muodossa. Laatu ei päätä hivele, koska päivä alkoi jo hämärtämään sen verran ettei kalustollani parempaa videota saanut.

Aion varmasti ottaa tämän irtohypytyksen mukaan meidän puuhailuihin, jotta tekeminen olisi muutakin kuin kentällä piipertämistä ratsastaja selässä. Katsellaan milloin saadaan aikaiseksi seuraavan kerran rakentaa kuja ja tamma pääsisi jälleen hyppäämään. Tuollainen kujan rakentaminen ei oikein yksin ole mitään nopeaa puuhaa eikä kyllä kaksinkaan joten aikaa ja vaivaa tuollainen tekeminen vaatii. Nyt sain kuitenkin tarvittavat neuvot tähän asiaan joten uskallan jatkossa harrastella irtohypyttämistä myös ilman valmentajan apua.