Faktat tiskiin!

Jag heter Kaluha Kiss... Eiku, niijoo suomeks. Joo mä oon siis nimeltäni Kaluha Kiss mutta toi mun emännäksi ja mammaksi itsensä tituleeraava pikkulikka kuttuu mua Sissiks. Kun se mut osti ja alkoi aina tarhalle saapuessaan huudella: "Siiiissiii! SIIIIISSIIII!" niin mä mietin ekaks että mitä hittoa se rääkyy tuolla tavalla. Sitten mä tajusin, että mun lempinimi se kai sit on? Mä en aluksi oikein perustanut nimestäni. Siis kuvitelkaa, Sissi, eiks se oo joku metsässä aseen kanssa vaaniva armeijan mies? Mä oon ainakin joskus kuullut jostakin sissikomppaniasta. Toisaalta oonhan mä vähän tällanen vekkuli vaanija ja tykkään välillä tota mun mammaa härnätä juoksemalla sitä metsätarhassa karkuun! Et jotenkin se on kyllä ihan sopiva lempinimi mulle. Sit kun mun mamma alkaa kuttuu mua vielä jollain lempinimien lempinimillä niin sit mä vähän häpeen jos mun hevoskaverit kuulee. On mulla siis monta nimeä; Sissi, Sissukka, Neiti, Nöpönenä, Tamma, Kalu ja niin edelleen. Mutta että KALU! Voitteko kuvitella että mamman sellanen mieskaveri sano mua aluks tolla nimellä!? Mutta kerroinpahan vaan sille ettei tytöillä voi mitään kaluja olla. Tiiä sit tajusko se.

Se oon siis mä joka tässä nyt teille vähän juttuja kertoilee. Siis toi musta

Voisin ekaks aloittaa vaikka eilisellä huvittavalla tarinalla. Meillä pihamaat on aika liukkaat ja tarhatkin myös ja kun mä oon kesäkengissä niin mun mamma tuli sit kertoo mulle tarhaan että me lähdettäis sisälle ottamaan multa kengät irti. Olin kyllä helpottunut kun kuulin et multa otetaan nää luistimet pois! Eihän mun mammakaan talvella luistimilla kulje! Mä kävelin muijan perässä vähän hapuillen mut enhän mä mitään kaatunu tai voinutkaan orin edessä. Sehän ois ollu noloa ihan. Mä vähän ekaks ihmettelin ku mut sidottiin kahelta puolen kii, et missähän se meidän kiva kengittäjämies onkaan ku sitä ei näkyny. Sit mä tajusin ku mamma veti jotkut ihmeelliset nahkalerpakkeet sen reisien päälle ja sillä oli toisessa kädessä vasara ja toisessa sit joku puukkoa muistuttava kiila et eikai se tosissaan multa kenkiä irrota!? No arvatkaa vaan olinks mä taas oikeessa, olin... Muija räpelsi mun vasemman etujalan kans varmaan puol tuntia ennenku se sai mun kengän pois! Siis arvatkaa vaan ku kamutki tuli jo sisään ja ne pääs syömään ni muija vaan koittaa irrottaa multa kenkii! Onneks mä oon hieno neiti enkä ala turhaa rähjätä ku on toi mamma mullekki ollu tosi kiva eikä sekään mun turhista kiukuista suutu. Se vaan aina nauraa. Mäki aattelin et nauran sille tällä kertaa. Onneks mamma sai sit tallinomistajasta kaverin toiseen takajalkaan ja mun mamma tais sit hiffata idean. Mun mamma irrotti multa sit ihan supernopeesti toisen takakengän ja etukengän. Olin mä kyl helpottunu et se tajus. Pääsin mäkin syömään! Siinä se sit höpötti koko ajan mulle miten kiva ku nyt mun ei tarttee niin paljoo liukastella ennen ku mä saan ens viikolla hokkikengät. Jotain muutakin se höpötti mut mä en jaksanu kaikkee kuunnella ku mulla oli nälkä. Onneks se kiikutti mulle siitä hyvästä et seisoin tosi kiltisti paljon porkkanaa ja sit se lähti.

Hohhoijaa et toi muija välillä niin tympii mua...

Nyt sit ku se sai multa kengät pois niin se tuskastelee koko ajan sitä etten mä vaan kaatuisi, mut hei haloo, mullahan on neljä jalkaa! Sit se tuskailee kun mä jäin joku aika sitten yksin. Siis mun tarhakaveri lähti jonnekki eikä sitä oo sen koommin näkyny. Mä luulen, et se lähti laukkailee vihreämmille ja onhan mulla sitä ikävä, mut kyllä mä pärjään. Onhan mulla sentään kavereita näköpiirissä, poni ja upeaakin upeampi orivarsa.... Mun mamma tuskailee myös sitä tai se oikeestaan nauraa mulle kun mä oon kuulemma puuma. Siis mähän oon hevonen enkä mikään puuma? Mua on alkanu vähän huolestuttaa et onko mun mamilla näkövikaa. Eihän se nyt voi luulla mua yht'äkkiä puumaks!?

Kuka tällasta kuumaa puumaa vois vastustaa kysympähän vaan!?

Mua aina vähän säälittää ku se ratsastaa mulla ja mä välillä vähän ehkä huijaan sitä ettenkö muka malttais mennä rauhallisemmin ja tasasemmin. Sit se alkaa huojuu mun selässä ja koittaa kaikkensa et mä menisin kunnolla. Välillä musta se on aika kivaa viihdettä miten se yrittää niin kovasti ja kylhän mä sit tottelenki sitä. Aina liikutuksen jälkeen se sanoo mulle et mä oon ansainnu limpparia. Se litku mitä se mulle tuo ei ainakaan limpparia oo! Se on alkanu varmaan vähän menettää myös muistiaan kun se ei muista ees mille limppari ja melassivesi maistuu. Kai se on tietonen mut ei vaan muista. Se on välillä kyllä vähän hajamielinen muutenkin. Kerran se lähti ratsastaa mulla ja sit ku se oli tullu mun selästä alas niin se alko nauraa itekseen. Kypärän tilalla sillä oli koko ajan ollu pipo ja tää luuli et sillä on ollu kypärä päässä. Mä jo aattelinki että kyllä on mammalla korkea luottamus itteensä ja omiin taitoihinsa kun pelkällä pipolla uskals mennä mun selässä. Vaikka se vähän hupsu välillä onkin niin kyllä se ihan kiva silti on. Välillä mä vaan en jaksais sen pusutteluja, kun enhän mä mikään uninalle oo hei. Ja arvatkaa hävettääkö jos joku näkee aina miten se mua puhuttelee ja suukottelee.

Tälleen mä aina välillä mammaa säikyttelen! Mut se on aika ninja ku se ei koskaan vielä mun selästä oo alas tullut. Mut lupaan kyllä et se päiväki viel koittaa!

Ja tässä lisää tyylinäytettä

Mun olis varmaankin aika lähtee iltaheinille ja vahtii noita kundeja tuossa vieruskarsinoissa. Onneks mä pääsin kerrankin kertomaan teille lukijoille oikeita faktoja mun elämästä koska toi mun orja kaiketi luulee elävänsä pilvilinnoissaan, hah! No mut on se ihan jees kaveri kyllä. Varsinkin sillon ku se kantaa mulle porkkanaa. Love my slave.

Mitä mieltä olitte tällaisesta hevosen näkökulmasta tehdystä postauksesta? Haluaisitteko jatkossakin lukea silloin tällöin tällaisia postauksia? :)