Miten ratsastus etenee?

 
Ollaan Sissin kanssa päästy nyt kivasti valmentautumisen makuun ja tulosta alkaa pikkuhiljaa hitaasti mutta varmasti syntyä. Toki valmentautuminen voisi olla vieläkin aktiivisempaa mutta olen kyllä kokenut että kerran kuussakin kun pääsee ammattilaisen silmän alle, tuo se enemmän eväitä tulevaan kuin olla valmentautumatta. Meidän kohdalla näin, ainakin tällä hetkellä.

Kaikista suurimmat muutokset ja edistysaskeleet ovat tapahtuneet minun istunnassa ja Sissin ratsastettavuudessa. Monia vuosia itsenäisesti, silloin tällöin tunneilla käyneenä minulle oli ehtinyt kehittyä melkoisen huono ja ryhditön istunta. Etukenoinen istunta, jolla ei sitten millään pääse vaikuttamaan hevoseen toivotulla tavalla. Vieläkään istuntani ei ole täyden kympin arvoinen, eikä varmaan koskaan tulekaan sellaiseksi mutta iloitsen tästä pienestäkin kehittymisestä parempaan suuntaan. Huomaan nyt selkeästi, miten ja milloin pääsen vaikuttamaan Sissiin istunnalla. Kehitystä siis eteenpäin on havaittavissa ja kunhan jaksan vain treenata niin toivottavasti joku kaunis päivä voin sanoa istuntaani edes jotenkin hyväksi ja siedettäväksi.Toinen kehityskohtani on hitaat kädet. Jään välistä valitettavasti auttamattoman hitaaksi etenkin myötäämisen suhteen ja sekös onkin hyvin ristiriitaista hevoselle. Minusta tuntuu välillä että on hurjan hankalaa hallita neljää raajaa kerralla ja vielä yrittää istua oikeaoppisesti. Valmentajan avulla olen saanut kyllä neuvoja harjoitella näitä asioita eteenpäin ja tuohon hitaaseen käteen ei muu auta kuin olla vaan koko ajan skarppina ja yrittää pysytellä reaktiivisena.

Sissi on ollut kivempi ratsastaa juurikin tuon istuntani paranemisen myötä. Pääsen vaikuttamaan siihen istunnalla nyt enemmän ja pikkuhiljaa Sissikin on alkanut kuuntelemaan paremmin ja ajoittainen vetokilpailu on saanut väistyä taka-alalle. Se väläyttelee silloin tällöin kivoja pätkiä, mutta se vaatii sitten myös minulta erittäin paljon keskittymistä asiaan. Yhtään löysää, niin pakka leviää. Sissi vaatii vielä todella paljon tukea ratsastajalta joten olen pyrkinyt pitämään treenimme hieman lyhyempinä (n.30-45min) kunnes Sissin lihaksisto ja tasapaino antavat aihetta pidempiin treeneihin. Sissihän on vielä melko voimaton ja mikään paras tasapainokaan sillä ei vielä ole, mutta selkeästi kehitystä on tapahtunut. Kunhan muistan itse olla jatkuvasti hevosen kanssa läsnä, treenit sujuvat aina ihan kivasti. Huonona tapana minulla on sortua ikäänkuin hölläämään joten useasti menomme on vain sellaista letkeää tavoitteetonta tuuppailua jossa en vaadi hevoselta enkä itseltänikään juuri kummoisia.

Sissi pääsi viimeksi ratsutettavaksi!

Valmentaja saapuu jälleen maaliskuun viimeinen viikonloppu koutsaamaan meitä ja odotan kyllä innolla millaisia uusia oivalluksia saan. Jokaisella kerralla olen oppinut paljon uutta ja toivon että kehityskaari jatkuisi. Mitään romaanin pituista analyysia en tästä postauksesta tee vaan tässä alla pieni videokooste yhdestä valmennuskerrasta, jolloin lunta ja räntää satoi taivaan täydeltä, josta näkee hieman missä mennään tällä hetkellä. Eipä ole muuten ikävä noita säitä!

Sille sijoilleen jämähtänyt bloggaaja

Jos voisin valita, nukkuisin talven yli horrosta. Huomaan miten talven tullessa ja pimeyden vallatessa oma toimintani hidastuu ja huomaankin etten saa mitään aikaiseksi vaikka kovasti tahtoisin. Luokittelisin siis itseni "ei talvi-ihmiseksi", vaikka tämä talvi kaikinpuolin ratsastusten ja hevosharrastamisen suhteen hyvä olikin! Kenttä pysyi tänä talvena hyvänä ja ratsastettavana kunnes vajaa pari viikkoa sitten se hurahti peilijäähän. Harmittaa, etten älynnyt kaivaa luistimia kaapin perältä mukaani tallille. Olisi ollut kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun tallien lisäksi olisin voinut harrastaa jäällä luistelua tallikäynnin yhteydessä.

Ihan rehellisesti sanoen harmittaa miten epäaktiivinen blogini onkaan ollut. Ihan senkin takia, että joskus tulevaisuudessa kun haluaisin päästä lukemaan muutamien vuosien takaisia talven tapahtumia, jostain syystä löydän muutaman hassun selittelypostauksen siitä miksen ole blogannut ja luvannut aina parantaa jatkossa. Hävettää. Melkoisen tylsiä ovat viime kuukausien postaukset tämän blogin saralla olleet. Talvisin pimeys ja sen tuomat haasteet kuvien kannalta tietenkin rajoittavat materiaalin saamista mutta kyllä sitä materiaalia on tullut silti otettua, blogiin asti se vaan ei koskaan ole päässyt bloggaajan ns. talven "syväjäätymisen" myötä. Monesti mielessäni pyörivät jos jonkinmoiset ideat postauksien toteuttamisesta mutta sinne ajatuksen tasolle ne jäivät. Saamaton ihminen kun olen. Nyt kun olemme saaneet nauttia auringosta ja kevään ensimmäisistä pilkahduksista, tunsin itsekin kuinka syväjää minusta alkoi sulaa. IHANAA kevät saapuu! Joko vihdoinkin voisin saada jotain ihan konkreettista aikaiseksi?

Mutta siis. Tällä kertaa en lupaa jatkaa aktiivisena. En selittele kiireitäni. En kerro hutiloiden kuulumisistamme pikaisesti. Ajattelin ihan vaan herätä horroksesta ja alkaa blogata! heh... No nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kyllähän tästäkin taisi tulla edellisiä postauksia muistuttava selittelypostaus, hups! En vain viitsi tunkea tähän tekstiin enää enempää sekavaa selittelyä vaan kirjoitellaan muista aiheista sitten ihan erikseen. Puoliksi sulanut bloggaaja kiittää ja kuittaa, kevät saapukoon ja uusi aktiivisuus sen myötä!

"Are you kidding me!? Siis säkö muka sulanu jäästäs!? VIHDOINKIN!"