Ihanan raivostuttava hevonen!

Tämä postaus kertoo keskiviikon kentällä menosta. Menin keskiviikkona illalla tallille suurinpiirtein kuuden maissa ja puuhailin hetken aikaa tallilla laittaen hevosille iltaruoat valmiiksi ja sainkin hullun"hauskan" päähänpiston kyhätä kentälle pari estettä. Menin siis kentälle ja kantelin tolppia ja puomeja saaden aikaan miniristikon sekä mini"pystyn", ennemminkin kavaletin. Kentän toinen pitkä sivu oli rankkasateiden jäljiltä aika pehmeän ja märän näköinen joten jouduin miettimään minne kyhäisin nämä pari estettä. Valitsin sitten toisen pitkän sivun laittaen parit esteet siihen. Tämän jälkeen laitoin hevosten iltaruoat karsinoihin ja lähdimme hakemaan hevosia sisälle. Harjausten ja varusteidenlaiton jälkeen suuntasimmekin sitten kentälle.


Keskiviikon treenailut voisin hyvin tiivistää muutamaan lauseeseen. Alku meni hyvin mutta meno alkoi muuttua ja muistuttaa lähinnä kummelin sketsisarjalta. Naurettavaa viihdettä, jonka vain tietynlaisen huumorin omaava ymmärtää. Mutta selostan asiasta nyt hieman tarkemmin. Alussa kentälle mentäessä tamma kyttäsi kentän laidalla olevia esteitä, vähän niinkuin osasin jo odottaa... Alkukäynnit ja ravit menivät hyvin ja pyrin heti alusta alkaen kokeilemaan meneekö pohjeavut kuinka hyvin perille. Tamma oli kuulolla ja herkkä ja kevyt suustaan eikä vastustellut tuntumaan ollenkaan. Ravailtiin molempia kierroksia ja sitten tamma yllätti mut IHAN täysin! Mentiin oikeaan kierrokseen ravia ja päädyssä arvelin taivutella tammaa hieman sisemmälle uraa. Päädyssä ulkopohje kiinni ja tavoitteena siis, että päädyt menisivät pyöreänä kuitenkaan oikomatta kulmiin ja mitäs sitten tapahtuikaan!?

Kyllä pääsi tuollaisen raviväistön jälkeen ratsastajalta semmoinen riemunkiljaisu ja leveä hymy huulille :D Aika huikeeta, tammahan osaa väistää ja ihan jopa ravissa! :D Tämän jälkeen jatkoin muutaman kerran vielä väistöjä, jotka onnistuivat hyvin! Vasempaan kierrokseen neiti ei oikein hokaissut asiaa, mutta en sen kummemmin viitsinyt alkaa tuolla kerralla paneutua väistöihin sen enempää. Sissistä huomasi kuinka sen oikea kierros on hurjan paljon huonompi mutta väistöt sen sijaan tuohon kierrokseen onnistuvat paljon mutkattomammin kuin vasempaan. Sain tehdä todella paljon satulassa töitä, että tamma kulki suoralla uralla edes suoraan... Homma alkoi kuitenkin toimimaan ja alkukankeuksien jälkeen mukavasti meni. Sissi on aina ollut taipuvainen kuumumaan viimeistään laukannostojen jälkeen. Joskus hyvinä päivinä se ei kuumu ja jaksaa keskittyä, mutta huonompina päivinä (niinkuin keskiviikkona) pakka ikäänkuin leviää laukannostojen jälkeen. Nostin molemmat laukat ja ne kyllä nousivat ihan terhakkaasti! Sen jälkeen, kun oli vuorossa esteiden ylitys, pakkahan levisi siinä vaiheessa ja pahasti käteen. Tamma kuumui, kipsutteli, oikutteli ja vaikka sun mitä. Ei liikkunut eteen, taakse sivulle, hieman etusillaan ylöspäin kyllä. Tämä tapahtui siis kun olimme JO ylittäneet esteet monta kertaa, joten kyse ei ollut edes siitä että oikuttelu olisi johtunut ettei tamma uskalla mennä esteille. Ylitettiin esteet lähinnä ravissa, jalat yksi kerrallaan yli. Muutama hyppy tuli ja pääsimme esteet myös laukassa. Luulen, että rutiinin puute on se suurin syy tällaiseen. Pitäisi useammin muistaa laittaa muutama pieni este kentälle ja ylitellä niitä vaivihkaa. Siinä vaiheessa kun Sissi meni siihen tilaan, ettei edes laukkoja suostunut nostamaan vaan aina kun pohkeet koskettivat kylkiä, luvassa oli muutama pomppu, ajattelin ottaa muutamat hyvät ravipätkät ja lopettaa loppukäyntien kautta homman siihen.


Aina ei voi onnistua ja ihmettelen miten kivasti Sissi meni ennenkuin se loputon vääntö alkoi. Ymmärrän kyllä täysin sen käytöksen, rutiininpuute, kesäloma, ei ihme jos pakka menee sekaisin hevoselta! Ja siihen vielä räveltäjä ja häseltäjä ratsastaja selkään niin sanomista tulee. Taidetaan palailla pikkuhiljaa takaisin työarkeen ilman esteitä ja katsellaan niitä sitten kun rutiini palaa takaisin molempien arkeen :D Sissi on kyllä siitä ihana hevonen, että vaikka se miten kuumuisi ja alkaisi kiukkuamaan niin sillä kuitenkin on todella kova tarve miellyttää ratsastajaa. Mitään se ei ilmaiseksi anna, mutta luonteeltaan se on puhdasta kultaa. Ihanan raivostuttava tamma.

Mietin pitkään viitsinkö kirjoittaa keskiviikosta, varsinkin niistä ei niin hyvin menneistä asioista, mutta se on fakta hevosten kanssa touhutessa, että tämän lajin harrastaminen ei ole aina ruusuilla tanssimista. Vastoinkäymisiä tulee, mutta onneksi Sissin kanssa on enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Valmennuksissa haluan alkaa käymään jotta saadaan ammattilaisen vinkkejä meidän tekemiseen :)

Se minkä olen huomannut kehityksessämme on luottamuksen lisääntyminen. Sissi on alusta alkaen ollut sellainen hevonen, joka ei ole oikein ihmisistä niin kiinnostunut ja herkkujen saannin jälkeen häipyy aina takaisin laiduntamaan. Se ei ole ennen viihtynyt "muuten vaan" ihmisen vieressä kerjäten rapsutuksia, mutta nyt asiat ovat alkaneet muuttua. Minut huomatessaan tarhan laidalla Sissi on nykyisin se, joka ensimmäisenä tulee katsomaan, viihtyy rapsuteltavana ja on huomattavasti kiinnostuneempi ihmisen seurasta kuin alussa. Se jos mikä, on tärkeämpää minulle kuin se, kuinka taitava hevoseni ratsuna on.