Kevään Timantti: Feel the moment

Huh hellettä sentään! Ratsastukset ovat nyt hiukan jääneet kuumien helteiden takia. Päivällä hevosen liikuttaminen olisi niin julmaa molempia kohtaan, että olen suosiolla jättänyt ratsastelut illalle. Silloin on vähemmän myös kaiken maailman sittisontiaisia ja paarmanretaleita ja ilman hieman viilentyessä on mukavempi keskittyä treenailuihin. Lempivuodenaikani on kesä, mutta jo minun, kesän rakastajan, on sanottava että minun makuunkin nämä kelit ovat olleet aivan liian kuumat!

Nyt voin ilolla sanoa, että maalausurakka olisi valmis Sissin karsinan suhteen! Laitoimme perjantaina kumimatot paikalleen, mutta jostain syystä osa matoista jäi paria senttiä liian pitkäksi, joten osa matoista ja reunoista meni sitten rullalle. Siinä pähkäilimme tallinomistajan kanssa että missäköhän on mennyt vikaan ja päätimme jättää matot "lepäämään" pariksi päiväksi jos ne hyvällä tuurilla asettuisivat kuin itsestään lopullisesti paikalleen ;) Sissi saa siis viettää vielä muutaman päivän poissa uudesta valkoisesta prinsessakodistaan!

Kylläpäs tähän postaukseen tulee tekstiä laidasta laitaan, mutta menkööt. Perjantaina kävin siivoilemassa ja minulla oli koira mukana tallilla, joten annoin Sissille vapaapäivän liikkumiselta. Juuri ennen poislähtöä ajattelin vielä käydä kurkkaamassa tammoja tarhassa ja siellähän ne molemmat neitokaiset makasivat auringonpaisteessa elämästään nauttien. Käskin koiraa odottamaan kauempana ja ajattelin mennä katsomaan tammoja lähempää. Arvelin, että tuskin pääsen tammani viereen maahan istuskelemaan, se kun on aina välillä oman arvonsa tunteva neiti, joka ei hellyyksiä välillä pahemmin kaipaa ;) Kävelin lähemmäs ja tammani otti jo etujalat alleen mutta ehdin mennä sen viereen ja istuin nopeasti Sissin viereen. No eihän neidillä sitten siitä minnekään kiire ollut vaan se painoi päänsä syliini minun silittäessä sen päätä. Se hetki oli jotakin niin upeaa ja ihanaa, sellainen hetki joka merkkasi minulle todella paljon. Pakoeläimen luottamuksen ansaitseminen on minulle upea ja uskomaton asia, jota arvostan mielettömästi! Olisin voinut jäädä siihen loppupäiväksi, vain minä ja rakas Sissini pää sylissäni. Kyllä elämä on ihanaa! Tuollaiset hetket ovat mielestäni hevosen omistajan parhaita hetkiä. Huomata kuinka tuollainen eläin luottaa ihmiseen niin täysin.....

Sitten hieman ratsastuskuulumisia lyhyesti....
Tänään sain pitkästä aikaa kuvaajankin mukaan tallille. Nyt kuvia olisi mukavasti arkistoissa, joten postauksia on luvassa hieman tiuhempaan tahtiin tulossa. Menin tänään ilman satulaa hackamoren kera ja hyvin meni. Huomaa kun en ole kauheasti kuolaimettomilla mennyt, että apujen kanssa meinattiin hieman kiirehtiä ja olla hieman täpinöissään mutta aika nopeasti neitikin alkoi kuuntelemaan puskematta itse eteenpäin. Olemme nyt menneet pelhameilla ja tarkoitus on koko ajan siedättää kevyempään kuolaimeen. Luulen että isoin "ongelma" ja se askeleen ottaminen kevyempään kuolaimeen on omistajan korvien välissä. Tämän päivän ratsastelujen perusteella Sissi menisi ongelmitta vaikka juurikin noilla kuolaimettomilla pienten totuttelujen jälkeen tietysti. Analyyttisempaa ratsastuspostausta tulossa. Tähän loppuun muutama kuva esimakuna tulevasta!