tiistai 28. tammikuuta 2014

Rakas perheenjäseneni, Vida

 Huomio. Muistattehan vastata edellisen postauksen kommenttiosioon, minkälaisen toivepostauksen tahdotte viikonloppuna minun tekevän? Aikaa siis vaikuttaa vielä tämän viikon loppuun asti ;)


Ajattelin tehdä koirastani Vidasta tänne ihan kunnollisen postauksen. Vaikka blogini pääsääntöisesti käsittelee elämääni Sissin kanssa, on Vida silti aivan yhtä rakas sekä iso ja tärkeä osa elämääni. Vida ansaitseekin ihan oman postauksensa.

 

Vida on siis Espanjan auringon alla syntynyt sekarotuinen narttukoira. Vida on syntynyt vuonna 2003 joten se täyttää 11 vuotta tänä vuonna. Vidan tarkasta syntymäpäivästä tai kuukaudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta päätimme, että juhlimme Vidan synttäreitä aina 10.9 :) Vidan rotumääritelmäkin on hieman kyseenalainen, mutta eläinlääkärin tunnistuksen mukaan Vidassa on bichon frisétä ja portugalin vesikoiraa. Vida on rakenteeltaan bichonia pidempi ja korkeampi, mutta karva muistuttaa enemmän bichonin karvaa kuin kiharaista vesikoiran karvaa. Vesikoiraa Vidassa taatusti on, koska sillä on tassujen välissä sellaiset "räpylät" niinkuin vesikoirilla on tapana olla!


 Vida ei tullut minulle pentukoirana, vaan se oli noin kolmen vanha, kun ostimme Vidan entiseltä omistajaltaan. Meidän taival Vidan kanssa lähti aluksi niin, että minä käytin Vidaa päivittäin lenkillä ja sain Vidan välillä "yökylään" luoksemme. Vähitellen Vida alkoi viettää meillä päivässä todella paljon aikaa ja sitten kävikin niin, että entinen omistaja ilmoitti muuttavansa eikä olisi voinut ottaa Vidaa mukaansa, joten päätimme sitten ostaa Vidan itsellemme.


 
Vida on ensimmäinen koirani ja siitä on tullut minulle todella tärkeä. Se toimittaa ikäänkuin pikkusiskon, terapeutin, parhaan ystävän jne. virkaa.  Vida on luonteeltaan eloisa ja kiltti kuin mikä! Se osaa myös temppuja, joita olen opettanut sille. Mm. istu, tassu, maahan, pää tyynyyn, kieri, häntä kiinni ja paikallaan olo ja luoksetulo käskystä onnistuvat leikiten. Vidaa voi ulkoiluttaa myös ilman narua, mutta olemme pitäneet sitä lenkkien ajan kiinni varsinkin jos ulkoilemme yleisillä paikoilla, missä koirien kanssa kohtaaminen on todennäköistä. Vidalla on sellainen huono puoli, että se haukkuu koirille ja kissoille. Välillä se haukkuu ja haukkuu eikä välitä vaikka sitä miten kieltäisi, kun taas välillä se kuuntelee tottelevaisesti kun sitä kieltää haukkumasta. Vida on myös luonteeltaan "suuri, pieni" koira. Toisinsanoen Vida kuvittelee olevansa iso ja uhmakas koira, joka uhmaa saksanpaimenkoiriakin haukkumalla ja murisemalla. Vihainen Vida ei ole, mutta naurattaa kun pikkuinen kuvittelee olevansa egoltaan suurempikin kaveri ;) Lyhykäisyydessään tämän voisi tiivistää, että kaikin puolin todella helppo koira.


Tällä hetkellä Vida asuu vanhempieni luona, koska muutin pari vuotta sitten poikaystäväni kanssa rivitalokaksioon ja Vidan on parempi olla omakotitalon rauhassa jossa se pääsee temmeltämään vapaasti aina halutessaan :) Mulla on aina välillä kova ikävä tyttöä ja tahtoisin kovasti, että se asuisi meidän kanssamme, mutta näin oli Vidallekin parempi ratkaisu ettei sen tarvinnut enää lähteä vaihtamaan tuttua ja turvallista kotia toiseen. Vida kyllä yökyläilee luonamme aina kun vaan mahdollista ja onkin aina ihanaa saada oma rakas perheenjäsen käymään :) Ja onneksi pääsen moikkaamaan Vidaa vaikka päivittäin, koska matkaa vanhempieni luokse on hurjat 3,5km :D Enhän minä muuten olisi raaskinut "jättää" Vidaa vanhempieni luo!

"En oo minä ollut, joka hajotti sen tohon matolle!"





 
                                 Vida on ja tulee aina olemaan elämäni tärkein koira, perheenjäsen.

<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti