Kevään Timantti: Leppoisa ajopäivä

Oon joutunut tappelemaan koneeni ja varsinkin kamerani kanssa viimeiset pari päivää. Mulla on kortilla uusia hevoskuvia kun äkkäsin vihdoin ja viimein kamerani säädöt ja sen, kuinka saan otettua talvella parempia kuvia mutta kuinkas ollakaan, asiat eivät mene aina kuin elokuvissa. Seuraavana mun kone alkoi kettuilemaan kuvien lisäyksen kohdalla... Koneeni ei olevinaan tunnistanut kameraani ja näin ollen lähtenyt lataamaan kuviakaan koneelle. Jollain ihmeen konstilla sain vihdoin ja viimein ladattua kuvani koneelle ja pääsen taas postailemaan. En ole jaksanut tehdä aiemmin tylsiä kuvattomia postauksia koska mielestäni kuvat ovat yksi postauksen tärkeimmistä elementeistä :) Itse ainakin henkilökohtaisesti luen mieluummin kuvilla varustettuja postauksia kuin kuvattomia.


<3

Mutta asiaan! Mainitsinkin aiemmassa postauksessani, että ostin Sissille ajovaljaat ja olemme käyneet nyt muutaman kerran ajamassa. 9.1 menin tallille ja olimme sopineet tallikaverini kanssa, että hän tulee mukaani avustamaan minua ajohommissa. Valjastin Sissin karsinassa ja laitoimme kärrit isossa eteisessä Sissin perään. Kyllä voin sanoa, että tuo ajopuuha on jäänyt neidin luuytimiin muistiin, niin hienosti se taas hommat hoiti. tallikaverilleni iso kiitos auttavista käsistä ja seurasta, sekä kuvista! :) Tämän postauksen kaikki kuvat siis ála Jessika.

Jännitin ensimmäisiä ajoja aika kovasti kun en tiennyt millä lailla entinen kilparavuri käyttäytyy saatuaan kärrit jälleen peräänsä ja voin sanoa että aivan turhaan hätäilin! Sissi menee kyllä kärrien edessä aivan loistavasti, menee sitä vauhtia mitä pyydän ja käyttäytyy muutenkin mallikkaasti kärrit perässään. Se ei hötkyile ja tietää, että kun valjastaa ja laittaa kärrejä perään, on seisottava kiltisti paikallaan. Sama homma valjaita pois purkiessa. Mahtava pieni palleroinen ^^ Toki meillä on vielä muutamissa asioissa hiomista, nimittäin käännöksissä. Tuntuu, että kun pyydän Sissiä kääntymään, se sujahtaa vauhtiin kuin raketti ja kääntyy pennin päällä vauhdikkaasti. Rutiinilla saadaan varmasti tämä turha sätkyily käännöksissä pois.

"Hei äiti ei sulla sattuis porkkanaa taskussa olemaan?"

Suoraan sanoen itse en koskaan ole ollut kiinnostunut ravipuolesta saatikaan siitä, että itse ryhtyisin ajamaan hevosilla. Viime syksynä ystäväni kysyi minulta, että tahtoisinko opetella ohjastamaan hevosta ja mielenkiinnosta minun oli tartuttava tilaisuuteen. Kävimme ystäväni kanssa joka sunnuntai syksyllä ajamassa hänen hevosellaan maastossa ja näin taitoni karttuivat pikkuhiljaa ja aloin pitämään myös hevosella ajamisesta. Ystäväni totesikin hauskasti, että tottakai hänen on opetettava minulle ohjastamisen salat, sillä omistanhan minäkin tällä hetkellä hevosen, joka osaa kärrien edessä olemisen niin hyvin. Ihanaa, että sain tällaisen mahdollisuuden ystäväni kautta ja että hän opetti minulle nämä asiat alusta asti :)

Hyvä fiilis!

Sissuliinin monsterisimmu

Minusta on ihanaa, että olemme saaneet tallin puolesta kärrit lainaan ja pääsemme harrastamaan Sissin kanssa nyt monipuolisemmin. Uskon, että kärreillä ajaminen välillä kentän sijaan joka kerta menemällä on myös hyvin terapeuttista meille molemmille. Hevonen pääsee tekemään sitä, minkä se osaa parhaiten ja nyt muutaman ajokerran jälkeen Sissi on ollut todella rento ja tyytyväisen oloinen. Se onkin näyttänyt ihan siltä, että se tietää kuinka hyvin se osaa nämä hommat ja kuinka hienosti se meni! :) Suoraan sanottuna hevonen on ollut ajojen jälkeen niin itseään täynnä, että sen huomaa sokeakin!

Tällä hetkellä pääsemme valitettavasti ajamaan vain lyhyttä tienpätkää, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään :) Varmuuden kasvaessa puolin ja toisin pääsemme varmasti lähtemään maantielle jokin päivä kokeilemaan vähän pidempää treeniä. Ihanaa harrastaa hevosella, joka on näin monipuolinen!