Rakas perheenjäseneni, Vida

 Huomio. Muistattehan vastata edellisen postauksen kommenttiosioon, minkälaisen toivepostauksen tahdotte viikonloppuna minun tekevän? Aikaa siis vaikuttaa vielä tämän viikon loppuun asti ;)


Ajattelin tehdä koirastani Vidasta tänne ihan kunnollisen postauksen. Vaikka blogini pääsääntöisesti käsittelee elämääni Sissin kanssa, on Vida silti aivan yhtä rakas sekä iso ja tärkeä osa elämääni. Vida ansaitseekin ihan oman postauksensa.

 

Vida on siis Espanjan auringon alla syntynyt sekarotuinen narttukoira. Vida on syntynyt vuonna 2003 joten se täyttää 11 vuotta tänä vuonna. Vidan tarkasta syntymäpäivästä tai kuukaudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta päätimme, että juhlimme Vidan synttäreitä aina 10.9 :) Vidan rotumääritelmäkin on hieman kyseenalainen, mutta eläinlääkärin tunnistuksen mukaan Vidassa on bichon frisétä ja portugalin vesikoiraa. Vida on rakenteeltaan bichonia pidempi ja korkeampi, mutta karva muistuttaa enemmän bichonin karvaa kuin kiharaista vesikoiran karvaa. Vesikoiraa Vidassa taatusti on, koska sillä on tassujen välissä sellaiset "räpylät" niinkuin vesikoirilla on tapana olla!

 Vida ei tullut minulle pentukoirana, vaan se oli noin kolmen vanha, kun ostimme Vidan entiseltä omistajaltaan. Meidän taival Vidan kanssa lähti aluksi niin, että minä käytin Vidaa päivittäin lenkillä ja sain Vidan välillä "yökylään" luoksemme. Vähitellen Vida alkoi viettää meillä päivässä todella paljon aikaa ja sitten kävikin niin, että entinen omistaja ilmoitti muuttavansa eikä olisi voinut ottaa Vidaa mukaansa, joten päätimme sitten ostaa Vidan itsellemme.

 
Vida on ensimmäinen koirani ja siitä on tullut minulle todella tärkeä. Se toimittaa ikäänkuin pikkusiskon, terapeutin, parhaan ystävän jne. virkaa.  Vida on luonteeltaan eloisa ja kiltti kuin mikä! Se osaa myös temppuja, joita olen opettanut sille. Mm. istu, tassu, maahan, pää tyynyyn, kieri, häntä kiinni ja paikallaan olo ja luoksetulo käskystä onnistuvat leikiten. Vidaa voi ulkoiluttaa myös ilman narua, mutta olemme pitäneet sitä lenkkien ajan kiinni varsinkin jos ulkoilemme yleisillä paikoilla, missä koirien kanssa kohtaaminen on todennäköistä. Vidalla on sellainen huono puoli, että se haukkuu koirille ja kissoille. Välillä se haukkuu ja haukkuu eikä välitä vaikka sitä miten kieltäisi, kun taas välillä se kuuntelee tottelevaisesti kun sitä kieltää haukkumasta. Vida on myös luonteeltaan "suuri, pieni" koira. Toisinsanoen Vida kuvittelee olevansa iso ja uhmakas koira, joka uhmaa saksanpaimenkoiriakin haukkumalla ja murisemalla. Vihainen Vida ei ole, mutta naurattaa kun pikkuinen kuvittelee olevansa egoltaan suurempikin kaveri ;) Lyhykäisyydessään tämän voisi tiivistää, että kaikin puolin todella helppo koira.

Tällä hetkellä Vida asuu vanhempieni luona, koska muutin pari vuotta sitten poikaystäväni kanssa rivitalokaksioon ja Vidan on parempi olla omakotitalon rauhassa jossa se pääsee temmeltämään vapaasti aina halutessaan :) Mulla on aina välillä kova ikävä tyttöä ja tahtoisin kovasti, että se asuisi meidän kanssamme, mutta näin oli Vidallekin parempi ratkaisu ettei sen tarvinnut enää lähteä vaihtamaan tuttua ja turvallista kotia toiseen. Vida kyllä yökyläilee luonamme aina kun vaan mahdollista ja onkin aina ihanaa saada oma rakas perheenjäsen käymään :) Ja onneksi pääsen moikkaamaan Vidaa vaikka päivittäin, koska matkaa vanhempieni luokse on hurjat 3,5km :D Enhän minä muuten olisi raaskinut "jättää" Vidaa vanhempieni luo!

"En oo minä ollut, joka hajotti sen tohon matolle!"

 
                                 Vida on ja tulee aina olemaan elämäni tärkein koira, perheenjäsen.

<3

Pakkasratsastelua

Tällä viikolla meille on piisannut aika napakkaa pakkasta. Mittari on näyttänyt -20 asteen molemminpuolin ja tällainen vilukissa kuin minä, oon ollut lukemista aivan kauhuissani! Oon suoraansanottuna näyttänyt koko tän viikon satakiloiselta pingviiniltä kerrospukeutumiseni ja toppavaatteiden takia. Meidän tallilla kun ei sen kummempia lämmityksiä ole, niin on ollut opetteleminen kuinka pukeutua tallille ettei palelluta itseään saatika tule liian kuuma hevosen kanssa touhutessa. Itse nautin kyllä tällaisista aurinkoisista pakkaskeleistä paljon enemmän kuin marraskuun pimeistä ja sateisista säistä vaikka mittarilukema ei miinusta silloin pahemmin huutanutkaan. Oma mielikin on tällä hetkellä virkeämpi ja tuntuu, että minusta löytyi taas se sama vanha Petra jollainen "oikeasti" olen, eikä syksyn "masentama" sohvalla löhöttäjä :D Virtaa siis riittää kuin pienessä kylässä!


Työkuvioissa tapahtuu taas pieniä muutoksia. Olen ollut tällä hetkellä töissä, jossa joka toinen viikko minulla on ollut aamuvuoroa ja joka toinen viikko taas vastaavasti iltaa. Iltaviikkoina talleilu jäi paljon vähemmälle, koska pääsin töistä vasta seitsemän aikaan iltasella ja yleensä olin aina niin väsynyt, etten jaksanut pahemmin keskittyä ratsastamiseen saatika kotona mihinkään kotitöihin. Nyt työkuvioihin tulee sen verran muutosta, että työskentelen yhä samassa firmassa, mutta työnkuvani muuttuu. Pääsen tekemään taas aamuvuoroa joten jatkossa minulla riittää myös hyvin aikaa ja energiaa Sissille ja kotitöille vielä töidenkin jälkeen, ihanaa! :) Samalla itselleni tuli kyllä hieman haikea fiilis taas vaihtaa työporukkaa, kun juuri pääsi tutustumaan kunnolla tämän hetkisiin työkavereihin ja minulla oli aivan mahtava, ihana, paras työparikin jonka kanssa sai nauraa ja tulimme todella hyvin toimeen! No mutta lohdullista on se, että minun ei tarvitse heistä luopua vaikka en enää ole heidän kanssaan samassa toimipisteessä :)

6.1 ja onneks tällä hetkellä lunta maassa enempi! :)

Maanantaina pakkaset paukkui iltapäivän aikoihin parinkymmenen paikkeilla ja päätin skipata ratsastuksen siltä päivältä. Tiistaina meninkin sitten Sissillä kentällä ilman satulaa ja voi luoja miten hyvä fiilis voi ihmiselle jäädä ratsastuksen jälkeen! Äitini oli mukanani silloin tallilla ja hän katseli kentän reunalta meidän menoa. Olen mennyt silloin tällöin Sissillä ilman satulaa, mutta satulatta ratsastaminen on ollut aika vähäistä johtuen Sissin isoista ja pomppivista liikkeistä, joissa en vain yksinkertaisesti ole pysynyt mukana. Tiistaina päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja pyysin neitiä ravaamaan ja kuinkas ollakaan..... Jompikumpi tai molemmat meistä on kehittynyt sen verran, että me ravailtiin voltteja ja suoraa uraa ja minä pysyin selässä mukana ilman minkäänlaisia ongelmia! Huusin ja kiljuin riemusta äidilleni "äiti kato, mie pysyn selässä! mie PYSYYYYYYN SELÄSSÄÄÄÄÄ!" :D Kyllähän minä olen huomannut eron Sissin liikkeissä alkuaikoihin verrattuna. Neiti kantaa itseään jo paljon paremmin ja oma tasapainoni ja ratsastusasentoni on parantunut huomattavasti alkuun nähden. Toki täydellisyyteen meillä on vielä tuhottoman pitkä matka mutta näin "puskailijana" molemmat pärjätään jo ihan hyvin :) Olin yhtä hymyä tiistai iltana kotiin tullessani ja hehkutin myös poikaystävälleni miten ihana mieli minulle ratsastuksesta jäi. Tämä viikko on ollut melkoista satulatta menoa johtuen pakkasista. Itse en tarkenisi mennä satulan kanssa näillä keleillä koska olen todella herkkä vilustumaan ja saamaan kuumeen jos vähänkin olen pakkasilmalla pihalla ja jos minulle ehtii tulla kylmä. Mutta kyllä on ollut aivan loistava viikko tähän mennessä hevostelun kannalta kaikin puolin. Toki odotan, että kelit hieman lauhtuisi niin pääsisi tekemään töitä neidin kanssa vähän paremmin :)

hörökorva<3

Kiitos kun luit ja jätäthän toiveesi seuraavan postauksen suhteen? :)

TÄHÄN LOPPUUN KYSYN TEILTÄ LUKIJAT, että millaisen postauksen te tahtoisitte minun seuraavaksi toteuttavan? Varustepostaus / Suuri kuvapostaus ns.kuvakollaasi kuvaamistani hevosista / "MyDay" viikonlopulta ehkä myös osittain videoiden (mikäli osaan lisätä tänne videoita:DDDD)
TAI vaihtoehtoisesti joku teidän oma ehdottama postaustoive? Seuraavan postauksen aihe olkoon teidän käsissänne nyt :)

Leppoisa ajopäivä

Oon joutunut tappelemaan koneeni ja varsinkin kamerani kanssa viimeiset pari päivää. Mulla on kortilla uusia hevoskuvia kun äkkäsin vihdoin ja viimein kamerani säädöt ja sen, kuinka saan otettua talvella parempia kuvia mutta kuinkas ollakaan, asiat eivät mene aina kuin elokuvissa. Seuraavana mun kone alkoi kettuilemaan kuvien lisäyksen kohdalla... Koneeni ei olevinaan tunnistanut kameraani ja näin ollen lähtenyt lataamaan kuviakaan koneelle. Jollain ihmeen konstilla sain vihdoin ja viimein ladattua kuvani koneelle ja pääsen taas postailemaan. En ole jaksanut tehdä aiemmin tylsiä kuvattomia postauksia koska mielestäni kuvat ovat yksi postauksen tärkeimmistä elementeistä :) Itse ainakin henkilökohtaisesti luen mieluummin kuvilla varustettuja postauksia kuin kuvattomia.

<3

 

Mutta asiaan! Mainitsinkin aiemmassa postauksessani, että ostin Sissille ajovaljaat ja olemme käyneet nyt muutaman kerran ajamassa. 9.1 menin tallille ja olimme sopineet tallikaverini kanssa, että hän tulee mukaani avustamaan minua ajohommissa. Valjastin Sissin karsinassa ja laitoimme kärrit isossa eteisessä Sissin perään. Kyllä voin sanoa, että tuo ajopuuha on jäänyt neidin luuytimiin muistiin, niin hienosti se taas hommat hoiti. tallikaverilleni iso kiitos auttavista käsistä ja seurasta, sekä kuvista! :) Tämän postauksen kaikki kuvat siis ála Jessika.

Jännitin ensimmäisiä ajoja aika kovasti kun en tiennyt millä lailla entinen kilparavuri käyttäytyy saatuaan kärrit jälleen peräänsä ja voin sanoa että aivan turhaan hätäilin! Sissi menee kyllä kärrien edessä aivan loistavasti, menee sitä vauhtia mitä pyydän ja käyttäytyy muutenkin mallikkaasti kärrit perässään. Se ei hötkyile ja tietää, että kun valjastaa ja laittaa kärrejä perään, on seisottava kiltisti paikallaan. Sama homma valjaita pois purkiessa. Mahtava pieni palleroinen ^^ Toki meillä on vielä muutamissa asioissa hiomista, nimittäin käännöksissä. Tuntuu, että kun pyydän Sissiä kääntymään, se sujahtaa vauhtiin kuin raketti ja kääntyy pennin päällä vauhdikkaasti. Rutiinilla saadaan varmasti tämä turha sätkyily käännöksissä pois.

"Hei äiti ei sulla sattuis porkkanaa taskussa olemaan?"

Suoraan sanoen itse en koskaan ole ollut kiinnostunut ravipuolesta saatikaan siitä, että itse ryhtyisin ajamaan hevosilla. Viime syksynä ystäväni kysyi minulta, että tahtoisinko opetella ohjastamaan hevosta ja mielenkiinnosta minun oli tartuttava tilaisuuteen. Kävimme ystäväni kanssa joka sunnuntai syksyllä ajamassa hänen hevosellaan maastossa ja näin taitoni karttuivat pikkuhiljaa ja aloin pitämään myös hevosella ajamisesta. Ystäväni totesikin hauskasti, että tottakai hänen on opetettava minulle ohjastamisen salat, sillä omistanhan minäkin tällä hetkellä hevosen, joka osaa kärrien edessä olemisen niin hyvin. Ihanaa, että sain tällaisen mahdollisuuden ystäväni kautta ja että hän opetti minulle nämä asiat alusta asti :)

Hyvä fiilis!

Sissuliinin monsterisimmu

Minusta on ihanaa, että olemme saaneet tallin puolesta kärrit lainaan ja pääsemme harrastamaan Sissin kanssa nyt monipuolisemmin. Uskon, että kärreillä ajaminen välillä kentän sijaan joka kerta menemällä on myös hyvin terapeuttista meille molemmille. Hevonen pääsee tekemään sitä, minkä se osaa parhaiten ja nyt muutaman ajokerran jälkeen Sissi on ollut todella rento ja tyytyväisen oloinen. Se onkin näyttänyt ihan siltä, että se tietää kuinka hyvin se osaa nämä hommat ja kuinka hienosti se meni! :) Suoraan sanottuna hevonen on ollut ajojen jälkeen niin itseään täynnä, että sen huomaa sokeakin!

Tällä hetkellä pääsemme valitettavasti ajamaan vain lyhyttä tienpätkää, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään :) Varmuuden kasvaessa puolin ja toisin pääsemme varmasti lähtemään maantielle jokin päivä kokeilemaan vähän pidempää treeniä. Ihanaa harrastaa hevosella, joka on näin monipuolinen!
 

"Pitääks mun äiti oikeesti seisoo vaan paikallaan vaikka tuolla tarhassa ois ruokaa mulle tarjolla!?"

"Heh heh, nauretaan äiti yhdessä!"

Ja tällainen edustuskuva meistä loppuun!

Stressiä, iloa, stressiä....

Voi tätä oravanpyörää mikä on vellonut koko viikon! Ihan jo jännittää herätä huomenna kun miettii valmiiksi mitä huominen tuo tullessaan. Näin pitkien arkipyhien jälkeen töihin paluu tuntui jotenkin taas oudolta, rutiini ja rytmi olivat tipotiessään ja tiistai menikin töissä ensimmäiset tunnit haahuillessa kuin puoliunessa konsanaan. Mulla alkoi normaali arkirytmi tiistaina aamuvuorolla ja heräsin tiistaina kolmelta aamuyöllä ja suuntasin puoli viideksi töihin. Voin vaan sanoa, että ei hyvää päivää, oli herääminen tiukassa tällä neidillä! Töistä päästyäni suuntasinkin vaatteiden vaihdon jälkeen suoraan tallille ja kävin moikkaamassa neitiä tarhassa. Ei mitään sen ihmeempiä tehty tiistaina Sissin kanssa, koska tiistaina täällä satoi aika märkää lunta silloin kun minä olin tallilla ja mulla oli muutenkin veto täysin poissa, etten jaksanutkaan ajatella keskittymistä hevoseen ja sen liikuttamiseen. Vietettiin tiistaina siis halipäivä Sissukan kans :)

Eilinen päivä oli myös töiden puolesta aikamoista. Kauhea kiire ja asiakasvirta koko päivän, olin aivan tajuttoman väsynyt ja tuntui että kun työpäivästä selviän, menen kotiin pikku päikkäreille! Olin ehkä hieman kiukkuinen eilen muutenkin ja mieleni oli muutenkin vähän maassa. Siitäpä sitten kun työpäivä oli pulkassa, lähdin viemään pikkuveljeni töihin. Sen verran ehdin kotona käymään, että kävin vaihtamassa tallivaatteet ja suuntasin tallille kun olin vienyt veljeni töihin. Tarhassa odotti suloinen Sissinen joka tuli portille vastaan kun huomasi, että mammalla taitaa olla herkkuporkkanoita mukana :D Tiistain lumentulon takia olin hiukan arpovalla päällä, että menenkö kentälle tekemään taaskaan mitään. Otin Sissin kuitenkin sisälle, harjailin ja laitoin hepan kuntoon ja päätin, että käydään nyt edes kokeilemassa liinan päässä missä kunnossa kenttä on. Onneksi lumi ei paakkuuntunut kavioiden alle paljoakaan ja pääsimme tekemään liinatreeniä. Sipsukka oli taas perinteisesti pörhäkkänä ja kuulolla ja reagoi käskyihini nopeasti. Muutamat pukkilaukatkin se ehti vetää sinä aikana ja olihan se kiva, että neiti pääsi vähän revittelemään liinan päässä :) Kun huomasin, että ylikierrokset oli vedetty, päätin nousta selkään ja ratsastaa ja voin vaan todeta, että mulla on maailman ihanin tamma! Sissi oli kuulolla ja herkkä, reagoi pohkeeseen ja oli kevyt suustaan, taipui ja kuunteli, IHANA! Nostettiin laukat ja viimeksi Sissi on laukannut niin hallitusti ja kivasti varmaan kesän lopussa. Johan unohtui työstressi sun muu stressi! Aikamoista Sissiterapiaa :) Laukat nousi molempiin suuntiin ensipyynnöllä ja neiti laukkaili rauhallista ja hallittua laukkaa niin kauan kuin pyysin. Välillä neiti kyllä meinasi oikoa päädyissä mutta annettakoon se anteeksi, oli se sen verran muuten mahtavalla päällä! Harmi vaan, että juuri tuollaisena päivänä kuvaajaa ei ole mukana, damn...No toivotaan, että tällaisia päiviä ratsastuksen suhteen alkaa tulemaan ihan joka kerta, heh toiveajattelua..

Mulla on nyt pari kansiota uutukaisia kuvia ja postausideoita tulvii. Ihanaa, että sain tällaisen kipinän nyt tänne blogin puolelle. Kiva kirjoitella avointa päiväkirjaa ja jakaa hyvät ja huonot hetkemme teidän lukijoiden kanssa :) Olkoon tämä postaus nyt kuvaton (boooooriiiiing!) sillä mulla on tulossa teille oikein kuvapläjäyksellä olevia postauksia tässä lähipäivinä ^^

Haaste hevosenomistajille

Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.

 KERRO HEVOSESTASI: ROTU, TASO JA HIEMAN LUONNETTA.
 Sissi on rodultaan amerikkalainen lämminverinen ja tasoltaan puska ö. En osaa sen tasoa määritellä tarkemmin koska Sissi on harjoitellut ratsuna olemista vasta toukokuusta 2013 lähtien. Käynti, ravi ja laukka sujuvat jo ihan hyvin, laukassa eniten työstämistä. Hyvinä päivinä myös pohkeenväistö onnistuu. Sissi kulkee jo ajoittain peräänannossa ja melko ryhdikkäästi.

Luonteeltaan Sissi on ystävällinen mutta se osaa olla välillä myös melkoinen tamma sille päälle sattuessaan. Koskaan se ei ihmistä ole satuttanut puremalla tai potkimalla vaan tuo tammamaisuus tulee esiin lähinnä "mököttämisenä" ja pois luota lähtemisenä sekä pään kääntämisenä minusta poispäin. Sissin luonne on helposti tulkittavissa, siitä huomaa milloin sillä on ns. hyvä päivä ja milloin huono. Hyvinä päivinä Sissi on rento ja rehti tamma, huonoina taas edellämainittu "neiti äkäpöksy" :D Onneksi Sissillä on enempi hyviä kuin huonoja päiviä :)


HEVOSET VAI PONIT? MIKSI?
Sanotaanko, että ponit siinä mielessä, että ilman sukulaiseni shetlanninponeja en luultavasti omistaisi tällä hetkellä omaa hevosta enkä olisi tällainen "heppatytsky" :) Mutta kyllä hevoset ovat enempi se mun juttu.



ENSIMMÄINEN HEVONEN/PONI, JOLLA RATSASTIT ITSENÄISESTI ENEMMÄN? 
Ystäväni lämminverinen ruuna, ihana ja aivan mahtava tapaus! :)

KUMPI PAREMPI, KENGÄTÖN VAI KENGÄLLINEN? HEVOSESI KENKIEN KOKO? (JOS SE ON KENGÄSSÄ)
Jos hevosen kavioaines antaa olla ilman kenkiä niin mikäs siinä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos hevosta liikutetaan aktiivisesti, niin kyllä kengät siinä vaiheessa, ettei hevosen oma kavio kulu. Talvella ehdottomasti hokit, olen tänä talvena nähnyt kengättömän hevosen kaatuvan muutamaan otteeseen ja se on selvä, ettei Sissi ainakaan ole talvella kengättä. Sissi käyttää muistaakseni koon 2 kenkiä.



KLIPPAUS: PUOLESTA VAI VASTAAN?
Klippaus sopii hevoselle jota treenataan paljon ja joka hikoilee ja kuivuu hitaasti. Sissiä ei ole ollut tarve klipata enkä tuskin tulekaan klippailemaan. Neidillä on paksu ja lämmin talvikarva mutta harvoin se hikoilee ja jos hikoilee, kuivatusloimi niskaan vain ja hepo on nopeasti taas kuiva :)



TARHAAVATKO HEVOSESI YKSIN VAI LAUMASSA? MIKSI?
Sissi tarhaa toisen lämminverisen tamman kanssa. Ne tulevat niin hyvin juttuun ja hevonenhan on laumaeläin, niin minun puolestani tällainen järjestely sopii vallan mainiosti :)

RATKAISEEKO HEVOSESSA ENEMMÄN SEN LUONNE VAIKO ULKONÄKÖ (KUTEN VÄRI)? 
Eiköhän se niin mene, että ulkonäköön ihastutaan ja sisäiseen kauneuteen ja luonteeseen rakastutaan :) Vaikka hevonen olisikin vuosisadan komistus, mitä sillä on väliä, jos hevonen on luonteeltaan hirviö. Eli sanoisin että luonne ratkaisee :) Toki ulkonäölläkin on merkitystä muttei sellaisessa mittakaavassa kuin luonteella.


MILLAINEN ON HYVÄ HEVOSBLOGI?
Selkeä, hyvin kirjoitettu joka sisältää laadukkaita kuvia ja videoita.


PAHIN TIPPUMISESI?
Ratsastin eräällä puoliverisellä ratsastuskoululla ja hevonen oli vähäisen kävijämäärän vuoksi seisonut pitkiä aikoja tekemättä mitään. Menin selkään ja ensimmäisten ravinostojen jälkeen tämä puokkiherra päätti vetäistä niin älyttömät pukit että tottakai tulin sieltä alas ja kovaa. Onneksi mitään sen suurempaa ei sattunut muuta kuin ilmat lähti pihalle :D Sissiltä en (vielä, luojan kiitos!) ole vielä kertaakaan tippunut.



 KUINKA MONTA LOIMEA HEVOSESI OMISTAA?
Sissillä on 150g Bucaksen fullneck toppis, 300g fullneck talvitoppis, villaloimi, talliloimi (kuivatusloimi), sekä muutama ratsastusloimi (fleece, heijastin ja sade). Loimia ollaan tarvittu kyllä tosi harvoin johtuen neidin mammuttikarvasta talvisin ja koska se ei juuri koskaan hikoile olipa treeni miten rankka hyvänsä :D



KUINKA USEIN HEVOSESI LIIKKUU?
Pyrin liikuttamaan vähintään 5krt viikossa. Joskus pääsen liikkuttamaan harvemmin johtuen omista työvuoroistani, sekä keleistä.
  


OLETKO VAROVAINEN VAI "UHKAROHKEA" RATSASTAJA?
Nykyisin järjen päässä omaava varovaisen ja uhkarohkean väliltä oleva ratsastaja :D Välillä on superhauskaa revitellä neidin kanssa mutta toisaalta olen kyllä välillä sellainen pupupöksy. Sanotaanko vaikka näin, että riippuu päivästä!

- - -

Tämän haasteen saa kopioida ja tehdä kuka vain, erikseen en lähde nyt haastamaan ketään :)

Ahaaaaa elämys!

Blogini on viime päivitysten myötä ollut hiljainen uusien kuvien suhteen ja siihen on ollut syynsä. Olen pohdiskellut pääni puhki, kuinka saan otettua järjestelmäkamerallani talvella kuvia kun valon määrä ei ole ollut niin hyvä kuin kesällä. Viimeksi Sissiä joulukuun alussa kuvatessani kuvista tuli aivan kamalia alivalottuneita kohinakuvia ja sekös minua alkoi sapettamaan. Uutenavuotena yritin taas kuvata ja ottaa upeita otoksia uudenvuoden raketeista, turhaan, kuvista tuli taas täysin karmeita. Kuvissa näkyi vain muutamia valopalloja joita ei kyllä raketeiksi tunnistaisi, jos en kertoisi :D Tästä syystä olenkin kiertänyt kamerani kaukaa etten vain aiheuta itselleni lisää mielipahaa ja harmaita hiuksia koska jostain syystä en vain osaa! Tänään päätin kuitenkin, että nyt on kyllä pakko ottaa kamera kauniiseen käteen ja alkaa opiskelemaan kameran toimintoja. Eihän se niin voi mennä, että omistan järjestelmäkameran mutta pelkään tarttua siihen ja kuvaamiseen talvella, koska _en vain osaa_. Olen yrittänyt myös ottaa lukemattomia kertoja kotona sisällä kuvia onnistumatta kuitenkaan ollenkaan, tuloksena alivalottuneita kuvia. Pähkäilin ja säätelin toimintoja, kunnes yhtä äkkiä tapahtui ahaa elämys! Elämäni ensimmäinen sisällä otettu kuva O N N I S T U I ja vielä ilman salamaa! Jeeee! Pienet ne on ilot mullakin, mutta nyt sain sellaisen valokuvausinspiraation että huomenna suuntaan tallille ja otan kameran käteen ja alan kuvaamaan! Saadaan tänne blogin puolellekin jotain järkevää päivitystä ajankohtaisine kuvineen :)


Tein viime viikolla taas uuden hankinnan, hommasin ajovaljaat Sissille ja tänään kävimme testaamassa hevosta kärryjen edessä. Sissillä on viimeksi ajettu viime keväänä ja alkuun heppa näytti siltä, että "mitä hittoa mamma nyt tapahtuu!?" Kuitenkin neiti tuntui muistavan hommat ja päästiin ravailemaankin kevyesti. Ensimmäinen kerta kun pääsin ajamaan Sissillä ja toistojen kautta päästään varmaan hyväänkin yhteisymmärrykseen ja toivottavasti ajamaan pidempää lenkkiä :)

Tämmöinen välipäivitys ja selitys, miksi blogissani ei ole ajan tasalla olevia kuvia, toivotaan että pääsen jo huomenna päivittämään blogia uusien kuvien kera! :) tsau!

Tervetuloa vuosi 2014!

En ehtinyt eilen postailla, joten toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2014 nyt näin "päivän myöhässä" :)

Tähän postaukseen ajattelin koota vuoden 2013 kohokohdat Sissin kanssa. Sissi tuli rikastuttamaan elämääni toukokuussa, joten kuvat ovat suurimmaksi osaksi kesäpainotteisia. Tämä loppuvuosi Sissin kanssa oli opettavainen, tutustuimme toisiimme ja aloimme ymmärtää päivä päivältä enemmän toisiamme. Ensimmäinen puoli vuotinen meni meillä siihen, että löysin Sissistä ratsuvaihteen ravurivaihteen sijaan. Toivottavasti vuosi 2014 tuo tullessaan paljon hyvää :)

Sissin ensimmäinen päivä uudessa kodissa <3

Ensimmäisenä päivänä

Ensimmäinen ratsastus kentällä Sissin kanssa

Kokematon hevonen, kokematon kuski, onneksi tästä lähtökohdasta ollaan molemmat kehitytty :)

Takkutukkainen tyttö

Toukokuu 2013 ja kaahottajaravuri

Kesäkuu

Heinäkuu ja piuhoilla ratsastelua

Elokuinen maastoilu

Lokakuu ja laamani :D

Lokakuu

Marras/joulukuulta ei sitten löydykään oikein kunnon kuvia joten ne jääköön välistä :)
Tuokoon siis vuosi 2014 meille mukanaan ripausta onnea yhteiselle taipaleelle Sissin ja kehityksemme parissa. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen uusin kujein! Ja vielä kerran, oikein hyvää uutta vuotta 2014 kaikille blogin lukijoille! Toivoopi Petra, Sissi ja Vida :)

Vida toivottaa myös kaikille blogin lukijoille hyvää uutta vuotta 2014!