Muutosta elämässä

Viime viikko olikin hurja hulinaviikko. Silloin 20 päivä tallin hepat päästettiin kesälaitumelle, samalla kokeiltiin Sissiä uuteen laumaan. Sitten mulla olikin viimeinen viikko aikaa lukea pääsykokeisiin. Kauheasti tapahtui, tallilla niinkuin kotonakin. Nyt alkaa pikkuhiljaa onneksi meno rauhoittumaan :) Kerron hieman enempi viime viikostamme.

Maanantaina 20 päivä oli hevosten aika päästä kesälaitumelle. Laitumelle pääsi kaksi tallin hevosista ja meno oli oikein iloista. Päätettiin sitten tallinomistajien kanssa kokeilla Sissiä sinne laitsalle muiden heppojen joukkoon, suoraansanottuna hiukan jännitti. Mutta kuten olettaa saattaa, vanhempi tamma pistää yleensä nuoret pojanklopit kuriin. Siinä sitten päästettiin Sissi poikien sekaan. Pojat olivat oikein kiinnostuneita uudesta kaveristaan ja halusivat tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Sissi antoi pojille kyllä kaviosta ja näytti suoraan, että tässä mun oma raja, jota te pojat ette ylitä. Siinä oli tilannetta (siis rajojen kokeilua) noin 15 minuutin ajan ja järjestys alkoi olla selvä. Oltiin aivan hämillämme, että eipä ole pitkilleen nähty noin hienoa laumaantutustuttamistilannetta. Huokaistiin siis kaikki helpotuksesta :) Noh, tämä laumajärjestys ei sitten kestänytkään kauaa kivana... Siitä kirjoitan hiukan alempana...

"tää laitumella olo on ihan huippuu!"

Viime viikko siis sujui lähinnä tallin ja koekirjojen parissa, loppuviikko alkoi olla sellaista stressiä pääsykokeiden kanssa. Loppuiltojen pitkät lukujaksot verottivat multa sitten aamusta aikaa, kun tuli valvottua myöhään ja sitten taas nukuttua puolillepäivin.... Mutta nyt voin huokaista helpotuksesta, tänään 27 päivä oli mun pääsykokeet. Koe oli vaikea, niinkuin jo odottaa saattoi. Mulle jäi kyllä ihan ok fiilikset omasta suorituksesta. Ei mennyt mitenkään loistavasti, mutta huonomminkin olisi voinut mennä! :) Nyt vaan jännitetään tuloksia ja katsotaan mihin suuntaan elämä mallautuu loppukesästä. Mutta se on sen ajan murhe sitten.


Niinkuin ylempänä totesin laiduntamisesta, tapahtui jotain aika jännää. Alkuun näytti että laumajärjestys oli selvä, tamma ei päästänyt poikia liian lähelle mutta oli kuitenkin niille ystävällinen. Toisinsanoen oli välittämättä pojista. Illemmasta katsottiin, että toinen pojista, poni, oli tekemässä vähän lähempää tuttavuutta Sissin kans. Alkuun se naurattikin meitä, aivan kuin poni olisi rakastunut Sissiin. Seuraavana päivänä ilmeni, että ponin vajaa puoli vuotta sitten tapahtuneen ruunauksen kestosta oli niin vähän aikaa että poni kuvittelikin olevansa edelleen ori. Se siis kosiskeli Sissiä ja yhtäkkiä Sissi päästikin sen aivan lähelleen. Tässä ongelmaksi muodostui se, että Sissi ja poni eivät päästäneet mua laitumella lähelleen, eli molemmat juoksivat mua yhdessä karkuun. Aivan kuin tyhjästä ne olisivat tehneet mua vastaan oman pikku salaliittoteoriansa. Sissin lähdettyä laitumelta alkoi kauhea kiljunta ja huuto tamman perään, poni näytti siltä että tulee jo langoista läpi. Joten tämä siis tarkoittaa sitä, että en pysty liikuttamaan hevostani enää päivisin, siksi että poni tulee sen seurauksena aidoista läpi.... Hiukan turhauttava tilanne, olen vasta saanut Sissin omakseni ja nyt on jo sellainen tilanne, etten voi käydä päivisin sitä liikuttamassa. Toivomme vain, että tilanne tästä rauhottuisi ajan kanssa, ei voi muuta kuin toivoa... Mutta katsellaan, mikäli tämän ponin riippuvuus Sissistä ei rauhoitu, ei auta muu kuin erottaa ne toisistaan. Turhauttavaa, mutta nämä ovat hevosille suuria muutoksia, joten toivotaan ajan rauhoittavan tilannetta.

Hähäää, ota kii jos saat!

Onko teillä lukijoilla samankaltaisia kokemuksia tällaisesta? Jos on, onko teillä tehty millaisia ratkaisuja?