Supersurkeat kelit

Tämä blogiteksti on kirjoitettu  21.12 mutta jostain syystä julkaisuyrityksistäni huolimatta, sain tekstin tänne vasta tänään. 
 
Ihan uskomatonta, miten tämä talvi on ollut kelien puolesta täyttä sanonko mitä... Joko sataa vettä, tulee räntää tai pakkasta on niin paljon ettei hevosen liikuttamisesta tule yksinkertaisesti mitään. Kenttä on koko ajan aivan karmeassa kunnossa ja kaiken lystin lisäksi kengittäjämme ei laittanut hevosille viime kengityksessä tilsakumeja jonka seurauksena kaviot ovat koko ajan täynnä tieraa vaikeuttaen hevosen liikkumista ja lisäämällä liukastumisriskiä. Lyhyesti sanottuna, surkeat kelit, hevonen seisoo. Masentavaa. Viimeksi tänään ajattelin, että käyn tallilla ja ratsastan Sissin perusteellisesti. Lämpötilaheitot ovat olleet niin suuria viime viikkoina ja tänään plussakelin puolella mentiin, joten lumi oli sellaista mikä tieroittui hetkessä kavioihin. Juoksutin neitiä hetken ja totesin ensimmäisen ravinoston jälkeen, ettei tänään tehdä yhtikäs mitää... Hevonen liukasteli koko ajan ja näytti muutaman kerran siltä, että koko hevonen kaatuu kumoon. Päätin lopettaa ja mennä selässä noin 10min käyntiä, siinä meidän tämän päivän liikutus...

Omat työvuoroni ovat olleet viimeiset pari viikkoa täysin epäsäännölliset ja olen saanut tietää yhden päivän varoitusajalla mihin vuoroon ja mitä työtehtävää joudun suorittamaan seuraavana päivänä. Varsinkin viime viikko on töissä ollut niin rankkaa, että olen ollut sekä henkisesti että fyysisesti todella uupunut työpäivien jälkeen, jotka ovat yleensä kestäneet noin 10 tuntia, etten ole yksinkertaisesti jaksanut muuta tehdä kuin käydä moikkaamassa Sissiä ja lähteä kotiin suihkun kautta nukkumaan. Joulun aika on ollut todella kiireinen ja ensi viikko tulee olemaan vielä kiireisempi ja uuvuttavampi ja varaudunkin jopa 12 tuntisiin työpäiviin.

Viime viikolla meillä sattui myös erittäin surullinen tapahtuma tallilla, tallimme vanhin asukki lähti laukkailemaan kohti vihreämpiä niittyjä ikänsä ja sairauksiensa vuoksi. Kaipaus on suuri, mutta tämä oli hänelle paras ratkaisu, ikuisesti kaivaten!


Seuraava kengitys olisi 16 päivä tammikuuta ja silloin on parasta, että hevosemme saisivat tilsan kavioihinsa. Helpottaisi kovasti elämäämme ja liikuttamista! Toivotaan, että tämä kiire ja hullunmylly jouluhössötys helpottaisi parin viikon päästä viimeistään! Tsau, terkuin zombiekuollut Petra