Löydös

HUOM! Kirjoitin tämän tekstin torstaina melkein loppuun kunnes minulla tuli todella kiire ja teksti jäi kirjoittamatta loppuun ja julkaisematta. Viikonlopun kiireiltä en päässyt kuin vasta nyt julkaisemaan tämän tekstin.

Heräilin tänään puoli neljän aikoihin aamuyöstä ja hetken heräiltyäni laittelin itseni, join kupin kahvia ja lähdin töihin. Työt alkoi mulla kello viisi ja päivä hurahti kyllä taas todella nopeasti. Lähdin sitten töistä päästyäni kotiin vaihtamaan tallivaatteet ja suuntasin tallille koska kengittäjä oli tulossa.

Ajattelin että olisi kiva päästä katsomaan kengitys paikanpäälle ja kun minulla oli aamuviikko töissä niin pääsisin kengitystä katsomaan :) Ajelin tallille ja toisen tallilaisen kanssa siinä jutusteltiin ja odoteltiin kengittäjää. Kengittäjä saapui tallille ja aloitimme tammoista, kävimme hakemassa ne tarhasta ja Sissi pääsikin ensimmäisenä kengitykseen uusimaan "korkkarinsa" ;) Nätisti malttoi neiti olla koko kengityksen ajan ja en kyllä hetkeäkään sitä epäillyt. Sitten kengittäjä otti puheeksi takakenkiä irrottaessa että olenko kiinnittänyt huomiota Sissin liikkumiseen kun ratsastan sillä? Ihmettelin hiukan kysymystä ja vastasin että kyllähän sen ravi oli varsinkin alkuun niin pomppivaa että harjoitusravissa istuminen oli sula mahdottomuus. Tottakai oletin sen olevan vain entisen ravurin askeltamista, jalat korkealla menemistä. Nyt harjoitusten ja rutiinin lisääntyessä askellus ravissakin on parantunut. Kengittäjä sanoi minulle, että Sissi askeltaa takasillaan varpaillaan, koska takakengän pinta on huomattavasti kuluneempi varpaiden kohdalta. Kysyin sitten, että mistäs tämmöinen voi johtua ja kengittäjä antoi monia vaihtoehtoja. Sitten se hiukan tunnusteli Sissin takapolvia ja kertoi, että neiti aristaa niitä hieman. Ei mitenkään paljoa ja hän sanoikin että tilanne tuskin on sen vakavempi. Varpaalla askellus voi johtua niin monesta seikasta; vanhasta vammasta ja kipuilusta, rakenteellisesta ominaisuudesta tai mistä vain. Mutta hän sanoi, että tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään vakava. Täytyykin nyt jatkossa kiinnittää ratsastaessa kaikista eniten huomiota siihen, että tämä varpaille askeltaminen loppuisi ja Sissi alkaisi kantaa takasillaan enemmän painoa koko kengällään tasaisesti. Ratsastaessa minun on jatkossa kiinnitettävä huomiota siihen, että saan sen myös niin kulkemaan. Päätin kuitenkin, että soitan paikalliselle eläinlääkärillemme ja pyydän häntä käymään tallilla ja tarkistamaan ja antamaan oman arvionsa asiasta. Samalla Sissi saisi rokotukset ja saisin sitten apua ja ohjausta jatkoa varten. Olin kyllä surullinen ja harmissani tästä asiasta ja toivon, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Toivon mukaan eläinlääkäri ehtisi paikalle pian niin saisin itsekin mielenrauhan asiasta.

Tämän tekstin kirjoitus jäi viime torstaina pahasti kesken, kun sain puhelun isältäni. Hän soitti minulle ja kertoi ajaneensa hirvikolarin. Onneksi mitään vakavempaa ei käynyt ja isäni selvisi tällä kertaa säikähdyksellä, naarmuilla ja ruhjeilla. Tottakai tuollainen kokemus on traumatisoivaa ja hän tulee varmasti muistamaan sen koko loppuelämänsä ja näkemään pitkään unia kyseisestä kolarista. Autolla ei niin väliä, sehän on vain pelkkää peltiä. Joten kaikki liikenteessä varsinkin illan hämärissä ajelevat, olkaa varovaisia! Koskaan ei voi tietää milloin 400 kiloinen kaveri hyppää eteen! Tarkkaavaisuutta ja varovaisuutta peliin.