Moi, mä oon Omppu!

Toi mun uusi omistajani, Petra nimeltään, on tainnu muutamalla sanalla kertookin musta jo tänne blogin puolelle. Oon siis shetlanninponitamma ja ikää mulla tuli just joku aika sitten vasta kolme. Mua kutsutaan Ompuks näin ystävien kesken. Mulla lähti nyt kolmas kuukausi uudessa kodissa ja mä oon kyl viihtyny täällä tosi kivasti. Heti alusta asti mä sopeuduin tänne tosi hyvin eikä mulla ollu minkäänlaista koti-ikävää vanhaan paikkaan. Mä saavuin tänne uuteen kotiin tosi pitkän matkustamisen jälkeen, siis kuvitelkaa mä matkustin varmaan kaheksan tuntia sellasessa umpikopissa ni pikkasen oli tylsää. Onneks mulla oli heinää koko matkan ajan. Tylsää puuhaa tommoset. Me oltiin tosi myöhään illasta uudessa kodissa ja toi mun uus omistajani, orjani, talutteli mua jonkin aikaa et saan jalotella ja tutustua pikkasen paikkoihin. Siellä mä vein sitä kuus nolla narun päässä ku me päästiin laitumelle mikä oli täynnä tuoretta ruokaa, eikä mitään kuivia tarjoiluja niinku mulla matkustuksen ajan oli.

Mä pääsin heti seuraavana päivänä uuden tyypin kans tutustumaan laitsalle. Se on sellanen musta isompi mua ja ihan kivalle se vaikutti. Me tultiin heti tosi hyvin toimeen, eikä se ees purru tai potkinu mua. Nyt kun mä oon ollu sen kans muutaman kuukauden yhdessä ni se on kyllä alkanu vähän komentaa mua, kuulemma pentu pitää laittaa kuriin. Mä mikään pentu oo, mä vaan tykkäisin tehdä ja kulkee niinku mä haluun. Mut kyl mä sitä kunnioitan ja uskon, ollaan me kuitenki tosi hyviä kavereita nyt. Aina ku toi mun omistajani hakee mut vaikka harjattavaks niin toi mun tarhakaveri jää huutaa mun perään. Mä annan sen vaan huutaa, koska tiedän et mä pääsen rapsuteltavaks ja tolla mun omistajalla on aina mulle jotain herkkuja. Juoksen sitä nykysin aina vastaan tuhatta ja sataa ennen tota mun tarhakaveria, jotta saisin kaikki herkut mitä sen taskuista löytyy.

Toi mun omistaja on vieny mua aina sillon tällön tollaselle hiekkakentälle ja mä oon ollu vähän ihmeissäni aina et mitä ihmettä me sellasella pläntillä häärätään ku eihän siel oo edes ruokaa!? No sit se käskee mua kumpaankin suuntaan pyörimään ja mua alkaa aika nopeesti tylsistyttää koko homma. Kyl mä sit sen mieliks vähän aikaa teen, et saan herkkuja. Toi mun omistaja sano, et mä oon kuulemma tosi ahne poni? Siis täh, kai sitä nyt tällaselle prinsessalle pitää herkkuja tarjoillakin?
Tukka kuulemma ku Anita Hirvosella ja sit se räkättää päälle, mut kattos vaan omaa tukkaansa. Koskaan ei oo ees kammannu ku tulee tallille, sietäs hävetä. 

Kyl mä siis hämmästyin ku toi ihminen pyys mua väistää sitä!
Eiks ponin tehtävä oo muka kähveltää ihmisen taskusta herkut. Hieman mä loukkaannuin tästä!

Mut sit mä päätin et mä en välitä ton ihmisen mielen aivoituksista, pääsin laitsalle ja päätin nauttia elämästä.

Mut tällasta mä oon täällä nyt tehny. Toi mun omistaja puhu yks päivä jollekki, et mulle pitäs ostaa valjaat. Mitkä neki on? Mä oon kyl täysin tyytyväinen tähän mun nykyseen palveluun, taso on ihan ok meikäläiselle. Tosi nopeesti mä kotiuduin kyl tänne ja musta täällä on ollu tosi kivaa. Toi mun omistaja on välillä niin hassu ku se halii ja hoivaa mua ku jotain vauvaa. Mut ihan mä oon kyl tykänny. Piti mun nyt tälleen ottaa ohjat omiin kavioihin, kun ei toi mutsi vaivaudu musta kertoon.
Tässä nyt pieni kooste miten mulla on nyt täällä uudessa paikassa menny. Mä kyl vaadin tota omistajaa ottaan itteesä niskasta kii ja se lupas kertoo myös mustaki enemmän. Mut ei mul muuta, palataan taas! -Omppu