Uusi aluevaltaus!

 Sissillä ei ole koskaan tietääkseni hypätty aiemmin edellisissä kodeissa. Noin vuosi sitten into puhkuen hommasin meille estesatulan siinä uskossa, että alamme hyppäämään esteitä koulutreenien sivussa. Vuosi sitten siinä loppujen lopuksi kävi niin, että silloinen estesatulamme lähti myyntiin ja pidimme huiman vuoden taukoa, ennenkuin aloin taas ajattelemaan uudestaan asiaa. Ei menneet asiat niinkuin strömssössä kokemattomalla hevosella saati kokemattomalla kuskilla. 

Vuosi sitten tosiaan sain päähänpiston ostaa Sissille estesatulan. Satula saapui ja sovituksen kautta todettiin se hyväksi. Olin tehnyt Sissin kanssa paljon maapuomiharjoituksia ja kun tunsin, että nyt voisimme koittaa pieniä ristikoita, päätin kyhätä kentälle muutaman hassunpienen ristikkoesteen. Vuosi sitten "ylitimme" esteet ronskisti ravissa roiskien, hyppäämistä se ei muistuttanut edes etäisesti. En luovuttanut vaan ajattelin että harjoittelujen kautta saadaan homma toimimaan. Toimihan se silläkin tavalla, että mielenkiinto lopahti oman osaamattomuuden takia että estesatula löysi pian uuden kodin. Minusta tuntui silloin, etten halua sekoittaa kokemattoman hevosen päätä sellaisella sähellyksellä yhtään enempää, kun ei minustakaan sen eteenpäinviejäksi ollut joten koin että lopetamme esteharjoitukset kokonaan ainakin hetkeksi.

Nyt kun vuosi edellisistä roiskaisuista on kulunut, aloin haaveilla jälleen hyppäämisestä. Ainakin halusin kokeilla kepillä jäätä sujuisiko se yhtään niin "hyvin" kuin vuosi sitten. Sissi sai estesatulan sovituksien jälkeen ja pääsimme vihdoin kokeilemaan tuota uhkarohkeaa roiskimista kentälle. Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia niin hevosen kuin itsenikään suhteen. Tein vuoden tauon jälkeen niin, että viritin kentälle molemmille pitkille sivuille vain yhdet esteet, pienet ristikot. Kirotut ristikot, joita ei vuosikaan sitten hypätty vaan tyylittömästi jotenkuten ylitettiin ottaen puomit melkein aina alas. Kyllä siinä puomeja kannellessa muutamaan otteeseen mietin miksi se nytkään onnistuisi kun ei vuosi sittenkään kehumista ollut. Sissi on kuitenkin mennyt vuodessa niin paljon eteenpäin ratsastuksellisesti että päätin että pakkohan se on edes yrittää ja kokeilla mikä tilanne on tällä hetkellä.

Minua arvelutti kamalasti hypätä pitkästä aikaa. Varsinkin kun hevosella ei ole asiasta kokemusta saatika minulla sen kummemmin. Olenhan minä joskus ollut henkeen ja vereen esteratsastaja. Nuorempana estetunneilla pörräsin ja rakastin hyppäämistä mutta taidot ne on ruostuneet ja iän tuoma itsesuojeluvaistoko se minusta on niin aran esteitä kohtaan tehnyt. Nykyisin mieluummin tuuppailen kouluratsastusta muistuttavaa kuin lähtisin hyppäämään metrin esteitä edes kokeneella hevosella.

Tähän alkuun laitan kuvia vuoden takaisesta "hyppykerrasta" vertauksen vuoksi, jotta olisi helpompi hahmottaa millä lailla Sissi hyppäsi vuosi sitten verrattuna nyt.

Kuvakooste vuoden takaisesta hyppykerrasta. Vuosi 2014 syyskuu.

Vuosi sitten esteille kuolainvalintana toimi pelham deltalla.

Ensimmäinen lähestyminen kohti estettä.

Ja lopputuloksena tämä. Ja ehei, ei ylitetty estettä. Sivuutettiin se.
Tätä harrastettiin melko monta kertaa vuosi sitten.

Tässä ensimmäinen onnistuminen esteelle. Ei hyppää ei.

Jopa hevosella on silmät kiinni tässä puuhassa! :D
Ja kuten tarkkanäköinen huomaa, otettiin puomi alas ekalta esteeltä....

Koska esteet olivat hevoselle niin uusi juttu, pää alkoi aika nopeasti kiehumaan ja neiti alkoi käydä ylikierroksilla.

Kuvia minulla ei enempää vuosi sitten takaisesta ole, vaan lopputunti on tallennettu videolle. Voin kertoa ettei meno sen kummemmin kuvista muuttunut. Hevonen alkoi kyllä rauhoittumaan ja rentoutumaan ja muutaman kerran innostui ponnistamaan esteelle. Lähestymiset oli silloin tehtävä ravissa. Laukkalähestymisiä emme kokeilleet. En suinkaan ensimmäiseen kertaan vuosi sitten luovuttanut vaan kyllä me kokeiltiin muutamia kertoja uudestaan mutta ei millään hyvillä tuloksilla. Ei ollut meidän aika alkaa vielä harrastaa hyppäämistä.

Seuraavat kuvat ovat sitten tämän vuoden ensimmäisiltä hypyiltä vuoden tauon jälkeen. Kuvat on otettu syyskuun aivan loppupuolella joten noin vuosi taukoa hyppäämiseen todellakin ehti kertyä. Seuraavat kuvat ovat siis tämän vuoden ensimmäiset hyppykokeilut. Vuosi 2015 syyskuu.

"Hetkinen, mä oon nähny nää esteet joskus vuosi sit!"

Vuoden takainen muistui mieleeni ja lähestyin esteitä ensin ravissa. Tai ainakin tarkoitukseni oli ylittää esteet ensin ravissa, mutta yllätyksekseni muutamien laukkaympyröiden jälkeen ohjatessani neidin esteelle laukka säilyi ja pääsimme ylittämään esteet laukassa. Niinhän siinä kävi, että aina kun lähestyttiin esteitä ravissa, neiti päätti nostaa itse omatoimisesti laukan ennen estettä. Ajattelin että mikäs siinä, antaa mennä vaan!

Vuosi hyppytauon jälkeen hevosesta huomasi, kuinka se nautti hyppäämisestä.
Pää ei kiehunut hämmentyneisyyden takia vaan innostuksen takia.

Ero vuoden takaiseen oli huima! Sissi huokui energiaa ja intoa hypätä ja tällä kertaa voin suoraan sanoa että hevonen todellakin HYPPÄSI! Ei vain roiskittu esteiden yli, vaan ihan hypättiin. Mulle jäi superhyvä fiilis tuosta hyppykerrasta ja aion aivan varmasti ottaa hyppäämisen meidän treeneihin mukaan. Sissistä huomasi kuinka se tykkäsi hommasta ja välillä ihan kuskasi mua ennen estettä ja esteiden jälkeen. Huikea muutos on tapahtunut myös siinä, että nyt kuolainvalintana toimi kolmipala. Ei tarvita enää pelhamia. Hevonen on mennyt kyllä eteenpäin tämän lajin saralla. Vielä ei todellakaan tyylipisteitä haeta eikä niitä varmaan jaella mutta pääasia tekemisessä oli se, että meillä molemmilla oli kivaa! :)

Tanssahteleva tähtipiirto

Oma tähtipiirtopäinen tammani on päässyt nyt useammin valmentautumisen makuun. Ihana valmentajamme muutti lähemmäksi meitä ja näin ollen pääsee nykyisin useammin käymään luonamme. Sissi on saanut ratsutusta ja toimii ammattilaisen alla kyllä aivan eri tavalla kuin minun allani. Siinä vaiheessa huokaan, että ei auta muu kuin opetella itsekin ratsastamaan hevostani. Okei, tämä harrastushan on sellainen, ettei koskaan ole täydellinen. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vastapainoksi myös vahvuutensa. Omiin heikkouksiin ei mielestäni pidä jäädä liikaa rypemään, vaan koittaa ajatella omia heikkouksiaan niin, että keskittyy täysillä siihen että pystyisi omia heikkouksiaan parantamaan. Kukaan ei ole täydellinen.

Ollaan keskitytty nyt kesän aikana tekemään tasaisia suorituksia. Ongelmana minulla on Sissin kanssa ollut temmon melkoinen vaihtelu ravissa. Jos hetkeksi unohdun muihin maailmoihin, enkä keskity ratsastamaan, ravin tempo seilailee heti. Huomaan yhtä äkkiä, että pompin selässä kuin perunasäkki, koska hevonen on luisunut pois altani ja avuiltani. Valmentajan mukaan Sissi on vielä haasteellinen ratsastaa, se tarvitsee jatkuvan tuen ratsastajalta ja ratsastajan on osattava pyytää oikeita asioita oikeaan aikaan. Näihin asioihin ollaan keskitytty ja pikkuhiljaa edistytty. Eli jos hetkeksi hukun muihin maailmoihin, tamma rokottaa välittömästi.

Sissi on todella herkkä suustaan ja näin ollen heti jos jään hetkeksikään aikaa liikaa vetämään tai käteni ikäänkuin "jäätyy" paikalleen, tamma ilmoittaa siitä heti poistumalla avuiltani. Käynnissä homma on alkanut sujumaan jo hyvin! Ravissa ei vielä niinkään. Sissin ravi on vielä hieman epätasapainoista ja temmon vaihteluiden takia menetän hyvin nopeasti oman tasapainoni ja näin ollen käteni jäätyy ja istuntani valahtaa, jonka seurauksena hevonen lähtee jälleen avuilta. Sissin ravi on todella haasteellista istua ja se vaatii tasapainoisen ratsastajan, jotta itsekin pystyy suorittamaan tehtävät kunnolla. Parannusta on kyllä tapahtunut pikkuhiljaa ja harjoittelemalla lisää näitä asioita ravikin varmasti paranee. Sissillä ratsastaminen vaatii ratsastajalta myös helkutinmoiset vatsalihakset, joita multa toki ei todellakaan löydy... Salitreeniä olen siis kaavaillut ja tehnyt vastapainoksi, jotta saisin omat lihakset kuntoon sekä tasapainoa olen koittanut kehittää menemällä nyt paljon ilman jalustimia. 

Laukkaan emme ole niin kauheasti vielä keskitytty. Toki olen itsenäisesti tehnyt myös laukkaharjoituksia molempiin suuntiin ja valmennuksissa myös, mutta olemme keskittyneet lähinnä raviin ja sen temmon tasaisena pysymiseen, rentoon hevoseen ja ratsastajaan. Laukka pyörii ihan hyvin, tosin se on vielä tasapainotonta, mutta laukkaharjoituksillahan sen tasapainon pikkuhiljaa löytää. Laukata Sissi on kyllä saanut, se kun on ehdottomasti neidin lempiaskellaji tällä hetkellä! Laukkojen jälkeen neidin pää jää "kiehumaan" ja mitään muuta askellajia ei tunneta kuin laukka. Sillä saralla ollaan kehitytty, että nyt laukkojen jälkeen neiti malttaa mielensä kyllä sataprosenttisesti ja keskittyy kuuntelemaan mitä siltä pyydetään, eikä jää tikittämään laukkaa.

Valmentajamme on ratsuttanut Sissiä nyt hieman useammin ja eron huomaa aina kun itse menen selkään seuraavana päivänä. Valmentajan mukaan Sissi on välillä hieman hidas pohkeelle ja on kuin ratsastajan peili, mitään ei anna ilmaiseksi mutta kun oikein osaa pyytää ja oikeaan aikaan, hevonen toimii hienosti. Hienoa katsottavaahan se on ollutkin. Mulle pääasia meidän tekemisessämme on se, että hevonen olisi mahdollisimman rento ja asiat joita teemme, olisivat sille miellyttäviä toteuttaa. Verenmaku suussa tekeminen ei kuulu meidän arkeemme ja harrastetaan jatkossakin rennosti omien heikkouksiemme kanssa, toki niitä mahdollisuuksien mukaan kehittäen :)

Tässä tämmöinen pieni infonen siitä, mitä ollaan Sissin kanssa kesän mittaan tehty ja mihin ollaan kiinnitetty huomiota. Kuulumiset pitkän tauon jälkeen näin yhteen postaukseen mahduttaen ovat aika mahdottomalta tuntuva ajatus, joten palaan varmasti seuraavissa postauksissa hieman seikkaperäisemmin Sissin kanssa ratsastukseen. Paluuta takaisin bloggaamisen pariin siis luvassa, kivaaa! :)

Tyytyväinen tamma tunnin jälkeen <3

Moi, mä oon Omppu!

Toi mun uusi omistajani, Petra nimeltään, on tainnu muutamalla sanalla kertookin musta jo tänne blogin puolelle. Oon siis shetlanninponitamma ja ikää mulla tuli just joku aika sitten vasta kolme. Mua kutsutaan Ompuks näin ystävien kesken. Mulla lähti nyt kolmas kuukausi uudessa kodissa ja mä oon kyl viihtyny täällä tosi kivasti. Heti alusta asti mä sopeuduin tänne tosi hyvin eikä mulla ollu minkäänlaista koti-ikävää vanhaan paikkaan. Mä saavuin tänne uuteen kotiin tosi pitkän matkustamisen jälkeen, siis kuvitelkaa mä matkustin varmaan kaheksan tuntia sellasessa umpikopissa ni pikkasen oli tylsää. Onneks mulla oli heinää koko matkan ajan. Tylsää puuhaa tommoset. Me oltiin tosi myöhään illasta uudessa kodissa ja toi mun uus omistajani, orjani, talutteli mua jonkin aikaa et saan jalotella ja tutustua pikkasen paikkoihin. Siellä mä vein sitä kuus nolla narun päässä ku me päästiin laitumelle mikä oli täynnä tuoretta ruokaa, eikä mitään kuivia tarjoiluja niinku mulla matkustuksen ajan oli.

Mä pääsin heti seuraavana päivänä uuden tyypin kans tutustumaan laitsalle. Se on sellanen musta isompi mua ja ihan kivalle se vaikutti. Me tultiin heti tosi hyvin toimeen, eikä se ees purru tai potkinu mua. Nyt kun mä oon ollu sen kans muutaman kuukauden yhdessä ni se on kyllä alkanu vähän komentaa mua, kuulemma pentu pitää laittaa kuriin. Mä mikään pentu oo, mä vaan tykkäisin tehdä ja kulkee niinku mä haluun. Mut kyl mä sitä kunnioitan ja uskon, ollaan me kuitenki tosi hyviä kavereita nyt. Aina ku toi mun omistajani hakee mut vaikka harjattavaks niin toi mun tarhakaveri jää huutaa mun perään. Mä annan sen vaan huutaa, koska tiedän et mä pääsen rapsuteltavaks ja tolla mun omistajalla on aina mulle jotain herkkuja. Juoksen sitä nykysin aina vastaan tuhatta ja sataa ennen tota mun tarhakaveria, jotta saisin kaikki herkut mitä sen taskuista löytyy.

Toi mun omistaja on vieny mua aina sillon tällön tollaselle hiekkakentälle ja mä oon ollu vähän ihmeissäni aina et mitä ihmettä me sellasella pläntillä häärätään ku eihän siel oo edes ruokaa!? No sit se käskee mua kumpaankin suuntaan pyörimään ja mua alkaa aika nopeesti tylsistyttää koko homma. Kyl mä sit sen mieliks vähän aikaa teen, et saan herkkuja. Toi mun omistaja sano, et mä oon kuulemma tosi ahne poni? Siis täh, kai sitä nyt tällaselle prinsessalle pitää herkkuja tarjoillakin?
Tukka kuulemma ku Anita Hirvosella ja sit se räkättää päälle, mut kattos vaan omaa tukkaansa. Koskaan ei oo ees kammannu ku tulee tallille, sietäs hävetä. 

Kyl mä siis hämmästyin ku toi ihminen pyys mua väistää sitä!
Eiks ponin tehtävä oo muka kähveltää ihmisen taskusta herkut. Hieman mä loukkaannuin tästä!

Mut sit mä päätin et mä en välitä ton ihmisen mielen aivoituksista, pääsin laitsalle ja päätin nauttia elämästä.

Mut tällasta mä oon täällä nyt tehny. Toi mun omistaja puhu yks päivä jollekki, et mulle pitäs ostaa valjaat. Mitkä neki on? Mä oon kyl täysin tyytyväinen tähän mun nykyseen palveluun, taso on ihan ok meikäläiselle. Tosi nopeesti mä kotiuduin kyl tänne ja musta täällä on ollu tosi kivaa. Toi mun omistaja on välillä niin hassu ku se halii ja hoivaa mua ku jotain vauvaa. Mut ihan mä oon kyl tykänny. Piti mun nyt tälleen ottaa ohjat omiin kavioihin, kun ei toi mutsi vaivaudu musta kertoon.
Tässä nyt pieni kooste miten mulla on nyt täällä uudessa paikassa menny. Mä kyl vaadin tota omistajaa ottaan itteesä niskasta kii ja se lupas kertoo myös mustaki enemmän. Mut ei mul muuta, palataan taas! -Omppu

Valtakunnassa kaikki hyvin

Kuinka vaikeaa onkaan aloittaa postausta kerta toisensa jälkeen tällaisten taukojen takia. Kerran kuussa tulevat kuulumispostaukset eivät saa oikein minkäänlaista jatkoa sille, miten hevosilla menee tai missä Sissin kanssa mennään ratsastuksellisesti tällä hetkellä? Entä Omppu? Hmph. Paljon muutoksia on tapahtunut asiassa kuin toisessa ja päätinkin, että jospa en taas vanhan tapani mukaan kasaa kaikkea yhteen postaukseen vain pintapuolisesti kertoen, vaan panostan postauksiin kunnolla. Intoa bloggaamiselle näin syksyn tullen on taas jostain ilmestynyt ihan uudella tavalla ja kuvamateriaaliakin on niin hurjan paljon kertynyt, että nyt tekisi mieli päästä kertomaan ajatuksia hieman kattavemmin tänne bloginkin puolelle. Mukavahan se on näitä postauksia sitten vuosien päästä lueskella miten meillä on juuri tällä hetkellä mennyt. Blogitekstit tulevat varmasti pomppimaan asiasta toiseen mutta toivon, että pääsen taas tähän bloggaamisen makuun ja jatkossa postauksien ideat tulevat kuin itsestään :) Minusta tuntuu, että olen pienen blogitauon jälkeen surkean huono jatkamaan tekstejä loogisesti, mutta kokeillaan. Voisin seuraavaksi kirjoittaa ihan omat postaukset Sissistä ja sen kuulumisista, Ompun kotiutumisesta ja niin edelleen. Asiasta jälleen toiseen, uudistin blogini yleisilmettä ja kokeilin hieman koodailun saloja, mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? :) Jospa minä en tähän postaukseen sotke nyt yhtään enempää tekstiä, vaan pääsette sitten lukemaan Sissistä ja Ompusta ihan omissa postauksissaan :)