Tilannekatsausta

Ajattelin blogini hiljaiselon jälkeen kirjoittaa ensimmäisenä kuulumisistamme ja katsastaa mitä meille Sissin kanssa kuuluu. Loogisintahan onkin päivitellä kuulumisia jotta voi jatkaa taas järkevällä tavalla postauksien kirjoittelemista :)




Aloitetaan vaikka sitten minusta. Teen töitä ja odotan vimmatusti ensi viikolla alkavaa kahden viikon kesälomaa! Tuntuu että loma tulee juuri oikeaan aikaan. Odotan vielä pääsykokeiden tuloksia, että kuinka mulle käy koulun kanssa minne hain. Tulokset julkaistaan viimeistään 15.7 joten tässä sitä nyt odotellaan ja jännitetään. Tuloksien saapuessa voinkin sitten sanoa, että minun elämäni suunta riippuu sitten siitä. Mikäli pääsen kouluun, alkaa meikäläisellä sitten mahdoton uurastus mikä olisikin todella kivaa :) Haluan kouluun! Mutta jos en pääse niin ei se maailmaani kaada, vaan sitten mietitään tulevaa jotta mitä sitten tekisin. En tahdo etukäteen tehdä minkäänlaisia suunnitelmia kummankaan tuloksen suhteen. Kun tulokset tulevat julki niin mietin sitten tarkemmin :) Kaiken tämän työn ja tuloksien odottelun lomassa olen aloittanut käymään kerran viikossa ratsastustunneilla. Ajattelin, että minun olisi hyvä päästä välillä ammattilaisen valvovan silmän alle ja kyllä noista tunneista onkin ollut hurjasti hyötyä varsinkin omaa istuntaani miettien. Olen saanut tuntien myötä itseäni pikkuhiljaa paremmaksi siellä selässä, jes! Niinkuin joku kuvasikin ratsastustyyliäni: "sulla on sellainen esteratsastajan könötysistunta", aika nappiin meni mutta toivotaan jotta könötykseen tulee loppu :) Täytyisikin tehdä jossain vaiheessa postaus oman istunnan kehityksestä, saisitte tekin naureskella mun "lähden lentoon pylly pitkällä" istunnalleni :D



Sissin kanssa harjoitellaan nyt kovasti sileällä sitä hitaampaa/hidastempoisempaa ravivaihetta jossa ratsastajankin on helpompi ja kivempi istua ja jossa neitikin käyttäisi enemmän takapäätään ottaen painon oikeaan pisteeseen. Välillä nämä harjoitukset ovat menneet vähän penkin alle neidin kuumuessa ja vetäessä herneet nokkaan jonka jälkeen suurin haaste on saada se pois sieltä omasta mökömaailmastaan ja rauhoittumaan jälleen. Välillä harjoitukset ovat sujuneet uskomattoman upeasti ja voin sanoa että olen jopa istunutkin kunnolla satulassa! Mutta vaihtelevalla menestyksellä mennään. Olen huomannut tuon neidin kanssa työskennellessä, että harjoitus on pidettävä mahdollisimman monipuolisena ja lyhytkestoisena. Pikkuhiljaa olen vaatinut pidempiä pätkiä tätä hitaampaa ravia (ja ylipäätään vaatinut hevosta kantamaan itseään ja minua paremmin) ja olen oppinut lukemaan hevosta, missä menee se raja, jonka jälkeen neiti alkaa kerätä hernettä nenään ja vaihdan siinä vaiheessa harjoitusta ja kehun kauheasti onnistuneesta pätkästä. Tällä tavalla pystyn toistamaan näitä harjoituksia useammin nyt kun olen alkanut oppia lukemaan tammaani ja sen kärsivällisyyttä kentällä.

Könötys nro.1

Hieno tamma<3

könötys nro.2

"Muuttuisitko sä Sissi tälleen ku taikaiskusta sellaseks koulutammaks jos mä vähän kokeilisin taikoa?"
Ja tamman vastauksen voi päätellä kuvasta!

könötys nro.3

Mutta tällaista meille Sissin kanssa siis kuuluu. Ompas ollut nyt ihanaa kun mulla on aikaa tuolle tammalle enemmän ja jaksan nyt itsekin keskittyä sen kanssa tekemisessä niihin oikeisiin asioihin. Tosin tuo hieman kevyempi hömpöttelyvaihe tuntui tekevän tammalle ihan hyvää, sillä se on ollut nyt paljon tyynempi ja rauhallisempi ratsastaa. Tämän postauksen kuvat ovat nyt sen verran vanhaa kamaa, kun en ole kuvaajaa raahannut tallille mukaan, että näissä kuvissa näkyykin, että menimme vielä pelhameilla. Pelhameissa ei ollut mitään vikaa, mutta olen vaihtanut Sissin kuolaimen nyt kolmipalabaucheriin joiden kanssa se menee ihan ok :) Hieman vähemmän vipuvartta nyt, joten alkuun tamma on kulkenut sen kanssa hiukan "tunnustellen", mutta erittäin kivasti ja kevyesti (lukuunottamatta kiukkupäiviä) :) Syy miksi menimme pelhameilla oli siinä, että kun kokeilin tammalle alkuun todella monia eri kuolaimia, nivelistä suoraan kumikuolaimeen, tamma hyväksyi pelhamin kaikista parhaiten suuhunsa. Se ei ollut levoton ja oli aika kivan kevyt mennä, vaikka pelham usein onkin nimetty "kovaksi" kuolaimeksi, mutta mielestäni pelham ei ollut meillä yhtään kyllä huonompi vaihtoehto, sillä kuolainhan on niin kova kuin ratsastajan käsi. Valitsin silloin alkuun mieluummin pelhamin, sillä Sissi meni kevyemmin sen kanssa kuin esimerkiksi nivelen kanssa, jolloin se painoi joka kerta ohjalle ja rynni pois alta. Tosin nyt kun olen saanut tamman päähän sen ajatuksen, että enää ei ole minnekään kiire, päätin siksi vaihtaa vähän kevyempään versioon mikä on ollut ihan hyvä ratkaisu sekin :) Pelham ei ollut meillä siis siksi, että neiti olisi tarvinnut kovan jarrun. Vipuvaikutuksesta en kuitenkaan vielä täysin luopunut, ettei muutos ollut hurja hevoselle.