Tästä se lähtee

Nimittäin ahkerampi bloggaaminen! Nyt olen saanut levähtää pääsykokeista ja arkeni on alkanut palaamaan normaaliin rytmiin, joten ns. ylimääräisiä stressitekijöitä ei enää ole, joten minulla jää nyt aikaa ja sen puoleen myös enempi intoa bloggailla ahkerammin. Olen pitänyt blogiani aina tällaisena eräänlaisena omana päiväkirjana, jonka jaan muiden kanssa ja ennen blogin perustamista luin (ja luen yhä edelleen) kovalla mielenkiinnolla muiden blogeja ja siitä sainkin inspiraation itsekin alkaa bloggaamaan. Alkakoon tästä blogin uusi aikakausi ja avatkoon tämä aikakausi ajankohtaisemmin elämääni Sissin kanssa.


Missäs me nyt oikein mennään tällä hetkellä? Sissin kanssa työskentely on nyt mennyt ihan hyvin. Se on viettänyt nyt liki parin kuukauden ajan sellaista "köpöttely" hevosen roolia ja kaiken hevosena olemisen lisäksi toiminut omistajansa terapeuttina. Olen siis vain "ratsastellut" sillä viimeiset pari kuukautta johtuen rankasta elämänvaiheesta, kun päivistä tuntui tunnitkin loppuvan kesken, niin energiaa ei jäänyt niin kiinnittää huomiota hevosen "oikein" kulkemiseen vaan rentoon menoon. Tosin en tarkoita sitä, että olisin unohtanut tänä aikana kaiken mitä hevosen kanssa tulisi tehdä ja antanut sen tehdä ihan omia juttujaan.  Mutta tuskin tällainen rento köpöttely hevosta pilaa ja nyt ollaankin pikkuhiljaa palattu ratsastuksessa ja ylipäätään työskentelyssä siihen, että ensimmäinen tavoitteeni Sissin kanssa tällä hetkellä on hioa sen parempaa ratsastettavuutta.

Paremmalla ratsastettavuudella meidän kohdalla pyrin siihen, että neiti kuuntelisi apujani ja reagoisi niihin mahdollisimman nopeasti. Sissi vetää aika helposti herneen nenään, jos sillä on sellainen päivä, että sen tekisi ennemmin mieli vain juosta avuilta alta tai sitä ei muuten vain kiinnostaisi tehdä kunnolla töitä. Tällä hetkellä tilanne neidin kanssa on se, että nyt kun se on alkanut saamaan voimaa myös sinne takapäähän ja kun pyydän sitä paremmin polkemaan allensa, huonoina päivinä vedetäänkin sitten se herne sinne nenään ja siinä meneekin tovi, että se herne saadaan sieltä nenästä pois. Toisina päivinä, kun neiti olisi jälleen sitä mieltä, että rauhallinen ja tahdikas ravi ei ole sen päivän asia, alkaa Sissi helposti painamaan ohjalle, jolloin koko ravi menee ihan plörinäksi. Seuraava tavoitteeni ja mitä alamme enemmän treenaamaan, on juurikin tuo apujen kuunteleminen ja ravin tahdikkaammaksi saaminen ilman että se herne sujahtaa sinne nenään tai että hepo alkaa kirmaamaan tuulispäänä kuuntelematta ratsastajaa. Missään nimessä en tarkoita sitä, että Sissi olisi alkanut rynnimään tai kaahottamaan ratsastaessa, en ollenkaan. Syynä tällaiseen avuilta karkaamiseen ja ohjalle painamiseen on varmasti se, että tällainen hidastempoinen, ratsastajalle mukava ravi on hevoselle vielä hieman haastavaa ja kunnolle käyvää, joten Sissi ajattelee ohjaan painumisella ja tempon lisäämisellä pääsevänsä itse helpommalla. Mutta olen hyvin luottavaisin mielin asian suhteen, koska olen jo nyt huomannut, miten Sissin ravi on kehittynyt todella paljon. Joskus vielä puoli vuotta sitten en pystynyt menemään hirmu pitkiä pätkiä ravia ilman satulaa ravin pompottavuuden takia, mutta nyt satulatta meno onnistuu aika hyvin ravissa ja laukassa :) Tosin osasyy tähänkin voi olla myös siinä, että olen alkanut kuukausi sitten käymään kerran viikkoon ammattilaisen silmän alla. Jep, ratsastustunnilla! :D

Tämän kummemmin en jaksa sepostaa mitä Sissi osaa ja mitä ei. Nämä asiat selvitköön postausten myötä ja sanotaanko, että tästä lähtee blogin herättely eloon ja toivotaan sen pysyvän elossa vähän aktiivisemmin jatkossa :D

Muulihuuli