(Laidun)lomaa molemminpuolin

Sissi pääsi viime viikon loppupuolella yhdessä tammakaverinsa kanssa laitumelle syöpöttelemään. Itselläni alkoi eilen ensimmäinen virallinen lomapäivä ja lomani on kahden viikon pituinen. Toivon mukaan kelit tulisivat hellimään edes jossakin vaiheessa lomaa ja pääsisin palvomaan aurinkoa jokin päivä! (siis suomeksi sanottuna grillaamaan nahkani huutavan punaiseksi) Aion ottaa lomastani kaiken irti keleistä huolimatta ja olemme nyt avomieheni kanssa yhtäaikaa lomalla tämän kaksi viikkoa, joten reissuiluakin on luvassa :)

Sissi on saanut olla nyt hetken aikaa taas vähän kevyemmin. Viime viikkoisen laitumelle siirtymisenkin takia en ole liikuttanut neitiä ollenkaan, vaan olen antanut sen nyt vähän lomailla ja nauttia elämästään laitumella itsensä ähkyyn syöpötellessään :) Tosin neiti taitaa enemmän olla tohkeissaan viereisessä laitumessa olevasta poniruunasta, johon se on aivan ihastunut ja ihastuminen on molemminpuolista. Hauskaa katseltavaa se ainakin on kun lämminverinen ja shetlanninponi rakastavat toisiaan täysin rinnoin :D


Mulla on ollut nyt aikamoista urakkaa tietokoneeni ja kamerani kanssa. Tietokoneeni ilmoitti että hänen kovalevytilansa ei jaksa kohta enää ottaa lisää informaatiota vastaan ja kamerassani töröttäisi vielä lähes tuhat kuvaa vailla paikkaa minne siirtää kuvat! Uusia kuvia en pääse ottamaan ennenkuin olen vanhat saanut jonnekin siirrettyä. Aion tilata netistä ison ulkoisen kovalevyn, johon mahtuisi kaikki tähän hetkeen ottamani valokuvat ja videot. Hurja homma tiedossa siis siirrellessä hurjat määrät tavaraa paikasta a paikkaan b :D Mutta minkäs teet, sillä minä kun saan kameran käteen, loppuu muistikortista tila ennen kuvausintoni lopahtamista.


Tämä postaus nyt etenee ihan järjettömällä tavalla kun väliin täytyy änkeä mitä kummallisempaa höpinää. Mutta joo asiaan. Ratsastin tamman tänään viikon tauon jälkeen ja nythän neiti pääsee taas jatkamaan lomaa, sillä minäkin lähden huomenna reissuun! Menin suhtkot pitkät alkukäynnit kun huomasin neidin olevan aivan omissa maailmoissaan ja hieman hömpöttelytuulella, joten päätin saada sen heti alkuun rennoksi ja kuuntelemaan minua. Alkukäyntien jälkeen aloiteltiin sitten ravaamista. Ravi oli taas totuttuun tapaan sellaista, että tunsin itseni perunasäkiksi siellä selässä, joka holtittomasti narujen varassa hölskyy selässä puolelta toiselle. Pyysin Sissiä kuuntelemaan pyyntöäni hieman hidastaa ravia, jotta pääsisin mukaan ravin tahtiin ja että ravi olisi meille molemmille miellyttävämpää. Yllätyin positiivisesti kuinka hienosti Sissi reagoi pidättäviin apuihin mutta säilytti ravissa kivan tahdikkuuden. Ravi muuttui näin ollen paljon mukavemmaksi myös minulle ja sainkin sen johdosta kivasti tamman kuulolle ja hallintaani. Teimme paljon voltteja sekä todella paljon siirtymisiä käynti-ravi-käynti. Tammakin alkoi rentoutua ja kyllä vaan jäi kiva fiilis tämän päivän ratsasteluista! Mentiin siihen loppuun muutamat laukannostot käynnistä, jotka sujuivat ongelmitta. Loppuun vielä loppukäynnit ja tamma pörisi tyytyväisenä suoritukseensa. Hieno tamma :)

Palaan jälleen lomareissuni jälkeen blogin puolelle päivittelemään. Nyt lähden pakkailemaan ja valmistautumaan huomista varten!

Tilannekatsausta

Ajattelin blogini hiljaiselon jälkeen kirjoittaa ensimmäisenä kuulumisistamme ja katsastaa mitä meille Sissin kanssa kuuluu. Loogisintahan onkin päivitellä kuulumisia jotta voi jatkaa taas järkevällä tavalla postauksien kirjoittelemista :)




Aloitetaan vaikka sitten minusta. Teen töitä ja odotan vimmatusti ensi viikolla alkavaa kahden viikon kesälomaa! Tuntuu että loma tulee juuri oikeaan aikaan. Odotan vielä pääsykokeiden tuloksia, että kuinka mulle käy koulun kanssa minne hain. Tulokset julkaistaan viimeistään 15.7 joten tässä sitä nyt odotellaan ja jännitetään. Tuloksien saapuessa voinkin sitten sanoa, että minun elämäni suunta riippuu sitten siitä. Mikäli pääsen kouluun, alkaa meikäläisellä sitten mahdoton uurastus mikä olisikin todella kivaa :) Haluan kouluun! Mutta jos en pääse niin ei se maailmaani kaada, vaan sitten mietitään tulevaa jotta mitä sitten tekisin. En tahdo etukäteen tehdä minkäänlaisia suunnitelmia kummankaan tuloksen suhteen. Kun tulokset tulevat julki niin mietin sitten tarkemmin :) Kaiken tämän työn ja tuloksien odottelun lomassa olen aloittanut käymään kerran viikossa ratsastustunneilla. Ajattelin, että minun olisi hyvä päästä välillä ammattilaisen valvovan silmän alle ja kyllä noista tunneista onkin ollut hurjasti hyötyä varsinkin omaa istuntaani miettien. Olen saanut tuntien myötä itseäni pikkuhiljaa paremmaksi siellä selässä, jes! Niinkuin joku kuvasikin ratsastustyyliäni: "sulla on sellainen esteratsastajan könötysistunta", aika nappiin meni mutta toivotaan jotta könötykseen tulee loppu :) Täytyisikin tehdä jossain vaiheessa postaus oman istunnan kehityksestä, saisitte tekin naureskella mun "lähden lentoon pylly pitkällä" istunnalleni :D



Sissin kanssa harjoitellaan nyt kovasti sileällä sitä hitaampaa/hidastempoisempaa ravivaihetta jossa ratsastajankin on helpompi ja kivempi istua ja jossa neitikin käyttäisi enemmän takapäätään ottaen painon oikeaan pisteeseen. Välillä nämä harjoitukset ovat menneet vähän penkin alle neidin kuumuessa ja vetäessä herneet nokkaan jonka jälkeen suurin haaste on saada se pois sieltä omasta mökömaailmastaan ja rauhoittumaan jälleen. Välillä harjoitukset ovat sujuneet uskomattoman upeasti ja voin sanoa että olen jopa istunutkin kunnolla satulassa! Mutta vaihtelevalla menestyksellä mennään. Olen huomannut tuon neidin kanssa työskennellessä, että harjoitus on pidettävä mahdollisimman monipuolisena ja lyhytkestoisena. Pikkuhiljaa olen vaatinut pidempiä pätkiä tätä hitaampaa ravia (ja ylipäätään vaatinut hevosta kantamaan itseään ja minua paremmin) ja olen oppinut lukemaan hevosta, missä menee se raja, jonka jälkeen neiti alkaa kerätä hernettä nenään ja vaihdan siinä vaiheessa harjoitusta ja kehun kauheasti onnistuneesta pätkästä. Tällä tavalla pystyn toistamaan näitä harjoituksia useammin nyt kun olen alkanut oppia lukemaan tammaani ja sen kärsivällisyyttä kentällä.

Könötys nro.1

Hieno tamma<3

könötys nro.2

"Muuttuisitko sä Sissi tälleen ku taikaiskusta sellaseks koulutammaks jos mä vähän kokeilisin taikoa?"
Ja tamman vastauksen voi päätellä kuvasta!

könötys nro.3

Mutta tällaista meille Sissin kanssa siis kuuluu. Ompas ollut nyt ihanaa kun mulla on aikaa tuolle tammalle enemmän ja jaksan nyt itsekin keskittyä sen kanssa tekemisessä niihin oikeisiin asioihin. Tosin tuo hieman kevyempi hömpöttelyvaihe tuntui tekevän tammalle ihan hyvää, sillä se on ollut nyt paljon tyynempi ja rauhallisempi ratsastaa. Tämän postauksen kuvat ovat nyt sen verran vanhaa kamaa, kun en ole kuvaajaa raahannut tallille mukaan, että näissä kuvissa näkyykin, että menimme vielä pelhameilla. Pelhameissa ei ollut mitään vikaa, mutta olen vaihtanut Sissin kuolaimen nyt kolmipalabaucheriin joiden kanssa se menee ihan ok :) Hieman vähemmän vipuvartta nyt, joten alkuun tamma on kulkenut sen kanssa hiukan "tunnustellen", mutta erittäin kivasti ja kevyesti (lukuunottamatta kiukkupäiviä) :) Syy miksi menimme pelhameilla oli siinä, että kun kokeilin tammalle alkuun todella monia eri kuolaimia, nivelistä suoraan kumikuolaimeen, tamma hyväksyi pelhamin kaikista parhaiten suuhunsa. Se ei ollut levoton ja oli aika kivan kevyt mennä, vaikka pelham usein onkin nimetty "kovaksi" kuolaimeksi, mutta mielestäni pelham ei ollut meillä yhtään kyllä huonompi vaihtoehto, sillä kuolainhan on niin kova kuin ratsastajan käsi. Valitsin silloin alkuun mieluummin pelhamin, sillä Sissi meni kevyemmin sen kanssa kuin esimerkiksi nivelen kanssa, jolloin se painoi joka kerta ohjalle ja rynni pois alta. Tosin nyt kun olen saanut tamman päähän sen ajatuksen, että enää ei ole minnekään kiire, päätin siksi vaihtaa vähän kevyempään versioon mikä on ollut ihan hyvä ratkaisu sekin :) Pelham ei ollut meillä siis siksi, että neiti olisi tarvinnut kovan jarrun. Vipuvaikutuksesta en kuitenkaan vielä täysin luopunut, ettei muutos ollut hurja hevoselle. 

Tästä se lähtee

Nimittäin ahkerampi bloggaaminen! Nyt olen saanut levähtää pääsykokeista ja arkeni on alkanut palaamaan normaaliin rytmiin, joten ns. ylimääräisiä stressitekijöitä ei enää ole, joten minulla jää nyt aikaa ja sen puoleen myös enempi intoa bloggailla ahkerammin. Olen pitänyt blogiani aina tällaisena eräänlaisena omana päiväkirjana, jonka jaan muiden kanssa ja ennen blogin perustamista luin (ja luen yhä edelleen) kovalla mielenkiinnolla muiden blogeja ja siitä sainkin inspiraation itsekin alkaa bloggaamaan. Alkakoon tästä blogin uusi aikakausi ja avatkoon tämä aikakausi ajankohtaisemmin elämääni Sissin kanssa.


Missäs me nyt oikein mennään tällä hetkellä? Sissin kanssa työskentely on nyt mennyt ihan hyvin. Se on viettänyt nyt liki parin kuukauden ajan sellaista "köpöttely" hevosen roolia ja kaiken hevosena olemisen lisäksi toiminut omistajansa terapeuttina. Olen siis vain "ratsastellut" sillä viimeiset pari kuukautta johtuen rankasta elämänvaiheesta, kun päivistä tuntui tunnitkin loppuvan kesken, niin energiaa ei jäänyt niin kiinnittää huomiota hevosen "oikein" kulkemiseen vaan rentoon menoon. Tosin en tarkoita sitä, että olisin unohtanut tänä aikana kaiken mitä hevosen kanssa tulisi tehdä ja antanut sen tehdä ihan omia juttujaan.  Mutta tuskin tällainen rento köpöttely hevosta pilaa ja nyt ollaankin pikkuhiljaa palattu ratsastuksessa ja ylipäätään työskentelyssä siihen, että ensimmäinen tavoitteeni Sissin kanssa tällä hetkellä on hioa sen parempaa ratsastettavuutta.

Paremmalla ratsastettavuudella meidän kohdalla pyrin siihen, että neiti kuuntelisi apujani ja reagoisi niihin mahdollisimman nopeasti. Sissi vetää aika helposti herneen nenään, jos sillä on sellainen päivä, että sen tekisi ennemmin mieli vain juosta avuilta alta tai sitä ei muuten vain kiinnostaisi tehdä kunnolla töitä. Tällä hetkellä tilanne neidin kanssa on se, että nyt kun se on alkanut saamaan voimaa myös sinne takapäähän ja kun pyydän sitä paremmin polkemaan allensa, huonoina päivinä vedetäänkin sitten se herne sinne nenään ja siinä meneekin tovi, että se herne saadaan sieltä nenästä pois. Toisina päivinä, kun neiti olisi jälleen sitä mieltä, että rauhallinen ja tahdikas ravi ei ole sen päivän asia, alkaa Sissi helposti painamaan ohjalle, jolloin koko ravi menee ihan plörinäksi. Seuraava tavoitteeni ja mitä alamme enemmän treenaamaan, on juurikin tuo apujen kuunteleminen ja ravin tahdikkaammaksi saaminen ilman että se herne sujahtaa sinne nenään tai että hepo alkaa kirmaamaan tuulispäänä kuuntelematta ratsastajaa. Missään nimessä en tarkoita sitä, että Sissi olisi alkanut rynnimään tai kaahottamaan ratsastaessa, en ollenkaan. Syynä tällaiseen avuilta karkaamiseen ja ohjalle painamiseen on varmasti se, että tällainen hidastempoinen, ratsastajalle mukava ravi on hevoselle vielä hieman haastavaa ja kunnolle käyvää, joten Sissi ajattelee ohjaan painumisella ja tempon lisäämisellä pääsevänsä itse helpommalla. Mutta olen hyvin luottavaisin mielin asian suhteen, koska olen jo nyt huomannut, miten Sissin ravi on kehittynyt todella paljon. Joskus vielä puoli vuotta sitten en pystynyt menemään hirmu pitkiä pätkiä ravia ilman satulaa ravin pompottavuuden takia, mutta nyt satulatta meno onnistuu aika hyvin ravissa ja laukassa :) Tosin osasyy tähänkin voi olla myös siinä, että olen alkanut kuukausi sitten käymään kerran viikkoon ammattilaisen silmän alla. Jep, ratsastustunnilla! :D

Tämän kummemmin en jaksa sepostaa mitä Sissi osaa ja mitä ei. Nämä asiat selvitköön postausten myötä ja sanotaanko, että tästä lähtee blogin herättely eloon ja toivotaan sen pysyvän elossa vähän aktiivisemmin jatkossa :D

Muulihuuli