sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Vuosi kavioliittoa!
Tämä postaus nyt meni muutaman minuutin "yli rajojen" mutta meillä tuli Sissin kanssa nyt siis vuosi "kavioliittoa" täyteen :) Vuosi sitten 26.4.2013 teimme omistajanvaihdospaperit neidistä ja 4.5.2013 Sissi muutti uuteen kotiinsa :) Mitään en ole katunut ja toivon kymmeniä vuosia lisää yhteiseloa tämän tamman kanssa <3
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Hurrrrrjan hyvät reenit!
Olipa tänään aivan huikea hevostelupäivä! Ei voi nyt muuta kuin hehkuttaa kuinka fiksu tammani osaa olla kun sille päälle sattuu :D Toivon mukaan näitä kertoja tulisi jatkossa lisääkin. Rutiinin karttuessa pääsemme varmasti parempiin ja parempiin suorituksiin mutta tamma oli kyllä tänään ihan kehujen (ja postauksen) arvoinen nyt tässä minun kiireisessä elämäntilanteessani ;)
Menin tänään tallille tallikaverini kanssa siinä yhden maissa ja otimme hevoset samaan aikaan kentälle touhuamaan yhdessä. Alkukäyntien ja ravailujen jälkeen menimme kolmikaarista kiemurauraa ravissa ja teimme paljon voltteja ravissa jossa tamman takaosa joutui hommiin. Sissin "ongelmana" on ollut, että se ei suoraan sanottuna ota persettään kunnolla töihin ja tallikaverini ratsastuksen jälkeen tajusin, että tamma osaa käyttää takaosaansa jos vain tahtoo ja siltä sitä vaatii. Tämän takia ravi on aivan järkyttävää eikä tällöin ole minkäänlaisia toiveita istua satulassa kun selässä pomppii kuin perunasäkki! Sen on todennut minun lisäkseni kaksi kaveriani ja nyt olen aivan varma että ongelma on juurikin tässä. Olen kiinnittänyt nyt ratsastuksessani erityisesti huomiota siihen, että tamma käyttäisi "kroppaansa" oikein eikä vain huijaisi minua juoksemalla persettään käyttämättä. Aion jatkossa keskittyä siihen että Sissin ratsastettavuus paranee ja sellainen turha hötkyäminen jää pois. Siinä käynti ja ravitreenailujen jälkeen päätin että nostaisimme laukan, rauhallisen laukan... Ja voi luoja että tamma osaa yllättää minut joka kerta! Laukat nousivat tahdikkaasti ja oikea laukka löytyi joka nostolla. Laukkailimme kentän suoraa uraa pitkin sekä mennen voltteja. Huikea fiilis! Tammani ratsastaminen kaipaa minulta itseltäni hurjasti töitä mutta uskon, että tämä työ palkitaan jossain vaiheessa :)
Tämmöinen "minipostaus" siitä mitä olemme puuhailleet. Olen ollut aikeissa rakentaa tallille irtohypytyskujan ja katsotaan josko nyt viikonloppuna saisin sellaisen jo kyhättyä. Polte esteille olisi kyllä aika kova. Pidän teidät ajan tasalla, tsau! :D
 |
| Siinä alkaa peräpää tehdä jo elonmerkkejä! :D |
Menin tänään tallille tallikaverini kanssa siinä yhden maissa ja otimme hevoset samaan aikaan kentälle touhuamaan yhdessä. Alkukäyntien ja ravailujen jälkeen menimme kolmikaarista kiemurauraa ravissa ja teimme paljon voltteja ravissa jossa tamman takaosa joutui hommiin. Sissin "ongelmana" on ollut, että se ei suoraan sanottuna ota persettään kunnolla töihin ja tallikaverini ratsastuksen jälkeen tajusin, että tamma osaa käyttää takaosaansa jos vain tahtoo ja siltä sitä vaatii. Tämän takia ravi on aivan järkyttävää eikä tällöin ole minkäänlaisia toiveita istua satulassa kun selässä pomppii kuin perunasäkki! Sen on todennut minun lisäkseni kaksi kaveriani ja nyt olen aivan varma että ongelma on juurikin tässä. Olen kiinnittänyt nyt ratsastuksessani erityisesti huomiota siihen, että tamma käyttäisi "kroppaansa" oikein eikä vain huijaisi minua juoksemalla persettään käyttämättä. Aion jatkossa keskittyä siihen että Sissin ratsastettavuus paranee ja sellainen turha hötkyäminen jää pois. Siinä käynti ja ravitreenailujen jälkeen päätin että nostaisimme laukan, rauhallisen laukan... Ja voi luoja että tamma osaa yllättää minut joka kerta! Laukat nousivat tahdikkaasti ja oikea laukka löytyi joka nostolla. Laukkailimme kentän suoraa uraa pitkin sekä mennen voltteja. Huikea fiilis! Tammani ratsastaminen kaipaa minulta itseltäni hurjasti töitä mutta uskon, että tämä työ palkitaan jossain vaiheessa :)
Tämmöinen "minipostaus" siitä mitä olemme puuhailleet. Olen ollut aikeissa rakentaa tallille irtohypytyskujan ja katsotaan josko nyt viikonloppuna saisin sellaisen jo kyhättyä. Polte esteille olisi kyllä aika kova. Pidän teidät ajan tasalla, tsau! :D
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Silmät ristissä ja maailmankirjat sekaisin
Otsikko avaa hyvin tämänhetkisen fiilikseni. Mainitsin aiemmassa postauksessani jotakin opiskeluun liittyvää ja avaan nyt tässä teille mistä on kyse; luen kaiken mahdollisen vapaa-aikani pääsykokeisiin jotka ovat ensi kuun loppupuolella.
Olotilani on tällä hetkellä aika väsynyt johtuen arkirytmistäni, johon kuuluu ensin työt, talleilu ja Sissin liikutus ja siihen päälle vielä pääsykokeisiin lukeminen, huh! Silmät solmussa lueskelen illat pitkät ja kaikki vapaa-aikani menee todellakin tuohon pänttäämiseen. Hain yliopistoon ja pääsykoekirjat sain viime viikon loppupuolella. Kirjoja on yhteensä neljä kappaletta ja sivumäärä hipoo noin 900 sivua ja aikaa lukemiseen on noin 1,5kk. Minulla on ollut hiukan keskittymisvaikeuksia lukemisen suhteen, koska viime opiskeluistani on niin pitkä aika, joten minusta tuntuu etten oikein "osaa lukea". Tarkoitan siis, että ajatukseni harhailee lukiessani välillä aivan muualle kuin mihin pitäisi. Poden hiukan stressiä tämän asian takia, koska tahdon 110% tuonne kouluun päästä! Mutta katsellaan, aion yrittää parhaani ja se riittää mihin riittää :) Lopullinen tuomio tästä koulusta tulee sitten luultavasti heinäkuun lopussa joten pääsykokeiden jälkeen vain odotellaan tuomiota lykästikö minua opiskelupaikan suhteen. Blogini on myös tämän takia aika hiljainen, koska yksinkertaisesti minulla ei vain aika riitä kirjoittaa tänne mitään enkä kyllä totisesti jaksakaan enää ajatella blogin päivitystä rankkojen päivien jälkeen. Arkirytmi tuntuu niin kiireiseltä kun on monta rautaa tulessa ja minusta tuntuu että viikot vain vierivät ja minä menen vain siinä mukana :D
Sissin suhteen tämä lukutaakka ei tule vaikuttamaan, se saa aivan yhtä paljon liikuntaa ja huomiota kuin ennenkin. Olen mennyt tallille heti aina töistä päästyäni ja liikutellut neidin jonka jälkeen iltaohjelmana onkin ollut pääsykokeisiin lukemista. (Wuhuu! YLLÄTYS!) Voin sanoa, että tällä hetkellä minun ei tarvitse miettiä mitenkä viettäisin vapaa-aikani!
Tallikaverini kävi Sissin selässä viime viikonloppuna ja minulla jäi suorastaan suu auki kun huomasin millä tavalla hevoseni kulki kaverini alla! Sissi osaa, jos siltä osaa vain pyytää. Olen itse ollut sen kanssa suhteellisen "varovainen" etten vain hermostuta hevostani vaatimalla "liikaa". Sissi hermostuu helposti tilanteissa, joissa mennään niinsanotusti sen mukavuustason ulkopuolelle. Sissi oli alkuun erittäin jäykkä ratsastaa eikä se hakenut minkäänlaista muotoa. Nyt muodon pikkuhiljaa löytyessä ja ratsastettavuuden parantuessa olen joka kerta päättänyt, että käydään siellä mukavuustason vaikeammalla puolella ja olen saanut vastauksena kiukuttelua joten olen hieman itsekin luistanut asiasta siksi. Kun huomasin millä tavalla hevoseni osaa mennä kun siltä vaaditaan, kiukutteluista huolimatta, aion itsekin olla jatkossa määrätietoisempi mutta kuitenkin reilu hevosta kohtaan, etten vaadi siltä mitään sellaista mitä se ei oikeasti osaa tai mikä hermostuttaisi sen niin kovasti, että tekeminen menettää rentouden ja hauskuuden. Hiljaa hyvä tulee, enkä tahdo pilata hevostani liiallisilla vaatimuksilla ja menettää itsekin omaa mielenkiintoani asiaan. Taidankin tehdä erillisen postauksen tästä kaverini ratsastuskerrasta Sissillä ja kertoilla enempi mitä kaverini teki ja kuinka Sissi suoriutui! :)
Minussa itsessäni on se huono puoli, että olen liian itsekriittinen. Niin minulle on ainakin sanonut todella moni ihminen. Koen elämässäni käyneet epäonnistumiset niin, että minä en osaa ja että epäonnistumiset ovat aina syytäni. Sissin ratsukoulutuksen edetessä olen monesti tullut tallilta kotiin valitellen, että ratsastus ei sujunut hyvin koska en osaa.... En väitä olevani mikään huippuratsastaja/kouluttaja mutten voi sanoa olevani myöskään mistään sieltä huonoimmasta päästä. Jos olisin oikeasti surkea, hevoseni ei olisi kehittynyt ratsuna edes tälle tasolle millä se nyt on. Silti unohdan välillä tuon seikan ja huonoina päivinä ratsastaessa moitin taas kun en osaa ja luovutan helposti. Aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ajatella, että minähän osaan. En aina ymmärrä miksi olen ratsastukseni suhteen niin itsekriittinen vaikka muuten elämässäni luovuttaminen ja itseni mollaaminen eivät kuulu tapoihini. Olen todella päättäväinen ihminen sekä sellainen tulisielu, että harvoin otan mistään itseeni. Kai meidän hevostelijoiden suurin synti on liiallinen itsekriittisyys omaan tekemiseen?
Tämmöinen välitilannepostaus tähän hätään, pahoittelut postauksen mahdollisesta sekavuudesta ja siitä että tämä nyt töksähti näin ja loppui kuin seinään, nyt on vain pakko lähteä lukemaan! Kunhan tämä hektinen elämäntilanne hieman rauhoittuu, pääsen taas postailemaan enempi tekemisistämme. Ja hei, sain viimein itseäni niskasta kiinni youtuben suhteen ja tulen lisäämään tänne blogiin lähiaikoina videomateriaalia myös :)
Mutta adios amigos, tää nainen lähtee kirjojen pariin!
Olotilani on tällä hetkellä aika väsynyt johtuen arkirytmistäni, johon kuuluu ensin työt, talleilu ja Sissin liikutus ja siihen päälle vielä pääsykokeisiin lukeminen, huh! Silmät solmussa lueskelen illat pitkät ja kaikki vapaa-aikani menee todellakin tuohon pänttäämiseen. Hain yliopistoon ja pääsykoekirjat sain viime viikon loppupuolella. Kirjoja on yhteensä neljä kappaletta ja sivumäärä hipoo noin 900 sivua ja aikaa lukemiseen on noin 1,5kk. Minulla on ollut hiukan keskittymisvaikeuksia lukemisen suhteen, koska viime opiskeluistani on niin pitkä aika, joten minusta tuntuu etten oikein "osaa lukea". Tarkoitan siis, että ajatukseni harhailee lukiessani välillä aivan muualle kuin mihin pitäisi. Poden hiukan stressiä tämän asian takia, koska tahdon 110% tuonne kouluun päästä! Mutta katsellaan, aion yrittää parhaani ja se riittää mihin riittää :) Lopullinen tuomio tästä koulusta tulee sitten luultavasti heinäkuun lopussa joten pääsykokeiden jälkeen vain odotellaan tuomiota lykästikö minua opiskelupaikan suhteen. Blogini on myös tämän takia aika hiljainen, koska yksinkertaisesti minulla ei vain aika riitä kirjoittaa tänne mitään enkä kyllä totisesti jaksakaan enää ajatella blogin päivitystä rankkojen päivien jälkeen. Arkirytmi tuntuu niin kiireiseltä kun on monta rautaa tulessa ja minusta tuntuu että viikot vain vierivät ja minä menen vain siinä mukana :D
 |
| Sissi tallikaverini selässään :) |
Sissin suhteen tämä lukutaakka ei tule vaikuttamaan, se saa aivan yhtä paljon liikuntaa ja huomiota kuin ennenkin. Olen mennyt tallille heti aina töistä päästyäni ja liikutellut neidin jonka jälkeen iltaohjelmana onkin ollut pääsykokeisiin lukemista. (Wuhuu! YLLÄTYS!) Voin sanoa, että tällä hetkellä minun ei tarvitse miettiä mitenkä viettäisin vapaa-aikani!
Tallikaverini kävi Sissin selässä viime viikonloppuna ja minulla jäi suorastaan suu auki kun huomasin millä tavalla hevoseni kulki kaverini alla! Sissi osaa, jos siltä osaa vain pyytää. Olen itse ollut sen kanssa suhteellisen "varovainen" etten vain hermostuta hevostani vaatimalla "liikaa". Sissi hermostuu helposti tilanteissa, joissa mennään niinsanotusti sen mukavuustason ulkopuolelle. Sissi oli alkuun erittäin jäykkä ratsastaa eikä se hakenut minkäänlaista muotoa. Nyt muodon pikkuhiljaa löytyessä ja ratsastettavuuden parantuessa olen joka kerta päättänyt, että käydään siellä mukavuustason vaikeammalla puolella ja olen saanut vastauksena kiukuttelua joten olen hieman itsekin luistanut asiasta siksi. Kun huomasin millä tavalla hevoseni osaa mennä kun siltä vaaditaan, kiukutteluista huolimatta, aion itsekin olla jatkossa määrätietoisempi mutta kuitenkin reilu hevosta kohtaan, etten vaadi siltä mitään sellaista mitä se ei oikeasti osaa tai mikä hermostuttaisi sen niin kovasti, että tekeminen menettää rentouden ja hauskuuden. Hiljaa hyvä tulee, enkä tahdo pilata hevostani liiallisilla vaatimuksilla ja menettää itsekin omaa mielenkiintoani asiaan. Taidankin tehdä erillisen postauksen tästä kaverini ratsastuskerrasta Sissillä ja kertoilla enempi mitä kaverini teki ja kuinka Sissi suoriutui! :)
Minussa itsessäni on se huono puoli, että olen liian itsekriittinen. Niin minulle on ainakin sanonut todella moni ihminen. Koen elämässäni käyneet epäonnistumiset niin, että minä en osaa ja että epäonnistumiset ovat aina syytäni. Sissin ratsukoulutuksen edetessä olen monesti tullut tallilta kotiin valitellen, että ratsastus ei sujunut hyvin koska en osaa.... En väitä olevani mikään huippuratsastaja/kouluttaja mutten voi sanoa olevani myöskään mistään sieltä huonoimmasta päästä. Jos olisin oikeasti surkea, hevoseni ei olisi kehittynyt ratsuna edes tälle tasolle millä se nyt on. Silti unohdan välillä tuon seikan ja huonoina päivinä ratsastaessa moitin taas kun en osaa ja luovutan helposti. Aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ajatella, että minähän osaan. En aina ymmärrä miksi olen ratsastukseni suhteen niin itsekriittinen vaikka muuten elämässäni luovuttaminen ja itseni mollaaminen eivät kuulu tapoihini. Olen todella päättäväinen ihminen sekä sellainen tulisielu, että harvoin otan mistään itseeni. Kai meidän hevostelijoiden suurin synti on liiallinen itsekriittisyys omaan tekemiseen?
Tämmöinen välitilannepostaus tähän hätään, pahoittelut postauksen mahdollisesta sekavuudesta ja siitä että tämä nyt töksähti näin ja loppui kuin seinään, nyt on vain pakko lähteä lukemaan! Kunhan tämä hektinen elämäntilanne hieman rauhoittuu, pääsen taas postailemaan enempi tekemisistämme. Ja hei, sain viimein itseäni niskasta kiinni youtuben suhteen ja tulen lisäämään tänne blogiin lähiaikoina videomateriaalia myös :)
Mutta adios amigos, tää nainen lähtee kirjojen pariin!
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Hurjastelua irtona
Meitä oli kolme kentällä seuraamassa neitien hurjastelua, minä, tallikaverini ja tallikaverini miesystävä. Itse toimin lähinnä kuvaajana ja ikuistinkin mitä hienoimpia loikkia! Tallikaverini ja hänen miesystävänsä pitivät huolen, että kentän "heikoimmat" päädyt, ohuilla naruilla varustetut päädyt, jäisivät neideiltä tarkemman katsastelun ulkopuolelle siitä syystä, ettei neidit vain päättäisivät hypätä matalien narujen yli ollessaan innokkaina kentällä riehumisesta.
Alkuun tammat ihmettelivät mikä homman nimi onkaan ja kuljeskelivat rauhassa yhdessä kentän vierustaa pitkin. Tallikaverini pisti neiteihin hieman vauhtia ja siitäkös neidit riemastuivat kun tajusivat että hehän ovatkin irti!
Sen enempää selostelematta, kertokoon kuvat teille siitä riemusta, mitä tammamme kokivat päästessään hurjastelemaan irtona :)
 |
| Ensin vähän tutkittiin paikkoja.... |
 |
| Sit alettiin jo päästä hiukan jyvälle! |
 |
| Ja sit hanaa! |
 |
| Ja samaan tahtiin ^_^ |
 |
| Tammat ihan villeinä! :D |
 |
| KATO ÄITI MITEN HURJA MÄ OOOON!!! |
 |
| Neiti rapanaama |
 |
| Hetkinen, siis mähän taidan osata lentää....! |
 |
| Joo siis nyt ottaa siivet alleen! Määä oon lentokone äiti! |
 |
| ja nääääin! |
 |
| Tuuppa kuule muija kyytiin nyt häh!? |
 |
| Ja sit lopuks hiekka/mutakylvyt :D |
Eikö ollutkin aika hurjia pomppuja neidilläni? ;) Toivotaan ettei se ota ainakaan minä selässään tuollaista tavaksi!
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Millainen on hyvä blogi?
Otsikko pääsee nyt heti hämäämään teitä. En aio tehdä postausta siitä millainen hyvä blogi on vaan otsikko viittaa nyt vähän tähän minun blogihiljaisuuteen ja aion vastata postaukseni otsikkoon; hyvä blogi ei ole ainakaan näin hiljainen kuin omani... God damn! Ärsyttää hirveästi että olen päästänyt blogini taas näin "kuolleeksi" vaikka postattavaa olisi vaikka millä mitalla. Mutta sama vanha tekosyy, työ, stressi, kiire. Ei ehdi... No ehtisihän sitä jos viitsisi. Taidan ottaa itseäni nyt niskasta ihan kunnolla kiinni ja rahdata perseeni koneelle useammin muutenkin kuin vain facebookissa aikaa kuluttaen :)
Mulla on nyt taas yksi uusi "rauta tulessa" ja sekin vie nyt hitosti energiaa ja aikaa arjestani ja tuntuu että päivistä loppuu tunnit ihan kokonaan kesken. Arkiaamuisin kelloni pirahtaa hieman neljän jälkeen aamuyöllä soimaan ja töihin olisi madeltava kuudeksi. Siitä sitten kun töistä joskus pääsee niin on neiti hoidettavana (Sissihän siis asuu tallilla, jossa täytyy itse käydä päivittäin siivoamassa oman hevosen karsina ja laiteltava iltaruoat sun muut valmiiksi) ja jos zombiena jaksan niin vielä liikuteltavana. Tallilta kun pääsen lähtemään minua odotteleekin kotona uusi urakka joka kestää nyt ainakin puolentoista kuukauden ajan. Siitä kerron sitten vähän myöhemmin enempi ;) Että tämmöstä hullua arkea nyt sitten meikäläinen viettelee. Vielä kun täytyisi ehtiä näiden hommien sivussa kirjoitella tänne blogiin niin tuntuu tosiaan ettei aika riitä, huoh... Mutta ei se auta, pakko jaksaa ja toivottavasti tämä tuleva puolentoista kuukauden raataminen sitten palkitaan! ;)
Mulla olisi jemmassa monia postauksia kunhan saisin vain joskus kirjoitettua ne puhtaaksi ja siirrettyä kuvamateriaalit koneelle. Tulossa olisi postausta mm. joensuun raviradalta, tammojen irtojuoksutuksesta ja "vuoroin vieraissa" ratsastusta! :D Kuulostipas tuo viimeinen hiukan hölmöltä, mutta jokatapauksessa I AM VERY SORRY että olen ollut tällainen hiljainen hiiri :) Koitan parantaa tapani!
Mulla on nyt taas yksi uusi "rauta tulessa" ja sekin vie nyt hitosti energiaa ja aikaa arjestani ja tuntuu että päivistä loppuu tunnit ihan kokonaan kesken. Arkiaamuisin kelloni pirahtaa hieman neljän jälkeen aamuyöllä soimaan ja töihin olisi madeltava kuudeksi. Siitä sitten kun töistä joskus pääsee niin on neiti hoidettavana (Sissihän siis asuu tallilla, jossa täytyy itse käydä päivittäin siivoamassa oman hevosen karsina ja laiteltava iltaruoat sun muut valmiiksi) ja jos zombiena jaksan niin vielä liikuteltavana. Tallilta kun pääsen lähtemään minua odotteleekin kotona uusi urakka joka kestää nyt ainakin puolentoista kuukauden ajan. Siitä kerron sitten vähän myöhemmin enempi ;) Että tämmöstä hullua arkea nyt sitten meikäläinen viettelee. Vielä kun täytyisi ehtiä näiden hommien sivussa kirjoitella tänne blogiin niin tuntuu tosiaan ettei aika riitä, huoh... Mutta ei se auta, pakko jaksaa ja toivottavasti tämä tuleva puolentoista kuukauden raataminen sitten palkitaan! ;)
Mulla olisi jemmassa monia postauksia kunhan saisin vain joskus kirjoitettua ne puhtaaksi ja siirrettyä kuvamateriaalit koneelle. Tulossa olisi postausta mm. joensuun raviradalta, tammojen irtojuoksutuksesta ja "vuoroin vieraissa" ratsastusta! :D Kuulostipas tuo viimeinen hiukan hölmöltä, mutta jokatapauksessa I AM VERY SORRY että olen ollut tällainen hiljainen hiiri :) Koitan parantaa tapani!
 |
| Tällaista matskua tulossa! Tammat oli ihan villeinä! :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)