Irtojuoksutusta

Nämä kuvat ovat siis sunnuntain irtojuoksutukselta. Päätin nyt kun kenttä on suurimmaksi osaksi sulanut sohjolta ja jäältä että irtojuoksutan Sissin ja annan sen hieman revitellä kentällä pöllöenergioitaan pois. Olen ollut nyt hieman arka neidin liikutuksen suhteen, koska kenttämme on ollut nyt talven ajan jäässä ja aika röpelöinen ja Sissi on nyt talven aikana kaatunut kaksi kertaa ihan kokonaan kyljelleen sen takia kentällä juoksuttaessa :( En ole tahtonut ottaa riskejä, että hevoseni loukkaisi itsensä pahasti kaatuessaan jäisellä kentällä ja nyt viimeviikkoinen kaatuminen kentällä vahvisti päätökseni, että en vie hevostani kentälle ennenkuin jääkerros kentältä on poissa. Sekään ei tietenkään ole hevoselle hyväksi seisoa viikkotolkulla ja ulkoilla vain tarhassa, mutta näin minä päätin enkä tahdo että joudun laittamaan hevoseni ennenaikaisesti kuoppaan sen takia, että Sissiä on pakko liikuttaa ja että se kompuroisi vielä kerran niin pahasti että loukkaisi itsensä lopullisesti.

Onkohan tässä nyt ihan turvallista mennä hei!?

Kylläpä toi möllykkä tuolla taivaalla häikäsee ja pahasti!

Riemukseni kentän jääpeite oli poissa viime viikolla loppuviikosta, mutta pohja on kyllä edelleen aika kova ja röpelöinen joten "kunnon ratsastukset" saavat vielä odottaa hetken. Olen mennyt kentällä myös selästä käsin mutta vain käyntiharjoituksia ja hiukan ravia ja muutamia laukkapätkiä. Valitettavasti ratsastaminen on kyllä ollut nyt vähäistä ja treenikerrat ovat olleet vain 15 minuutin pituisia. Kova ja epätasainen pohja kuormittaa varmasti hevosta enkä halua ottaa riskiä, että jänteet sanovat itsensä irti. Tämän talven ratsastuskerrat ovat jääneet kyllä surkean vähälle ja olenkin hieman stressannut sen takia. Patoutuneen energian on voinut huomata jokaisella tämän talven ratsastuskerralla ja melkein joka kerta Sissi on tehnyt metkuja ja yrittänyt viedä minua innostuessaan. Odotankin sitä, että kevät saapuu jäädäkseen ja pääsisimme jälleen tekemään töitä kunnolla ilman metkuja.

Huolestuin tässä nyt jokin aika sitten eräästä asiasta, joka on varmistettava kentän pehmetessä ja sulaessa. Neitihän on siis ollut ylienerginen paketti tämän talven huonojen liikuttamismahdollisuuksien myötä. Se on lähes joka kerran ratsastaessa metkuillut jollain tapaa; alkanut peruutella kun olen siltä jotain vaatinut, pukittanut kevyesti innostuessaan, suoralla uralla mentäessä se on alkanut kulkemaan miten tahtoo ja nyt eräs asia, joka huolestutti minut oli se, että Sissi hyppäsi pystyyn. Nostimme kentän päädyssä laukan ja pyysin Sissiä jatkamaan kierrosta mutta neiti tekikin oman ratkaisun, pysähtyi kinoksen eteen ja hypähti pystyyn. Itse en tajunnut tilanteen vasta kun tallikaverini järkyttyneestä naamasta ja kysyessäni häneltä hyppäsikö tammani juuri äsken pystyyn, hän vastasi että kyllä. Olen siis huolissani siitä, että voiko tämä temppuileminen johtua nyt jostain muusta kuin ylimääräisestä energiasta. Kipuileeko Sissi jotakin? Vai onko hevoseni niin tarkka kentän pohjasta että sen liikkuminen on jännittynyttä tikitystä ja se purkaa epävarmuutensa minuun temppuilemalla? Epäsopivasta satulasta tuskin on kyse, koska tämä talven temppuilu on samanlaista olipa minulla kumpi tahansa satuloistamme vai menenkö satulatta. Sunnuntaina irtona neiti kyllä liikkui mielellään joten en tiedä mitä ajatella tästä tilanteestamme. Kunhan pääsisin aktiivisemmin liikuttamaan, osaisin varmasti tehdä paremmin johtopäätöksiä mikä tämän temppuilun taustalla nyt on.

Tuuhan muija selkään niin mä metkuilen näin!

ja nääääin!

no anteeks...

Sunnuntain irtojuoksutukset sujuivat hyvin. Koko kenttä oli meidän käytössämme ja laskin Sissin vapaaksi. Aluksi se jäi luokseni minua oudosti ihmetellen että mitä nyt tapahtuu? Lisäksi kädessäni oleva porkkanasankko houkutteli sitä enemmän kuin vapaana tuulispäänä kentällä kirmaaminen :) Sissi on erittäin perso porkkanoille ja sainkin hätistää sen liikkeelle jotta meidän irtona juoksemisesta tulisi mitään. Neiti ymmärsi sitten että oli vapaana mutta keskittyi alkuun vain katselemaan tarhakaveriaan ja oli sellaisella päällä ettei sitä oikein alkuun kiinnostanut.

Auringon sokaisema muuli ^_^

Hetken siinä kentällä heiluessani ja yrittäessäni riehaannuttaa hevosen, neitikin päätti ottaa osaa leikkiini. Onneksi. Meinasin jo itse saada lämpöhalvauksen kaikesta siitä hyppimisestä ja juoksentelemisesta :D Otin kameran käteen ja rupesin napsimaan neidistä kuvia. Välillä sieltä tuli oikein nättiä ja pörhäkkää ravia, välillä matomaista käynniksi kutsuttavaa laiskamatoliikettä :D Tämän postauksen kuvat ovat otettu uudella kamerallani ja voin sanoa että olen erittäin tyytyväinen kameravalintaani :) Sunnuntain irtojuoksutus sujui kaikin puolin siis hyvin. Neiti sai kahjoilla ihan vapaasti ja itse sain muutamat oikein makeat naurut tuota pässiä ja sen touhuja katsellessani.

Ihana innokas <3

Hei mä aivan varmasti kuulin mörön tuolla talon takana!

Ja nyt määä otan hatkat!

Just chilling