Kohti parempaa

Viime keskiviikkoisen episodiratsastuksen jälkeen vedin muutaman päivän henkeä ennenkuin kapusin takaisin Sissin selkään. Oli pakko koota ajatukset muutaman päivän ajan, jotta seuraava ratsastuskerta onnistuisi nappiin kaikin puolin. Menin kaverini kanssa samaa matkaa tallille ajatuksena ratsastaa yhdessä kentällä.


Haimme hevoset tarhasta siivoilujen jälkeen ja rupesimme laittelemaan hevosiamme ratsastuskuntoon.


Kun hepat oli laiteltu kuntoon, suunnattiin kentälle ja kavuttiin molemmat hevosiemme selkään. Keskityin Sissin kanssa lähinnä siihen, että menemme rennosti ja siihen, että hevonen olisi keskittynyt vain tekemiseen eikä esimerkiksi kyttäilemään kentän päädyn pelottavaa kulmausta. Käynnissä aloiteltiin ja jo viiden minuutin jälkeen neiti päästi ensimmäiset pörähdykset ilmoittaen rentoudestaan. Nosteltiin sitten pieniä ravipätkiä ja alkuun pätkät olivat aika jännittyneitä hevoselta. Pää kauhoi aluksi ilmassa ja ravi oli sellaista tikittävää ja vaikeasti istuttavaa. Tein paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä ja siitä sitten pikkuhiljaa neiti alkoi ravissakin jo rentoutua ja käyttämään enemmän selkäänsä ja polkemaan paremmin allensa. Ja tulihan sieltä sitten parinkymmenen minuutin jälkeen se oikein rento ja kivasti menevä Sissi esille. Tehtiin myös aika rutkasti väistöharjoituksia ja pyrin pitämään ratsastuskerran vain rauhallisena jotta hevoselle jää myös harjoituksesta rento ja rauhallinen olotila. Mentiin vähän pohkeenväistöä mutta kun nämä pohkeenväistöt ovat neidille vielä aika vaikeita, päätin lopettaa ne lyhyeen ettei hevonen turhaan hermostu. Liian helpolla ei kyllä kannattaisi hevosta päästää mutta kun viime ratsastusepisodista oli niin vähän aikaa, olin suoraan sanottuna itse niin jännittynyt etten tahtonut minkäänlaista kinaa hevosen kanssa tällä kerralla. Pohkeenväistöistä siirryttiin sitten takaosakäännöksiin, sekä etuosakäännöksiin, jotka neiti hokasi viime viikolla. Niistä suoriuduttiin ihan hyvin ilman hermostumista ja hevonen vaikutti tyytyväiseltä suorituksiinsa. Ei mitään mallisuorituksia, mutta pääasia että hevonen oli tyytyväinen ja harjoittelemalla kehitys alkaa varmasti näkyä. Muutaman kerran Sissi kysyi minulta kentän päädyssä lupaa laukkaan ja olin sanonut kaverilleni, etten aio laukata ollenkaan tällä kerralla. Sissi kuunteli hyvin eikä vetänyt herneitä nenään siitä, ettei päässyt laukkaamaan. Sitten rohkaisin mieleni ja annoin päädyssä laukkapohkeet ja laukka nousi sillä kertaa hyvin maltillisesti. Laukattiin siis vaikka ei ollut tarkoitus :D Sitten tehtiin loppuravailuja ja olin kyllä tyytyväinen, ettei hevonen kuumunut laukannoston jälkeen ja pyrkinyt laukkaamaan lisää. Loppukäynnit ja voilá se oli siinä. Päällisin puolin jäi kiva fiilis ja varmasti myös hevonen oli tyytyväinen myös.


Luulen, että keskiviikkoiseen episodiin liittyy myös se, että hevoseni on kiimassa tällä hetkellä. Huomasimme eilen tallikaverini kanssa sen ja luulen, että tammani kipinöi normaalia enemmän sen takia.


Mutta tästä vaan suunta kohti parempaa ja rauhallisin mielin, sekä ottein :)

Mulla on pari postausta "varastossa" vielä keskeneräisenä odottelemassa ja luvassa on sitten enemmän kuvia sisältäviä postauksia :)