Pyörötarhaharjoituksia

Sissillä oli minulle tullessaan ongelmia tarhasta kiinniotossa. Harjoittelimme johtajuutta maastakäsittelyharjoituksilla, sekä pyörötarhassa olevilla harjoituksilla, joilla sain Sissin kunnioituksen ja kiinniotto-ongelmat jäivät viikossa pois. Sissi ymmärsi nopeasti arvoni eikä meillä ole ollut ongelmia sen koommin tarhasta haettaessa. Sissi osaa välillä olla kyllä sellainen jääräpää eikä tule aina innokkaasti vastaan portille ja teki se viime viikolla sellaisen tempun, että alkoi leikkiä kanssani "hippasta". Sain kuin sainkin lopulta neidin hippasilta kiinni ja teimme taas muutamia harjoituksia muistutukseksi auktoriteetista ja tarhasta kiinniotto sujuu taas entiseen tapaan.

Ei ole oikeasti noin takakorkea mitä kuva antaa ymmärtää :D

"Hei! Oliko sulla porkkana!?"

"Aaaai ei ollutkaan..."

"Siis nyt alko suututtaa toi sun touhus!"

"Kato näääääin mä nyt lennän ku mä suutun"

Usein meidän maastakäsittelyt ovat ihan perus ns. tarkkaavaisuus ja kuuliaisuusharjoituksia. Tarkkailen siis sitä kuinka hyvin hevonen on kanssani tilanteessa kuten vaikkapa taluttaessa. Taluttaessa kävelemme ja saatan yht'äkkiä pysähtyä jolloin Sissikin pysähtyy, mikäli sen huomio on minussa. Tällä lailla voin siis heti alkuun todeta onko hevonen kiinnostunut minusta vai ihan jostakin muusta omasta toiminnastaan. Teen paljon väistättämisharjoituksia kuten väistätän takaosaa ja mahdollisimman pienin elkein. Tämän väistättämisen toteutan niin, että pyydän Sissiä pysymään paikallaan, menen sen vierelle ja alan tehdä pientä liikettä ulkokädelläni kohti Sissin takapäätä. Sissi ymmärtää tämän väistämisen hyvin ja reagoi yleensä todella pieniin pyyntöihin. Pöllöpäivinä saatan joutua käyttämään isompia eleitä ja jopa hieman ääntä. Teen väistätykset molemmin puolin muutamaan kertaan. Teen paljon vaihdoksia maastakäsittelyharjoitusten välillä, koska jos toistan yhtä asiaa kymmenen minuuttia kerrallaan, Sissi osaa jo ennalta arvata mitä sen täytyy seuraavaksi tehdä. Maastakäsittelyssä pyydän sitä myös peruuttamaan joko siirtymällä sitä kohti suoraan eteen ja näyttämällä kädellä, että sen täytyisi peruuttaa tai niin, että seison myös itse naama kohti menosuuntaa ja kohautan olkiani jolloin alamme yhdessä peruuttaa. (Joo pahoittelut, jos nämä selostukseni menevät ihan ohi, muttakun en koskaan ole ollut mestari selittämään asioita) :D Maastakäsittelyharjoituksia on kyllä monia ja tässä tekstissä kerrotut ovat vain osa niistä, mitä me välillä harjoittelemme.

Sissin katse kaukaisuuteen. Olis hänestä vissiin kivempaa olla tarhassa syömässä :D

"Täh? Mistä sä siihen ilmestyit!?"

Neiti äkäpöksy

Teen myös harjoituksia pyörötarhassa siksi, että pääsen ikäänkuin "puhumaan" Sissin kanssa samaa kieltä ja pyörötarhaharjoitukset ovat osoittautuneet meille oivaksi vaihtoehdoksi arvon ja luottamuksen kehityksen suhteen. Pyörötarhassa hevosellani ei ole päällään mitään muuta kuin tarvittavat suojat ja päitset. (Narupäitset hankintalistalla) ja minulla riimunnaru. Pyrin aina jokaisessa p-tarhaharjoituksessa siihen, että hevonen keskittyy minuun ja jokaisen harjoituksen aikana syvennämme sidettämme ja luottamustamme sekä hyväksyntää. Pyydän hevostani vähin elkein liikkumaan toivotussa askellajissa ja vaihtamaan suuntaa vähin elkein. Teemme pyörötarhassa siis Monty Robertsin luotsaamaan Join Up menetelmää josta kannattaa lukea enemmän! Join Up:in tarkoituksenahan on saada hevonen kanssasi "samalle aaltopituudelle" ja tulemaan lopulta luoksesi. Pyrin Sissin kanssa tällaiseen harjoitteluun aina pyörötarhassa. Pyydän sen liikkeelle, vaihtamaan suuntaa, käyn sen luona tunnustelemassa koko hevosen läpi ja tahdon sen tulevan luokseni ja seuraavan minua omatahtoisesti. Kun nämä edellämainitut asiat on tehty, Join Up on onnistunut. Ainakin meillä :D Sissi on tällaisen harjoittelun jälkeen rento ja tyytyväisen oloinen. Joskus tämä harjoitus ei aina mene ihan putkeen edes puolen tunninkaan jälkeen koska hevoseni osaa olla välillä oikein itsepäinen aasi! Kuitenkin sinnikkäästi teen harjoituksen aina loppuun asti enkä lopeta koskaan ennenkuin hevonen saapuu vapaaehtoisesti luokseni ja "on kanssani".

Tällainen Join Up menetelmä on erinomainen siinä mielessä, että menetelmän avulla oppii lukemaan hevosen aivoituksia aika hyvin: iloa, turhautumista, uhmaa jne... Menetelmä auttaa myös kunnioittamaan hevosen omaa tilaa ja mikä parasta, onnistunut Join Up ja sen antama ilon tunne on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa! Ja tämmöinen vaihtelu ratsastuksen sijaan virkistää molempien mieltä :)