Hiustenpidennykset teipillä

Olen käynyt hiusalan perustutkinnon ja työskentelin muutamia vuosia parturi-kampaamoissa töissä. Työnteko hiusalalla kuitenkin loppui yksinkertaisesti siihen, että minulle ei jäänyt minkäänlaista vapaa-aikaa. Varsinkin nyt kun hevosen itselleni ostin niin työ parturi-kampaamossa on mahdotonta. Työskentelin viikolla kymmenestä seitsemään ja lauantaisin yhdeksästä neljään. Olin aina töiden jälkeen kauhean väsynyt ja en jaksanut enää muuta kuin lösähtää sohvalle tietokoneen ja tv:n ääreen. Kaverit ja harrastukset jäi ja se oli viimeinen niitti minulle koska yhtä äkkiä huomasinkin ettei minulla ollut enää ystäville aikaa ja että vapaapäiväni kuluivat nukkuessa ja kotona ollessa. Päätin etten työskentele enää parturi-kampaamossa vaikka pidän kyseisestä työstä TODELLA paljon! Kyllähän se silloin tällöin harmittaa, työ joka on joka tytön unelma, jäi nyt minullekin taka-alalle. Mutta elämä on valintojen maailma ja minä tein tällaisen ratkaisun. Olen kyllä välillä mietiskellyt tulisinkohan enää koskaan työskentelemään parturi-kampaamossa, sitten joskus... Se jää nähtäväksi. Tämä pieni tietopläjäys tähän alkuun siksi, että aion tässä tekstissä esitellä teille teippihiustenpidennyksen ja että minulla on tietoa kyseisestä pidennysmenetelmästä hyvinkin paljon :)

Kun opiskelin hiusalalla, jäin yksinkertaisesti koukkuun hiustenpidennyksiin! Niillä saa aikaan pitkän ja tuuhean näköisen tukan joka on ihan oman tukan näköinen! Minulla on siitä asti ollut melkein jatkuvasti pidennykset päässä. Välillä olen tietenkin antanut omille hiuksille muutamien viikkojen hengähdystaukoja mutta aina pääni huutaa pidennyksiä :D Pitkä ja tuuhea tukka antaa ainakin minulle hurjasti lisää itseluottamusta ja aamuisin minua ei ahdista katsoa peilistä ohutta ja lyhyttä tukkaa.

Hiustenpidennyksiä on monia erilaisia tekniikoita laittaa... On sinettipidennys, teippipidennys, ompelupidennys jne jne... Alussa käytin itselläni sinettejä mutta pidempiaikaisen käytön jälkeen ne ohensivat ja repivät omia hiuksiani eivätkä käyneet minulle alkuunkaan. Minulla on ohut ja hento hius joten sinetti ei ole sellaiseen hiukseen paras mahdollinen vaihtoehto. Kokeilin sitten teippejä ja rakastuin niihin täysin! Teippipidennys ei rasita tai katko hiuksiani niinkuin sinettipidennys.


Maltoin olla nyt kuukauden päivän ilman pidennyksiä kunnes taas tahdoin pitkät ja tuuheat hiukset takaisin :) Laitoin itselleni tällä kertaa kahta eri väriä. Platinablondia ja mustaa. Ja kyllä, laitoin itse itselleni pidennykset! Ja ei, se ei ole helppoa. Tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, hyvä kääntöpeili ja taitoa. En siis suosittele ketään kokematonta laittamaan itselleen pidennyksiä, niistä ei koskaan tule yhtä hyvin laitettuja kuin ammattilaisten luona laitetut ja itselaitetuilla pidennyksillä voit saada aikaan pahoja hiusvaurioita. Päätin laittaa itse itselleni, koska minulla on kokemusta ja olen tehnyt niin jo useasti ja koskaan ei ole tuppoja lähtenyt ja pidennykset ovat pysyneet oikein hyvin päässäni :) En ala tässä postauksessa käymään pidennysten laiton joka vaihetta läpi.

Nämä ihanuudet pääsivät koristamaan päätäni :)

Tässä kuvia hiuksistani "naturellina" ennen pidennyksiä :D Pahoittelen laittamatonta pehkoani... Oma tukkani on melko ohut ja lättänä ja siksi sitä ei saa oikein laitettua mitenkään. Ja kaiken tämän kukkuraksi, minulla on myös luonnonkiharaa hiuksissani... Kaikki kiva siis samassa paketissa :P

Kuvaa edestä ennen pidennyksiä

Kuvaa takaa ennen pidennyksiä

Jooh, tiedän, karmeaa! Kauheaa ja inhottavaa... Mutta takaisin asiaan.... Jaottelin hiukseni sitä mukaa kun laitoin teippipidennyksiä. Huomioin, että hiusrajoille jää noin sentti tilaa ennen kuin laitoin pidennykset, jottei teipit paista läpi hiusten ollessa kiinni. Pidennyksiä tuli viiteen eri kerrokseen ja sain mielestäni kivannäköisen lopputuloksen :)

Ja avot, siinä ne nyt olla möllöttää, ihanan pitkä ja tuuhea tukka!

Ja voi että, kyllä on olo nyt niin paljon parempi pidennysten kanssa kuin ilman! :)
Onko teillä lukijoilla omia kokemuksia pidennyksistä?

Bloggaamisesta

Jonkun ihmeen ja kumman takia mun bloggauksesta on TAAS vierähtänyt pitkä tovi! Tosin olenhan minä perustanut tämän blogin ihan vain itseäni varten, mutta kerta itseä varten tehdyllä blogilla on edes muutama lukija, haluaisin panostaa blogiin myös näiden vähäisien lukijoiden takia. (Jotka ovat yhtä arvokkaita kuin vaikka 200 lukijaa omistava blogi) Kiitos (ja pahoittelut) siitä, että olette valinneet minun blogini luettavaksi :D Sitäpaitsi vaikka perustin tämän blogin itseäni varten, olen alkanut kiinnostua bloggaamisesta ja minulla on muutamia blogeja joita itse seuraan aktiivisesti. Tekisi niin mieli alkaa itsekin bloggaamaan aktiivisesti ja taidankin nyt tehdä lupauksen kaikille lukijoilleni ja toivottavasti uusille, että täältä alkaa tekstiä pulputa! Blogin pääpaino kyllä kulkee jatkossakin minun ja hevoseni arjessa mutta julkaisen varmasti myös ns. "lifestylea" myös silloin tällöin :) Toivottavasti tämä blogihiljaisuus katkeaa ja saadaan aikaan mukava ja aktiivinen blogi aktiivisilla lukijoilla ;)

Blogiremppa

Älkää kauhistuko mun karmeaa ja sekavaa blogini ulkoasua! Se on työn alla tällä hetkellä ja näyttää kyllä todella rumalta :) Mutta maltti on valttia ja eiköhän siitä ihan kiva saada!

Hupsu hevonen

En jaksanut eilen enää päivitellä blogia ja olin illasta niin väsynyt että ei sen puoleen olisi ajatuskaan kyllä kovin hyvin kulkenut. Eilinen talleilu meni Sissillä lepopäivän merkeissä. Kävin töiden jälkeen kotona pistäytymässä ja menin tallille tekemään tallityöt ja nappasin kamerani mukaan.

Tallin siivouksen jälkeen meninkin kuvailemaan tallin hepoja laitumille ja voi että kuinka kaunis sää ulkona oli eilen kuvaamiseen! Kuvista tuli todella nättejä ainakin omasta mielestäni :) Kävin kuvaamassa poitsuja ja sitten oli neitien vuoro! Sissihän on luonteeltaan hyvin kiltti ja ihmistä kunnioittava hevonen. Vaikka se on luonteeltaan helppo hevonen, se ei ole samalla tavalla "ihmisläheinen" kuin esimerkiksi tallimme muut hevoset. Se käy kyllä aina tarhan portilla katsomassa kuka tulee ja onko tällä mahdollisesti jotain herkkuja mukana :) Tämän piirteen (siis sen, miksi ei ole niin ihmisläheinen) huomaa juuri niissä tilanteissa, että kun herkut on annettu, neiti päättää lähteä jatkamaan "omia puuhiaan" eikä jää ihmisten luo niin kiinnostuneena kuin muut heppaset. Neitini on välillä hiukan "tamma" ;) Se kyllä näyttää jos ei ole haleja vailla kääntämällä päänsä pois ja leikkivänsä "hieman nyrpeää" :D Eilen neiti oli kuitenkin ihan toisenlainen! Tarhassa se seurasi minua koko ajan perästä eikä neidin kuvaamisesta tullut mitään kun koko ajan piti olla rapsuttamassa! Annoin neidille kunnon rapsutukset ja sitten se päätti rapsuttaa minua takaisin :D Oli kyllä sanoinkuvaamattoman hieno tunne, että hevoseni viihtyikin seurassani ja haki seuraani koko ajan! Luulen, että Sissi on sellainen hevonen, jonka luottamus ansaitaan pikkuhiljaa ja kun luottamus on ansaittu, hevoseni antaa myös paljon! Hupsu hevonen :)

Tänään on taas luvassa tiivis ja kiireinen ilta, kun minä satun olemaan sellainen ihminen joka jättää asiat tunnetusti viime tippaan! Pääsin töistä noin tunti sitten ja seuraavaksi suuntaan tallille tekemään työt ja moikkaamaan Sissiä joka saa myös tänään liikutusvapaan päivän. Viime tippaan jätin hiuksieni värjäyksen, johon minulla olisi ollut aikaa koko viikko! Hiukset pitäisi olla kunnossa nimittäin huomisiltaan mennessä kun lähden viettämään iltaa kavereideni kanssa :) Ei viitsi rumalla tukalla lähteä baanalle! Sitten mulla olisi tietokoneen kansiossa lähemmäs 300 kuvaa jotka pitäisi käydä läpi! Huh, ohjelmaa pukkaa mutta eipähän käy elämä liian tylsäksi :) Tämmöinen kuvaton päivitys tähän väliin.

Yllätysten hevonen

Menin eilen illasta tallille aikomuksenani ratsastaa Sissi. Juoksuttelin Sissin toissapäivänä ja sain hauskan päähänpiston että kokeilempas mennä riimun ja riimunnarun kanssa vähän aikaa kentällä. Muutama kuukausi sitten ei olisi ollut mitään asiaa neidin selkään ilman kuolainta suussa... Kuitenkin ratsastus "inkkari" tyyliin meni yllättävän mukavasti! :) Sissi malttoi olla kuulolla eikä ryntäillyt ja säntäillyt sinne ja tänne ja takaisin! Eilisestä sainkin sitten ajatuksen, että kokeilen mennä tänään hackamoren kanssa kentällä ja myös kokeilla miten ravaaminen sujuu kyseisen välineen kanssa. Jaa-a, sanoisinko että taidan omistaa tuhansien yllätyksien hevosen... Sissi oli kuin TOINEN hevonen kentällä hackamoren kanssa! :) Se oli rento ja kuunteli aivan täysin eri tavalla kuin kuolaimen kanssa! Tuntui niin hyvälle kun huomasi miten hevonen rentoutui paljon nopeammin hackamoren kuin kuolaimen kanssa ja aion kyllä mennä jatkossa enemmän hackisten kanssa :) Hieno Sissi! Edelleen maastoon minun on pakko laittaa hiukan järeämmät kuolaimet, koska maastoilu on neidin mielestä niin kivaa ja jännittävää etten viitsi kuolaimettomien kanssa vielä siellä pelehtiä.

Sissi kesäkuussa