Superketterä poni

Siis en olisi voinut kuvitellakaan miten rivakkaliikkeinen ja pennin päällä suuntaa vaihtava ponini olisikaan! Kun Omppu tuli meille, ensimmäisenä kiinnitin huomiota perusasioihin kuten ihmisen oman tilan kunnioittamiseen, narussa nätisti kulkemiseen, pysähtymiseen, peruuttamiseen ja kaikkeen sellaiseen, mitä nuorelle hevoselle tai ponille täytyy sen ensimmäisten vuosien aikana opettaa. Perusjuttujen hioutuessa päästin neidit usein irtona kentälle ihan vaan juoksemaan. Omppu oli alkuun todella epäröivä ja siitä huomasi kuinka se ihmetteli tilannetta.

Alkuun Ompusta pystyi aistimaan miten se jopa pelkäsi näitä irtojuoksutustilanteita. No kukapa ei nyt hieman pelästyisi kun hullu akka juoksee riimunnaru perässä ja käskee hevosen ja ponin pois luotaan. Sissihän eläytyi aina täysillä ja sitä kautta sitten Omppukin rohkaistui pikkuhiljaa irrottelemaan. Alkuun Omppu otti kovasti Sissistä tukea ja irtojuostessa ne olivatkin kuin majakka ja perävaunu. Sissi edellä ja Omppu perässä. Nykyisin ponineiti oikein innostuu kun sitä käskee hieman pistämään jalalla koreasti. Tämä postaus olkoon kuvien puolesta neidin pomppumoovien esittelyä!

Näissä alkupään kuvissa Omppu on tutustumassa ensimmäistä kertaa irtojuoksutuksen saloihin. Homma meni lähinnä niin ettei Omppu oikein tajunnut jutun juonta joten kiinnitin huomioni Sissin ohjaamiseen sillä perävaunuhan seurasi majakkaansa joten ensikosketus irtojuoksutukseen sujui näinkin. Nopeasti neiti tajusi idean, sillä seuraavilla kerroilla Omppu ei enää niin ollut Sissin perässä vaan ikäänkuin odotti että minä pyytäisin sitäkin jollain tavalla vaihtamaan suuntaa tai tulemaan luokse.

Omppu ei arvannutkaan mitä tuleman pitää vaan juoksi suoraan kentän laidalle ruohoa nyhtämään.

Ja tästä se sitten lähti, lentävä lihapulla valmiina karkuun hullua huitovaa emäntää!

Tässäpä Sissi näyttää oikeita taidonnäytteitään. Luojan kiitos se ei ainakaan vielä ole väläytellyt vielä näitä taitojaan kun selässä on joku. Omppu ei tuona kertana pukitellut tai pomppinut, mutta on ottanut oppia isosiskoltaan, sillä tämmöistä riekkulointia on ollut havaittavissa nykyisin irtona juostessa. Ponikin on tajunnut, että näistä irtojuoksemisistahan täytyy ottaa ilo irti aivan kuin isompi kaverinsakin tekee ;)

Ja näin samaa tahtia...

...majakka ja perävaunu

Pikku kiituri <3 Ikävä kesää!

Näiden kuvien oton jälkeen Omppua onkin tullut useita kertoja irtojuoksutettua. Irtona juokseminen on varsinkin Ompulle hyväksi havaittu tapa purkaa nuoren ponin ylimääräistä energiaa. Neiti on ottanut ilon irti joka kerrasta ja käyttää kyllä koko runkoaan hyväksi täyskäännöksissä ja pukitellessa. Hyvää harjoitusta koordinaatiolle ja noh, pään suht normaalina pitämiseen.

Neiti on ollut välillä sitä mieltä, että omistajan olisi vuoro juosta irtona, Omppu tottakai juoksuttajana.

"Noh, jokos otat akka jalat alles, vasenta kierrosta kiiiitos!"

"No joojoo kunhan vaan pelleilin, mä meen vaan tästä sivusta..."
Huomatkaa tyylilyyli omistaja! :D

Niin puhuinkos jo siitä että irtojuoksutus olisi hyvää harjoitusta koordinaatiokyvylle?

"Ja tästä lähtee...!"

"...ootas mites se Sissi ne jalat laittokaan..."

"...KATO NÄIN!"

Ja väliin otetaan pienet piehtaroinnit

Kunnes taas lähtee!

Kesällä suuren laitumen todella suurena etuna oli juurikin tuo iso tila, jota hevoset pystyivät hyödyntämään. Sissi ja Omppu selkeästi liikkuivat ja ilakoivat paljon enemmän laitumella, koska tilaa oli. Valitettavasti laidunkauden ohi ollessa tallimme hevoset siirtyivät luonnollisestikin pienempiin talvitarhoihin, joissa tällaista tilaa ei ole hyödynnettävissä. Irtojuoksutusta jatkamme siis kentällä. Omppu on poni, joka rakastaa liikkumista. Sen kanssa ollaan pääosin liikutusmuotona pidetty nyt irtona juoksemista, liinatyöskentelyä ollaan opeteltu ja ohjasajon alkeita harjoiteltu. 

Tämä blogi on painottunut lähinnä Sissiin ja sen kanssa touhuiluun, mutta kysymys kuuluukin:

Haluaisitteko jatkossa lukea enemmän myös kuulumisia Ompusta ja sen kanssa touhuiluista?  

Päivät kuluu ja viikot vierii

No näin totisesti on! Sinne meni uhoamani blogiaktiivisuus. Vaan minkäs teet sille, että aikuisuuden myötä (hah niin minkä aikuisuuden?) päivät kuluvat suurimmilta osin töissä, josta suunnataan tallille, hoidetaan tallit, hevonen sekä poni ja liikutus ja kammetaan sen jälkeen kotiin umpiuupuneena jolloin mieleen ei juolahdakaan enää istua koneen äärelle saatika blogin pariin mitään kirjoittelemaan. Tämmöistä tämä minun arkeni ja aikuisuuden tuoma arki taitaa olla. Ei jää aikaa bloggailla. Tai jos aikaa on, niin sen kuluttaa mieluummin ystävien ja perheen kanssa olemiseen. Päätin etten kuitenkaan ota mitään paineita tästä asiasta ja pidän tämän blogin omalla tavallani hengissä. Alunperinhän ideana perustaa tämä blogi oli juurikin se, että pääsen vuosien päästä seuraamaan miten meillä on mennyt ja kuinka ollaan kehitytty. Tulipahan postauksia kerran kuussa tai sitten kuusi kertaa viikossa. Kirjoitan kun ehdin, kirjoitan kun jaksan. Väkipakolla ei tule kuin sanomista.

Moni hevosenomistaja on varmasti törmännyt näin säiden viiletessä tuttuun ilmiöön kun hevoset pimenevät? Näin meilläkin kävi Sissin kanssa. Omppu nyt on jatkuvasti oma häslä itsensä muutenkin, hih! Nyt ilmiö on onneksi pikkuhiljaa laantunut mutta tällä hetkellä bloggaajalla on päällä jokin supervirus kun kuume ei lähde sitten kirveelläkään pois tästä kehosta! Viimeksi tallilla on tullut käytyä viime sunnuntaina ja nyt tuntuu että pää alkaa levitä neljän seinän sisällä. Mutta minkäs teet, pakko levätä ja potea tämä kuume pois. Ei kiitos jälkitaudeille, sairastellaan nyt sitten kerralla ja kunnolla. Sissineiti on siis joutunut pakollisille vapaille. Tiistaina se liikkui kaverini toimesta mutta aika lunkisti se on tämän viikon vietellyt muuten. Puhumattakaan Ompusta. Kamala morkkis kalvaa omassa pääkopassa kun ei pääse liikuttamaan. Hevosenomistajan pahin painajainen, tuntea syvää syyllisyyttä ja henkistä krapulaa hevosten liikkumisen takia. Poden tällä hetkellä, kamalaa. Vaan kyllä olen uhonnut että kun tämän taudin selätän niin molemmat neidit pääsee liikkumaan. 

Paljon on postausideoita kertynyt varastoon, toteutus vain puuttuu. Onhan meille sattunut vaikka sun mitä viime päivityksen jälkeen. On ollut satulanvaihtoa, kuolainmietiskelyjä, Sissin karkureissu jne. Juttua olisi vaikka millä mitalla jakaa, kunhan vain saisin aikaa jostain repiä niiden loppuunkirjoittamiselle. Tosin nyt kuumeen kourissahan sitä ei olisikaan muuta kuin aikaa, joten taidan tietää millä tavalla vietän ja kulutan tämän illan!

Uusi aluevaltaus!

 Sissillä ei ole koskaan tietääkseni hypätty aiemmin edellisissä kodeissa. Noin vuosi sitten into puhkuen hommasin meille estesatulan siinä uskossa, että alamme hyppäämään esteitä koulutreenien sivussa. Vuosi sitten siinä loppujen lopuksi kävi niin, että silloinen estesatulamme lähti myyntiin ja pidimme huiman vuoden taukoa, ennenkuin aloin taas ajattelemaan uudestaan asiaa. Ei menneet asiat niinkuin strömssössä kokemattomalla hevosella saati kokemattomalla kuskilla. 

Vuosi sitten tosiaan sain päähänpiston ostaa Sissille estesatulan. Satula saapui ja sovituksen kautta todettiin se hyväksi. Olin tehnyt Sissin kanssa paljon maapuomiharjoituksia ja kun tunsin, että nyt voisimme koittaa pieniä ristikoita, päätin kyhätä kentälle muutaman hassunpienen ristikkoesteen. Vuosi sitten "ylitimme" esteet ronskisti ravissa roiskien, hyppäämistä se ei muistuttanut edes etäisesti. En luovuttanut vaan ajattelin että harjoittelujen kautta saadaan homma toimimaan. Toimihan se silläkin tavalla, että mielenkiinto lopahti oman osaamattomuuden takia että estesatula löysi pian uuden kodin. Minusta tuntui silloin, etten halua sekoittaa kokemattoman hevosen päätä sellaisella sähellyksellä yhtään enempää, kun ei minustakaan sen eteenpäinviejäksi ollut joten koin että lopetamme esteharjoitukset kokonaan ainakin hetkeksi.

Nyt kun vuosi edellisistä roiskaisuista on kulunut, aloin haaveilla jälleen hyppäämisestä. Ainakin halusin kokeilla kepillä jäätä sujuisiko se yhtään niin "hyvin" kuin vuosi sitten. Sissi sai estesatulan sovituksien jälkeen ja pääsimme vihdoin kokeilemaan tuota uhkarohkeaa roiskimista kentälle. Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia niin hevosen kuin itsenikään suhteen. Tein vuoden tauon jälkeen niin, että viritin kentälle molemmille pitkille sivuille vain yhdet esteet, pienet ristikot. Kirotut ristikot, joita ei vuosikaan sitten hypätty vaan tyylittömästi jotenkuten ylitettiin ottaen puomit melkein aina alas. Kyllä siinä puomeja kannellessa muutamaan otteeseen mietin miksi se nytkään onnistuisi kun ei vuosi sittenkään kehumista ollut. Sissi on kuitenkin mennyt vuodessa niin paljon eteenpäin ratsastuksellisesti että päätin että pakkohan se on edes yrittää ja kokeilla mikä tilanne on tällä hetkellä.

Minua arvelutti kamalasti hypätä pitkästä aikaa. Varsinkin kun hevosella ei ole asiasta kokemusta saatika minulla sen kummemmin. Olenhan minä joskus ollut henkeen ja vereen esteratsastaja. Nuorempana estetunneilla pörräsin ja rakastin hyppäämistä mutta taidot ne on ruostuneet ja iän tuoma itsesuojeluvaistoko se minusta on niin aran esteitä kohtaan tehnyt. Nykyisin mieluummin tuuppailen kouluratsastusta muistuttavaa kuin lähtisin hyppäämään metrin esteitä edes kokeneella hevosella.

Tähän alkuun laitan kuvia vuoden takaisesta "hyppykerrasta" vertauksen vuoksi, jotta olisi helpompi hahmottaa millä lailla Sissi hyppäsi vuosi sitten verrattuna nyt.

Kuvakooste vuoden takaisesta hyppykerrasta. Vuosi 2014 syyskuu.

Vuosi sitten esteille kuolainvalintana toimi pelham deltalla.

Ensimmäinen lähestyminen kohti estettä.

Ja lopputuloksena tämä. Ja ehei, ei ylitetty estettä. Sivuutettiin se.
Tätä harrastettiin melko monta kertaa vuosi sitten.

Tässä ensimmäinen onnistuminen esteelle. Ei hyppää ei.

Jopa hevosella on silmät kiinni tässä puuhassa! :D
Ja kuten tarkkanäköinen huomaa, otettiin puomi alas ekalta esteeltä....

Koska esteet olivat hevoselle niin uusi juttu, pää alkoi aika nopeasti kiehumaan ja neiti alkoi käydä ylikierroksilla.

Kuvia minulla ei enempää vuosi sitten takaisesta ole, vaan lopputunti on tallennettu videolle. Voin kertoa ettei meno sen kummemmin kuvista muuttunut. Hevonen alkoi kyllä rauhoittumaan ja rentoutumaan ja muutaman kerran innostui ponnistamaan esteelle. Lähestymiset oli silloin tehtävä ravissa. Laukkalähestymisiä emme kokeilleet. En suinkaan ensimmäiseen kertaan vuosi sitten luovuttanut vaan kyllä me kokeiltiin muutamia kertoja uudestaan mutta ei millään hyvillä tuloksilla. Ei ollut meidän aika alkaa vielä harrastaa hyppäämistä.

Seuraavat kuvat ovat sitten tämän vuoden ensimmäisiltä hypyiltä vuoden tauon jälkeen. Kuvat on otettu syyskuun aivan loppupuolella joten noin vuosi taukoa hyppäämiseen todellakin ehti kertyä. Seuraavat kuvat ovat siis tämän vuoden ensimmäiset hyppykokeilut. Vuosi 2015 syyskuu.

"Hetkinen, mä oon nähny nää esteet joskus vuosi sit!"

Vuoden takainen muistui mieleeni ja lähestyin esteitä ensin ravissa. Tai ainakin tarkoitukseni oli ylittää esteet ensin ravissa, mutta yllätyksekseni muutamien laukkaympyröiden jälkeen ohjatessani neidin esteelle laukka säilyi ja pääsimme ylittämään esteet laukassa. Niinhän siinä kävi, että aina kun lähestyttiin esteitä ravissa, neiti päätti nostaa itse omatoimisesti laukan ennen estettä. Ajattelin että mikäs siinä, antaa mennä vaan!

Vuosi hyppytauon jälkeen hevosesta huomasi, kuinka se nautti hyppäämisestä.
Pää ei kiehunut hämmentyneisyyden takia vaan innostuksen takia.

Ero vuoden takaiseen oli huima! Sissi huokui energiaa ja intoa hypätä ja tällä kertaa voin suoraan sanoa että hevonen todellakin HYPPÄSI! Ei vain roiskittu esteiden yli, vaan ihan hypättiin. Mulle jäi superhyvä fiilis tuosta hyppykerrasta ja aion aivan varmasti ottaa hyppäämisen meidän treeneihin mukaan. Sissistä huomasi kuinka se tykkäsi hommasta ja välillä ihan kuskasi mua ennen estettä ja esteiden jälkeen. Huikea muutos on tapahtunut myös siinä, että nyt kuolainvalintana toimi kolmipala. Ei tarvita enää pelhamia. Hevonen on mennyt kyllä eteenpäin tämän lajin saralla. Vielä ei todellakaan tyylipisteitä haeta eikä niitä varmaan jaella mutta pääasia tekemisessä oli se, että meillä molemmilla oli kivaa! :)

Tanssahteleva tähtipiirto

Oma tähtipiirtopäinen tammani on päässyt nyt useammin valmentautumisen makuun. Ihana valmentajamme muutti lähemmäksi meitä ja näin ollen pääsee nykyisin useammin käymään luonamme. Sissi on saanut ratsutusta ja toimii ammattilaisen alla kyllä aivan eri tavalla kuin minun allani. Siinä vaiheessa huokaan, että ei auta muu kuin opetella itsekin ratsastamaan hevostani. Okei, tämä harrastushan on sellainen, ettei koskaan ole täydellinen. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vastapainoksi myös vahvuutensa. Omiin heikkouksiin ei mielestäni pidä jäädä liikaa rypemään, vaan koittaa ajatella omia heikkouksiaan niin, että keskittyy täysillä siihen että pystyisi omia heikkouksiaan parantamaan. Kukaan ei ole täydellinen.

Ollaan keskitytty nyt kesän aikana tekemään tasaisia suorituksia. Ongelmana minulla on Sissin kanssa ollut temmon melkoinen vaihtelu ravissa. Jos hetkeksi unohdun muihin maailmoihin, enkä keskity ratsastamaan, ravin tempo seilailee heti. Huomaan yhtä äkkiä, että pompin selässä kuin perunasäkki, koska hevonen on luisunut pois altani ja avuiltani. Valmentajan mukaan Sissi on vielä haasteellinen ratsastaa, se tarvitsee jatkuvan tuen ratsastajalta ja ratsastajan on osattava pyytää oikeita asioita oikeaan aikaan. Näihin asioihin ollaan keskitytty ja pikkuhiljaa edistytty. Eli jos hetkeksi hukun muihin maailmoihin, tamma rokottaa välittömästi.

Sissi on todella herkkä suustaan ja näin ollen heti jos jään hetkeksikään aikaa liikaa vetämään tai käteni ikäänkuin "jäätyy" paikalleen, tamma ilmoittaa siitä heti poistumalla avuiltani. Käynnissä homma on alkanut sujumaan jo hyvin! Ravissa ei vielä niinkään. Sissin ravi on vielä hieman epätasapainoista ja temmon vaihteluiden takia menetän hyvin nopeasti oman tasapainoni ja näin ollen käteni jäätyy ja istuntani valahtaa, jonka seurauksena hevonen lähtee jälleen avuilta. Sissin ravi on todella haasteellista istua ja se vaatii tasapainoisen ratsastajan, jotta itsekin pystyy suorittamaan tehtävät kunnolla. Parannusta on kyllä tapahtunut pikkuhiljaa ja harjoittelemalla lisää näitä asioita ravikin varmasti paranee. Sissillä ratsastaminen vaatii ratsastajalta myös helkutinmoiset vatsalihakset, joita multa toki ei todellakaan löydy... Salitreeniä olen siis kaavaillut ja tehnyt vastapainoksi, jotta saisin omat lihakset kuntoon sekä tasapainoa olen koittanut kehittää menemällä nyt paljon ilman jalustimia. 

Laukkaan emme ole niin kauheasti vielä keskitytty. Toki olen itsenäisesti tehnyt myös laukkaharjoituksia molempiin suuntiin ja valmennuksissa myös, mutta olemme keskittyneet lähinnä raviin ja sen temmon tasaisena pysymiseen, rentoon hevoseen ja ratsastajaan. Laukka pyörii ihan hyvin, tosin se on vielä tasapainotonta, mutta laukkaharjoituksillahan sen tasapainon pikkuhiljaa löytää. Laukata Sissi on kyllä saanut, se kun on ehdottomasti neidin lempiaskellaji tällä hetkellä! Laukkojen jälkeen neidin pää jää "kiehumaan" ja mitään muuta askellajia ei tunneta kuin laukka. Sillä saralla ollaan kehitytty, että nyt laukkojen jälkeen neiti malttaa mielensä kyllä sataprosenttisesti ja keskittyy kuuntelemaan mitä siltä pyydetään, eikä jää tikittämään laukkaa.

Valmentajamme on ratsuttanut Sissiä nyt hieman useammin ja eron huomaa aina kun itse menen selkään seuraavana päivänä. Valmentajan mukaan Sissi on välillä hieman hidas pohkeelle ja on kuin ratsastajan peili, mitään ei anna ilmaiseksi mutta kun oikein osaa pyytää ja oikeaan aikaan, hevonen toimii hienosti. Hienoa katsottavaahan se on ollutkin. Mulle pääasia meidän tekemisessämme on se, että hevonen olisi mahdollisimman rento ja asiat joita teemme, olisivat sille miellyttäviä toteuttaa. Verenmaku suussa tekeminen ei kuulu meidän arkeemme ja harrastetaan jatkossakin rennosti omien heikkouksiemme kanssa, toki niitä mahdollisuuksien mukaan kehittäen :)

Tässä tämmöinen pieni infonen siitä, mitä ollaan Sissin kanssa kesän mittaan tehty ja mihin ollaan kiinnitetty huomiota. Kuulumiset pitkän tauon jälkeen näin yhteen postaukseen mahduttaen ovat aika mahdottomalta tuntuva ajatus, joten palaan varmasti seuraavissa postauksissa hieman seikkaperäisemmin Sissin kanssa ratsastukseen. Paluuta takaisin bloggaamisen pariin siis luvassa, kivaaa! :)

Tyytyväinen tamma tunnin jälkeen <3