perjantai 27. marraskuuta 2015

Päivät kuluu ja viikot vierii

No näin totisesti on! Sinne meni uhoamani blogiaktiivisuus. Vaan minkäs teet sille, että aikuisuuden myötä (hah niin minkä aikuisuuden?) päivät kuluvat suurimmilta osin töissä, josta suunnataan tallille, hoidetaan tallit, hevonen sekä poni ja liikutus ja kammetaan sen jälkeen kotiin umpiuupuneena jolloin mieleen ei juolahdakaan enää istua koneen äärelle saatika blogin pariin mitään kirjoittelemaan. Tämmöistä tämä minun arkeni ja aikuisuuden tuoma arki taitaa olla. Ei jää aikaa bloggailla. Tai jos aikaa on, niin sen kuluttaa mieluummin ystävien ja perheen kanssa olemiseen. Päätin etten kuitenkaan ota mitään paineita tästä asiasta ja pidän tämän blogin omalla tavallani hengissä. Alunperinhän ideana perustaa tämä blogi oli juurikin se, että pääsen vuosien päästä seuraamaan miten meillä on mennyt ja kuinka ollaan kehitytty. Tulipahan postauksia kerran kuussa tai sitten kuusi kertaa viikossa. Kirjoitan kun ehdin, kirjoitan kun jaksan. Väkipakolla ei tule kuin sanomista.


Moni hevosenomistaja on varmasti törmännyt näin säiden viiletessä tuttuun ilmiöön kun hevoset pimenevät? Näin meilläkin kävi Sissin kanssa. Omppu nyt on jatkuvasti oma häslä itsensä muutenkin, hih! Nyt ilmiö on onneksi pikkuhiljaa laantunut mutta tällä hetkellä bloggaajalla on päällä jokin supervirus kun kuume ei lähde sitten kirveelläkään pois tästä kehosta! Viimeksi tallilla on tullut käytyä viime sunnuntaina ja nyt tuntuu että pää alkaa levitä neljän seinän sisällä. Mutta minkäs teet, pakko levätä ja potea tämä kuume pois. Ei kiitos jälkitaudeille, sairastellaan nyt sitten kerralla ja kunnolla. Sissineiti on siis joutunut pakollisille vapaille. Tiistaina se liikkui kaverini toimesta mutta aika lunkisti se on tämän viikon vietellyt muuten. Puhumattakaan Ompusta. Kamala morkkis kalvaa omassa pääkopassa kun ei pääse liikuttamaan. Hevosenomistajan pahin painajainen, tuntea syvää syyllisyyttä ja henkistä krapulaa hevosten liikkumisen takia. Poden tällä hetkellä, kamalaa. Vaan kyllä olen uhonnut että kun tämän taudin selätän niin molemmat neidit pääsee liikkumaan. 




Paljon on postausideoita kertynyt varastoon, toteutus vain puuttuu. Onhan meille sattunut vaikka sun mitä viime päivityksen jälkeen. On ollut satulanvaihtoa, kuolainmietiskelyjä, Sissin karkureissu jne. Juttua olisi vaikka millä mitalla jakaa, kunhan vain saisin aikaa jostain repiä niiden loppuunkirjoittamiselle. Tosin nyt kuumeen kourissahan sitä ei olisikaan muuta kuin aikaa, joten taidan tietää millä tavalla vietän ja kulutan tämän illan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti