Superketterä poni

Siis en olisi voinut kuvitellakaan miten rivakkaliikkeinen ja pennin päällä suuntaa vaihtava ponini olisikaan! Kun Omppu tuli meille, ensimmäisenä kiinnitin huomiota perusasioihin kuten ihmisen oman tilan kunnioittamiseen, narussa nätisti kulkemiseen, pysähtymiseen, peruuttamiseen ja kaikkeen sellaiseen, mitä nuorelle hevoselle tai ponille täytyy sen ensimmäisten vuosien aikana opettaa. Perusjuttujen hioutuessa päästin neidit usein irtona kentälle ihan vaan juoksemaan. Omppu oli alkuun todella epäröivä ja siitä huomasi kuinka se ihmetteli tilannetta.

Alkuun Ompusta pystyi aistimaan miten se jopa pelkäsi näitä irtojuoksutustilanteita. No kukapa ei nyt hieman pelästyisi kun hullu akka juoksee riimunnaru perässä ja käskee hevosen ja ponin pois luotaan. Sissihän eläytyi aina täysillä ja sitä kautta sitten Omppukin rohkaistui pikkuhiljaa irrottelemaan. Alkuun Omppu otti kovasti Sissistä tukea ja irtojuostessa ne olivatkin kuin majakka ja perävaunu. Sissi edellä ja Omppu perässä. Nykyisin ponineiti oikein innostuu kun sitä käskee hieman pistämään jalalla koreasti. Tämä postaus olkoon kuvien puolesta neidin pomppumoovien esittelyä!

Näissä alkupään kuvissa Omppu on tutustumassa ensimmäistä kertaa irtojuoksutuksen saloihin. Homma meni lähinnä niin ettei Omppu oikein tajunnut jutun juonta joten kiinnitin huomioni Sissin ohjaamiseen sillä perävaunuhan seurasi majakkaansa joten ensikosketus irtojuoksutukseen sujui näinkin. Nopeasti neiti tajusi idean, sillä seuraavilla kerroilla Omppu ei enää niin ollut Sissin perässä vaan ikäänkuin odotti että minä pyytäisin sitäkin jollain tavalla vaihtamaan suuntaa tai tulemaan luokse.

Omppu ei arvannutkaan mitä tuleman pitää vaan juoksi suoraan kentän laidalle ruohoa nyhtämään.

Ja tästä se sitten lähti, lentävä lihapulla valmiina karkuun hullua huitovaa emäntää!

Tässäpä Sissi näyttää oikeita taidonnäytteitään. Luojan kiitos se ei ainakaan vielä ole väläytellyt vielä näitä taitojaan kun selässä on joku. Omppu ei tuona kertana pukitellut tai pomppinut, mutta on ottanut oppia isosiskoltaan, sillä tämmöistä riekkulointia on ollut havaittavissa nykyisin irtona juostessa. Ponikin on tajunnut, että näistä irtojuoksemisistahan täytyy ottaa ilo irti aivan kuin isompi kaverinsakin tekee ;)

Ja näin samaa tahtia...

...majakka ja perävaunu

Pikku kiituri <3 Ikävä kesää!

Näiden kuvien oton jälkeen Omppua onkin tullut useita kertoja irtojuoksutettua. Irtona juokseminen on varsinkin Ompulle hyväksi havaittu tapa purkaa nuoren ponin ylimääräistä energiaa. Neiti on ottanut ilon irti joka kerrasta ja käyttää kyllä koko runkoaan hyväksi täyskäännöksissä ja pukitellessa. Hyvää harjoitusta koordinaatiolle ja noh, pään suht normaalina pitämiseen.

Neiti on ollut välillä sitä mieltä, että omistajan olisi vuoro juosta irtona, Omppu tottakai juoksuttajana.

"Noh, jokos otat akka jalat alles, vasenta kierrosta kiiiitos!"

"No joojoo kunhan vaan pelleilin, mä meen vaan tästä sivusta..."
Huomatkaa tyylilyyli omistaja! :D

Niin puhuinkos jo siitä että irtojuoksutus olisi hyvää harjoitusta koordinaatiokyvylle?

"Ja tästä lähtee...!"

"...ootas mites se Sissi ne jalat laittokaan..."

"...KATO NÄIN!"

Ja väliin otetaan pienet piehtaroinnit

Kunnes taas lähtee!

Kesällä suuren laitumen todella suurena etuna oli juurikin tuo iso tila, jota hevoset pystyivät hyödyntämään. Sissi ja Omppu selkeästi liikkuivat ja ilakoivat paljon enemmän laitumella, koska tilaa oli. Valitettavasti laidunkauden ohi ollessa tallimme hevoset siirtyivät luonnollisestikin pienempiin talvitarhoihin, joissa tällaista tilaa ei ole hyödynnettävissä. Irtojuoksutusta jatkamme siis kentällä. Omppu on poni, joka rakastaa liikkumista. Sen kanssa ollaan pääosin liikutusmuotona pidetty nyt irtona juoksemista, liinatyöskentelyä ollaan opeteltu ja ohjasajon alkeita harjoiteltu. 

Tämä blogi on painottunut lähinnä Sissiin ja sen kanssa touhuiluun, mutta kysymys kuuluukin:

Haluaisitteko jatkossa lukea enemmän myös kuulumisia Ompusta ja sen kanssa touhuiluista?  

Päivät kuluu ja viikot vierii

No näin totisesti on! Sinne meni uhoamani blogiaktiivisuus. Vaan minkäs teet sille, että aikuisuuden myötä (hah niin minkä aikuisuuden?) päivät kuluvat suurimmilta osin töissä, josta suunnataan tallille, hoidetaan tallit, hevonen sekä poni ja liikutus ja kammetaan sen jälkeen kotiin umpiuupuneena jolloin mieleen ei juolahdakaan enää istua koneen äärelle saatika blogin pariin mitään kirjoittelemaan. Tämmöistä tämä minun arkeni ja aikuisuuden tuoma arki taitaa olla. Ei jää aikaa bloggailla. Tai jos aikaa on, niin sen kuluttaa mieluummin ystävien ja perheen kanssa olemiseen. Päätin etten kuitenkaan ota mitään paineita tästä asiasta ja pidän tämän blogin omalla tavallani hengissä. Alunperinhän ideana perustaa tämä blogi oli juurikin se, että pääsen vuosien päästä seuraamaan miten meillä on mennyt ja kuinka ollaan kehitytty. Tulipahan postauksia kerran kuussa tai sitten kuusi kertaa viikossa. Kirjoitan kun ehdin, kirjoitan kun jaksan. Väkipakolla ei tule kuin sanomista.

Moni hevosenomistaja on varmasti törmännyt näin säiden viiletessä tuttuun ilmiöön kun hevoset pimenevät? Näin meilläkin kävi Sissin kanssa. Omppu nyt on jatkuvasti oma häslä itsensä muutenkin, hih! Nyt ilmiö on onneksi pikkuhiljaa laantunut mutta tällä hetkellä bloggaajalla on päällä jokin supervirus kun kuume ei lähde sitten kirveelläkään pois tästä kehosta! Viimeksi tallilla on tullut käytyä viime sunnuntaina ja nyt tuntuu että pää alkaa levitä neljän seinän sisällä. Mutta minkäs teet, pakko levätä ja potea tämä kuume pois. Ei kiitos jälkitaudeille, sairastellaan nyt sitten kerralla ja kunnolla. Sissineiti on siis joutunut pakollisille vapaille. Tiistaina se liikkui kaverini toimesta mutta aika lunkisti se on tämän viikon vietellyt muuten. Puhumattakaan Ompusta. Kamala morkkis kalvaa omassa pääkopassa kun ei pääse liikuttamaan. Hevosenomistajan pahin painajainen, tuntea syvää syyllisyyttä ja henkistä krapulaa hevosten liikkumisen takia. Poden tällä hetkellä, kamalaa. Vaan kyllä olen uhonnut että kun tämän taudin selätän niin molemmat neidit pääsee liikkumaan. 

Paljon on postausideoita kertynyt varastoon, toteutus vain puuttuu. Onhan meille sattunut vaikka sun mitä viime päivityksen jälkeen. On ollut satulanvaihtoa, kuolainmietiskelyjä, Sissin karkureissu jne. Juttua olisi vaikka millä mitalla jakaa, kunhan vain saisin aikaa jostain repiä niiden loppuunkirjoittamiselle. Tosin nyt kuumeen kourissahan sitä ei olisikaan muuta kuin aikaa, joten taidan tietää millä tavalla vietän ja kulutan tämän illan!