Laskiaistiistain kuulumiset

Pitkästä aikaa hektisestä arjestani löytyy sen verran aikaa istahtaa koneen äärelle ja päivitellä blogin puolelle kuulumisia. Näin laskiaistiistaina en voi todeta muuta kuin että kiirettä pitää! Kiirettä niin työrintamalla kuin vapaa-ajallakin. Neiti päätti pitää sellaista säpsyshowta tänään tarhassa tuulen takia, että kuskin turvallisuuden vuoksi tyydyttiin nauttimaan toistemme seurasta vain tallin puolella visusti tuulelta suojassa!
DramaQueen

Mulle ei pullat kelpaa mut muutaman porkkanan jos saisi!

Kelit ovat viime viikkoina heitelleet täällä meilläpäin melkoisesti plussakelistä seuraavan päivän pakkasiin joten ratsastuspohjat ovat olleet melko vaihtelevia. Käyt ensin ratsastamassa hyväpohjaisella kentällä ja seuraavana päivänä kiroat sen kovettuneen niin, ettei sillä ole pystynyt käyntityöskentelyä kummaisempaa tekemään. Tämä talvi on ollut kyllä miljoona kertaa parempi kuin edellinen ja ratsastamaan on päässyt paljon paremmin koska kenttä ei tänä talvena ole jäätynyt sillä tavalla luistinradaksi. Maastoilemaankin on päässyt heittämään rentoja laukkapätkiä kun pohjat ovat olleet niin hyvät ja luntakin on ollut juuri sopivasti vastusta antamaan. 

Sissistä on voinut huomata kevään lähentyvän sillä tamma on joka toinen päivä sitä mieltä että ainut askellaji mitä voidaan mennä on laukka. Mammaa on kiva kuskailla! Ratsastuksen osalta neidin ylimääräisen virtapiikin vuoksi hommia on riittänyt ihan vain siinä, että saan tamman kuulolle ja avuille. Joinain päivinä onnistuu helpommin ja nopeammin jolloin olen voinut keskittyä myös muunlaiseen tekemiseen käyntityöskentelyn lisäksi kun taas toisena päivänä hiottaankin sitten pelkkää käyntiä. Neiti on siis oma virkeä itsensä! 

Itse olen ollut hieman väsynyt koska arki tuntuu juoksevan liian nopeasti ja tekemistä olisi enemmän mitä ehtisi päivässä tekemään. Tunnit loppuvat kesken ja minä juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Mutta muuten arjessa ei ole mitään mullistavaa tapahtunut. Vuorotyötä, talleja, ratsastelua ja sitä rataa. Tämä kuulumispostaus oli siis varsin tylsähkö vaikka postaustaukoa on taas kertynyt mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. En viitsinyt tempaista tässä mitään muutakaan postausta ennenkuin päivittelin ensin kuulumiset. Sen verran muutosta tulevina viikkoina on tapahtumassa että minulle jää enemmän aikaa varmasti istahtaa koneen äärelle ja kirjoitella blogin puolelle mutta en lupaile liikoja, ettei tule taas puhuttua mitä sattuu. Näillä mennään ja juostaan vielä pari viikkoa hektisesti mutta minkäs teet, nuorena jaksaa! Ja kukahan älypää tuollaisenkin lausahduksen on keksinyt. Terkuin kävelevä zombi.

Ensimmäinen irtohypytys

Valmentajani vieraili viikonloppuna jälleen tallillamme ja hän tekikin kaksipäiväisen vierailun meillä. Lauantaina pääsin taas ratsain syyniin hänen silmän alle ja sunnuntaina suunnitelmissamme oli irtohypyttää Sissi ensimmäistä kertaa! Tässä postauksessa kerronkin sunnuntain irtohypytyksestä ja teen myöhemmin lauantain valmennuksesta oman postauksen. Nämä menee nyt hieman väärinpäin mutta koska lauantain postaus vaatii suuremman editoinnin videoiden parissa, jätän sen myöhemmälle ja teen sen rauhassa valmiiksi.

Sunnuntaina sain poikaystäväni kaverikseni tallille kyhäämään Sissille irtohypytyskujan kanssani. Kuja oli arviolta noin 30 metriä pitkä ja siinä oli pari estettä. Minulla ei ollut harmainta hajua esteiden välistä vaan jätin esteiden välien mittaamisen valmentajallemme jolla on ammattitaitoa katsoa tällaiset asiat. Sissihän ei siis koskaan ole tietääkseni hypännyt irtona, joten väleistä en olisi muutenkaan voinut veikata ollenkaan millaiset välit olisivat olleet hevoselleni sopivat. Syy tähän miksi en ole hypyyttänyt Sissiä aiemmin irtona on se, että olen aina tahtonut tehdä tällaiset asiat ammattilaisen kanssa. Minulla ei ole niin suurta tietotaitoa tällaisista asioista enkä tahdo alkaa machoilemaan ja suhertamaan yksinäni aiheuttaen hevoselleni huonoja kokemuksia tai sitä, että suoritamme uudet asiat väärin.

Tässä tutustuttiin kujaan, mikä aiheutti alkuun hieman hämmästystä hevosessa

Kyhäsimme kujan ja valmentaja saapuikin kolmen maissa tallille. Olimme valmiina odottelemassa häntä ja olin ehtinyt kävelyttää Sissin muutamaan otteeseen kujan läpi jo valmiiksi. Ensimmäisellä kerralla kujan suhteen S pörisi ja pörhelsi kujassa vaikuttaen hieman hämmentyneeltä. Rohkea neiti se kuitenkin oli ja talsi omistajan perässä rohkeasti kaikesta huolimatta. Aina kun menimme kujan läpi, päästin S:n porkkanasankolle herkuttelemaan, jotta sille tulisi kujan läpi menosta hyvä mieli ja palkinto siihen perään -> suoritus - palkitseminen. Kerroin valmentajalleni että olemme jo tutustuneet kujaan ja parin kerran jälkeen kuja ei ollut S:lle enää yhtään ihmeellinen ja valkku tokaisikin että voisimme aloittaa itse harjoitukset.

Teimme niin, että valmentaja lähti Sissin kanssa kohti kujaa ja ensimmäisellä kerralla kujassa olivat puomit vain maassa. S ravasi kujan pörhäkkään näköisenä ja siitä huomasi että tällainen uusi juttu oli hiukan hämmentävä sen mielestä. Kiltisti tamma kuitenkin tuli luokseni porkkanankiilto silmissä ja palkitsin sen porkkanalla luoksetulosta ja kujan suorittamisesta. Valmentaja laittoi kujaan seuraavana pienet ristikot. S ohjattiin jälleen kujalle josta se pääsi suorittamaan tehtävän. Neiti rotunsa puolesta on niin ravivahvaa tyyppiä että se teki tämänkin tehtävän ravissa roiskien menemään hieman vain jalkojaan nostellen. Ristikot olivat niin pienet ettei hyppyä saatu vaan ylitys oli lähinnä jalkojen nostelua ristikoiden kohdalla. Valmentaja sanoikin, että esteitä on nostettava hieman että saadaan hevonen hyppäämään. Pienen esteiden noston jälkeen Sissi hyppäsikin esteet, mutta askellajinaan ravi. Valmentaja sanoikin, että tarkoitushan olisi mennä kuja laukassa, mutta uskoi kuitenkin että kun tekisimme useammin tällaista kujahypyyttämistä niin laukkakin varmasti löytyisi. Tärkeintä tässä harjoituksessa oli saada monipuolisempaa tekemistä meidän arkeemme, sekä hevoselle rohkeutta ja lisää varmuutta itseensä. Lopulta kujan viimeinen este oli noin 80cm korkea. Sissi suoritti kujan ehkä noin kuutisen kertaa ja tunti vierähtikin nopsasti. Neiti meni ravilla roiskien joka kerralla, mutta ei tässä ensimmäisellä kerralla mitään tyylipisteitä haettukaan! Tässäpä pieni kooste S:n ensimmäisestä irtohypytyksestä videon muodossa. Laatu ei päätä hivele, koska päivä alkoi jo hämärtämään sen verran ettei kalustollani parempaa videota saanut.

Aion varmasti ottaa tämän irtohypytyksen mukaan meidän puuhailuihin, jotta tekeminen olisi muutakin kuin kentällä piipertämistä ratsastaja selässä. Katsellaan milloin saadaan aikaiseksi seuraavan kerran rakentaa kuja ja tamma pääsisi jälleen hyppäämään. Tuollainen kujan rakentaminen ei oikein yksin ole mitään nopeaa puuhaa eikä kyllä kaksinkaan joten aikaa ja vaivaa tuollainen tekeminen vaatii. Nyt sain kuitenkin tarvittavat neuvot tähän asiaan joten uskallan jatkossa harrastella irtohypyttämistä myös ilman valmentajan apua.