Astetta energisemmät treenit

Kevät. Se on täällä taas. Mistäkö sen huomaa? Lumet ovat ottaneet kyytiä, ilma lämpenee ja huomaan omistavani lentävän lämminverisen. Etupää nousee ilmaan höyhenenkevyesti. Ehei, en puhu estehyppelöistä vaan kuuluisasta "kevättä rinnassa" ilmiöstä.

"Hei jee me tultiin kentälle! Pääsenks mä hommiin?"

Sissi ei ole koskaan ollut mikään pukkitykki, josta olenkin hyvin kiitollinen. Se on tainnut yhden kerran minulla oloaikana nousta oikeasti pystyyn ja noh, alkuun peräpää lenteli varsinkin laukannostoissa innostuksen suuresta määrästä. Rutiinin myötä pukitkin ovat vähentyneet mutta varsinkin näin keväisin myös tuo oma rakas tammani alkaa leikkiä lentävää eläintä. Silloin peräpää on herkässä lähtemään lentoon pelkästä kevään riemusta. Kuskia on kiva riepotella ja kuskin taitoja koetella josko se pysyisi mukana kyydissä riekkuloikissa.

Onneksi tämän kevään riekkumiset jäivät muutamaan kertaan ja niilläkin kerroilla olin niin viisas ovela, että ymmärsin juoksuttaa neidin. Liinan päässä superpukit tekevää tammaa oli lähinnä huvittavaa katsella. Onneksi se on liinassa, enkä minä selässä. Heh. Muutamat liinassa pyörittelykerrat ja sitten seuraavalla kerralla selkään. Ei sen kummempia hullaantumisia lukuunottamatta muutamaa lievää peräpään lentoa. Kuski pysyi kyydissä ja jatkettiin hommia tyytyväisinä.

"Tiiätteks, mä aion olla vähän villinä tänään!"

"Aijaahas, sulla on siis nuttura kireellä tänään vai?"

"Mentäskö ees vähän kovempaa!?"

"No ei sit..."

Onhan se kiva, että hevonen on energinen, eikä sitä tarvitse jatkuvasti olla puskemassa eteenpäin. Näin kevään korvilla kuitenkin Sissi on jopa niin energinen että kevään alussa ratsastelut sujuvat lähinnä neitiä rauhoitellessa, jotta pakka ei leviä täysin käsiin. Sissi on hyvin herkkä hevonen ja sen kanssa joutuu hieman keskustelemaan milloin olisi tehtävä töitä rauhallisessa tahdissa eikä tukka putkella kenttää laukassa kirmaten. Se ottaa hyvin herkästi itseensä liiasta komentamisesta ja jos neiti hermostuu, niin lopputunti meneekin sitten ihan plörinäksi. Neidillä kiehuu päässä ja kuski luovuttaa. Noh, ratsastellaan sitten... Onneksi olen alkanut pikkuhiljaa löytää ne oikeat nappulat millä tavalla tuollaisissa tilanteissa minun tulisi toimia. Sissi tarvitsee jämäkän, mutta reilun ratsastajan. Heti kun se alkaa ominpäin tarjota laukkaa, täytyy minun vaan toimia jämäkästi ja näyttää, etten halua siltä laukkaa. Välillä joudutaan keskustelemaan hieman kauemmin, mutta kyllä se sinnikkyys sitten aina palkitaan, jos hyvä tuuri käy!

Pientä etukenoa havaittavissa?

Aina kun Sissi menee hienosti, niin tuo mun ilme on jotain ihmettelemisen arvoista...:D

Tänne Pohjois-karjalaan tupsahti vapun tienoilla pienimuotoinen takatalvi ja lunta tuprutti maahan jonkin verran. Vaan eipä annettu takatalven häiritä ja päädyttiin kentälle ja Sissi pääsikin nyt sitten ihan luvan kanssa laukkailemaan enemmän mitä normaalisti. Ja olihan se sen mielestä ihan hurjan kivaa puuhaa! Laukkailla nyt kenttää ympäri ämpäri kuskia kuskaten! Onneksi loppua kohti ja enimmät höyryt päästeltyään laukkakin alkoi olla jo hieman säädeltävissä. Kesän tavoitteeksi muuten laitetaankin laukan laadun parantaminen ja vauhdin säätely yhdeksi suurimmaksi tavoitteeksi ja katsellaan sitten loppukesästä miten ollaan kehitytty. Treeneistä ei sen enempää, ihan hyvän mielen tuuppailut ne olivat ja huomioiden "kevättä rinnassa"-efektin valtaaman lämminverisen tamman, meni treenailu siitä huolimattakin ihan kivasti. Hain lähinnä kuuliaisuutta siitä huolimatta, vaikka Sissistä olisi ollut niin kiva vaan mennä ja lujaa. Ja kyllä voin sanoa, että sain sitä mitä hain, ottaen huomioon lähtötilanteen. Höystettynä pienellä villillä menolla välillä, mutta pääasia että meillä molemmilla oli ainakin hauskaa! Mulle tärkeintä on se, että hevonen kuuntelee aina ratsastajaa eikä se mene tekemään omia ratkaisujaan esimerkiksi askellajien välillä. Tuolloin mentiin Sissin kanssa niin kauan käyntiä niin, että se malttoi mielen ja teki käynnin rehdisti ja rennosti. Sitten vasta ruvettiin ravailemaan ja sama juttu ravissa. Laukkaa ei nosteta ennenkuin ravi on ratsastajan hallittavissa. Vasta kun ravi on rentoa ja tempo ratsastajan pyytämää, nostettiin laukkaa. Laukassakin alkurevittelyjen jälkeen aloin pyytämään jo hieman hitaampaa ja hillitympää ravia, jossa pääsisin myös hieman taivuttelemaan, mutta se olkoon sitten kesän treenilistalla numero ykkösenä.

"Hahaaa nytpäs eukko lähetään!"

Mutta yhteistuumin jatkettiin kuitenkin vielä hetken kiltisti ravailua :)

"Siis vihdoin päästiin itse asiaan!"

"Kuules akka, se oon mä joka sen tahdin määrää!"

Ja jälleen pienet välivilliintymiset

Kunnes sitten taas maltettiin mieli ja jatkettiin yhteistuumin rauhassa eteenpäin :)

Onko teillä muilla havaittavissa "kevättä rinnassa" olevia hevosia vai joko pahin riekkuminen teidän hevosienne osaltanne on ohi? :)