Ei vain kiinnosta...

Jokainen tietää miltä tuntuu, kun jotkin läheisten ihmisten asiat painavat mieltä. On vain surua, huolta, murhetta ja itkua. Pelkoa kuinka käy...

Valmennuspostaus, viikottaiset liikutuspostaukset, syksyiset kuvat, kaikki odottavat julkaisua. Mutta ei vain kiinnosta. Suoraan sanottuna tämä blogi ei ole käynyt mielessäkään vaikeiden aikojen kohdatessa minut. Tuntuu että tämä elämän epäreiluus vain jatkuu ja jatkuu... Sissin kanssa menee hyvin ja se voi hyvin, mutta liian suuret henkilökohtaiset surut ja ajatukset ovat vallanneet arkeni. En ole muuta tehnytkään viimeisen viikon ja parin edellisen viikon aikana kuin murehtinut. Murehtinut kuinka käy ja kuinka elämä on epäreilua.

Elämä antaa ja ottaa. Siihen on vain totuttava vaikka elämän ottamisen hetkenä maailma tuntuu vain epäreilulta paikalta. Syy miksi en ole postannut. Ei ole vain kiinnostanut. Elämässä on ollut vain tällä hetkellä tärkeämpiä asioita pohdittavana kuin hevosen kanssa treenailut postauksien muodossa.

Valmennuspostaus on siis tästä syystä lykkääntynyt. Kunhan saan itseni kasaan, postaan sen, mutta todella jälkijunassa. Nämä asiat ovat sellaisia, joita ei julkisesti jaeta. Jaan nämä asiat itseni ja läheisteni kanssa ja toivon että joskus elämä ei ole näin epäreilu paikka.

Meillä rakastetaan...

Tallin kavioporukka on nyt kesällä koostunut kahdesta tammasta ja yhdestä poniruunasta. Poniruuna kylläkin mieltää itsensä tammojen lähellä edelleen oriksi ja siitäkös Sissi onkin aivan onnessaan. Tammanpäiviä silloin ja tamman päiviä tällöin... Välillä huokailin, että miksi ostin _tamman_, oikeasti... Tästä yhdistelmästä tamma ja kiima puuttuisi vielä tamman raivoisat kiimakiukut, joita luojan kiitos tammani ei harrasta suuremmissa mittakaavoissa ja huokaisenkin jälleen ettei tamma valintana niin hullua ollutkaan. Sissi on ollut yllättävän kiltti huolimatta kiimoistaan ja rakkaudestaan poniruunaa kohtaan.


Tarhaus meillä kesällä tapahtui niin, että tammat olivat porukassa ja poniruuna valitettavasti yksinään. Viime kesäisen poni&Sissi rakkauden jälkeen en halunnut samanlaista episodia tarhausten suhteen. Viime kesänähän siis kokeilimme ponia ja Sissiä (sekä silloista tallilla asuvaa ruunaa) tarhata yhdessä ja alku vaikuttikin ihan lupaavalta. Tamma tiesi paikkansa ja näytti sen alussa ruunille. Mutta mikä ihme siinä on että sellainen alle metrinen poni vei tammani(kin) sydämen (joo poni on oikeasti tosi söpö minunkin mielestä...) ja pian touhu tarhassa oli sellaista, että Sissi ja poniruuna viettivät aikaa kuin vanha pariskunta konsanaan ja toinen ruuna sai tyytyä vain katselemaan kauempaa. Välillä ponin täytyi käydä paimentamassa toista ruunaa juoksien hätistelemässä kauemmaksi, ettei ruunan retale vain olisi vienyt hänen prinsessaa. Naurattihan se aluksi mutta hymy hyytyi viimeistään siinä vaiheessa kun olin aikeissa lähteä ratsastamaan mutten saanut tammaani tarhasta. Se ei antautunut kiinni vaan juoksi rakkaimpansa kanssa pakoon. Tai sitten minä juoksin poniruunaa pakoon... Päätin ottaa tammani pois tarhasta, sillä järjestelmä ei vaan toiminut. Tämä kattava sepostus siksi, koska meidän tallilla rakastetaan nyt ihan oikeasti...

All I need is LOVE!

Tallimme tiimiä tuli vahvistamaan 2 vuotias ORI poika. Varsa ei vielä kyllä itse ymmärrä olevansa ihka oikea machoman mutta Sissin tammakaveri tajusi sen hyvinkin pian. Eikä montaakaan päivää tästä, kun Sissikin hokasi tallissa asuvan oripojan. Voi sitä rakkautta taas.... Mukavaa sinänsä, että nyt poniruunakin sai tarhakaverin ja pojat tulevat nyt ensipäivän sotien ja yhteenottojen jälkeen jo todella hyvin juttuun :) Kunhan molemmat sukupuolet muistaisivat sukupuolijakaumansa tarhauksessa. Tytöt omassa ja pojat omassa valtakunnassaan, ettei tarvitse talven hujakoilla seurata milloin tammat alkavat huomattavasti lihoa jostain kumman syystä...


Nyt aiheesta poiketen! Kirjoitin aiemmin meidän tallin maalausprojektista. Tarkemmin siis kalkitsemisprojektista ja eilen muistaessani latailin ennen-jälkeen kuvat koneelle. Tähän loppuun vielä siis neitokaiseni sviitistä muutama ennen-jälkeen kuva.

Karsina ennen

Ja jälkeen!

Olen jälleen ollut siis kipeänä eikä blogiin panostaminen ole ollut nyt se päälimmäinen juttu. Koetan seuraavana saada meidän viimeviikkoisen valmennus- & ratsutuspäivän valmiiksi ja tänne sitten julkaistavaksi kuvien ja videoiden kera. Viikonloppu ja tämä viikko ovat menneet omalta osaltani melko kevyin merkein enkä ole uskaltautunut selkään pitkiksi ajoiksi, jotta joskus paranisin tästä syysflunssasta.

Muistellen mennyttä kesää

Istahdan alas sohvalle miettien seuraavaa postausta. Katson pihalle ja kuinka siellä onkaan hämärää. Kesä on ohi, onneksi sentään lämpöasteet ovat vielä reilusti plussan puolella. Istuessani sohvalla tuijotellen ulos illan hämärään ja alan ikävöimään lämpimiä ja valoisia kesäiltoja, iltadrinkkejä ystävien kanssa viettäessä samalla ansaittua kesälomaa. Ikävöin keskiyön lenkkejä ilman katuvalojen värejä, topissa ja shortseissa. Saankin kuin saankin idean seuraavasta postauksesta. Ajatuksesta päätin koota tähän postaukseen menneen kesän muistorikkaimpia kuvia ja avata ne tekstien avulla myös teille mistä syystä juuri nämä kuvat ovat minulle tärkeitä. Syksy saa tulla, mutta muistellaan vielä kerran mennyttä kesää.

Kesän paras reissu mieheni kanssa autolla Tallinnaan! Vietettiin siellä muutama yö ja tämä reissu nousi ehdottomasti yhdeksi ihanimmaksi kesämuistoksi minulle.

Kävelimme Tallinnassa ensimmäisenä päivänä paljon! Noustiin eräät rappuset ylös vanhaa rakennusta pitkin ja pääsimme ihastelemaan paikalla ollutta tivolia. (Käveltiin tuona päivänä niin paljon, että mun kengän pohjat kuluivat puhki ja lopputuloksena sain kauhean kipeän rakon oikean jalan ukkovarpaaseen ja uskokaa tai älkää, mulla on se rakko VIELÄKIN! Tällainen vähemmän "kiva" kesämuisto, joka koristaa varvastani vieläkin!

Ja vielä yksi kuva, joka liittyy Tallinnan reissuun. Viimeinen päivä ja niinkuin autosta voi huomata, meillä oli kontti täynnä tuliaisia ;) Ilmainen auton perämadallus alá karhut, somersbyt ynnä muut!

Heinäkuinen, erittäin "kesäisessä" kelissä (suomennettuna vettä tuli taivaan täydeltä!) ratsastus, jolloin Sissi liikkui ennen pidempää kesälomaansa erittäin kivasti. Kokeilussa oli myös ensimmäistä kertaa gramaanit, jotka eivät sitten ole sen koommin meidän treenailuihin jatkossa kuuluneet.

Pääsin heinäkuussa läheltä katsomaan mieheni rakasta kesäharrastusta ja sainkin ikuistettua otoksia hurjista mäkinousuista crosseilla. Itse totesin tuon reissun jälkeen, että taidan tyytyä mieluummin itse kauramoottoreihin ;) Eihän mulla raukalla yltäisi edes jalat maahan pitämään tuollaista painavaa crossipyörää!

Tämän kuvan tunnelma, värit, sävyt ja kaikki mielikuvat mitkä tästä kuvasta tuleekaan kuvastavat sitä miksi juuri minä pidän kesästä eniten! Kaunis auringonpaiste, lämpö ja nöyrästi alla liikkuva tamma, Love It!

Hevosten kesä <3 Tässä kuvassa Sissin tarhakaveri näyttää maassa kykkivälle kuvaajalle, kuinka neidit nauttii täysin rinnoin ilmein kesästä ja laitumesta. Parhaimpia olivat nuo hetket, jolloin aurinko lämmitti, hevoset laiduntivat ja minä vain olin... Mulla meni useasti monta tuntia ihan vain ihastellessa onnellisia kesähevosia laitumella ja voi että kyllä meidän kaikkien sielu lepäsi.

Vida vietti lomani ajan paljon meillä aikaa ja miten olikaan ihanaa, että koiran pesun jälkeen ei tarvinnut tarttua fööniin vaan ulkoilma, kesä, teki tehtävänsä ja kuivasi koiran turkin minun istuessa terassilla nauttien auringosta ja kesästä!

Yksi kesän ihanimmista muistoista on myös heinäkuussa meidän luona pidetyt kesäjuhlat. Valitettavasti mitään siihen liittyvää kuvaa minulla ei ole. Juhlat jäivät ihanasti mieleen juhliessa ihanalla porukalla. Makkara tirisi, juoma virtasi ja laulu raikui.

Rento mieli, rento hevonen ja rento ratsastaja.

Takapihan ihanat kesäkukat

Vaikka tänä vuonna juhannus oli meillä todella kylmä, nautin silti koko kesästä täysin rinnoin.

Tässä murto-osa kesän ihanista muistoista kuvien kera. Tämä kesä oli oikein kiva ja hauska, tapahtumarikas ja ennenkaikkea ihanan lämmin! Kääriydyn nyt peiton sisään lämpimän kaakaon kanssa ja haaveilen ensi kesästä.

Nyt TE lukijat päätätte!

Olen tässä miettinyt jo tovin, että olisiko teillä lukijoilla toiveita millaisia postauksia voisin tehdä? Tämä blogini on ollut aika epäsäännöllinen joten olisiko esimerkiksi kysymyspostaus tähän väliin paikallaan jossa te lukijat saisitte kysyä minulta mitä mieleenne juolahtaa? Pääsisikö sillä tavalla hieman enemmän "sisälle" meidän arkeen vai olisiko kenties jokin muunlainen toivepostaus mieluisampi? Tehdäänpäs näin, että nyt TE lukijat saatte heittää ilmaan omat toiveenne! Kysykää, ehdottakaa, olkaa aktiivisia :) Olkoon tämä postaus sekä kysymyksille että toiveille, joten nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin postauksiin! Me Sissin kanssa odotellaan ja otetaan vastaan kysymyksiä ja toiveita :) Jättäkää ehdotuksenne tämän postauksen kommenttikenttään.